Jonkin verran nuorten kanssa touhuavana olen tehnyt saman havainnon kuin Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Ihastus- ja seurustelupulmat sekä suhteet vanhempiin ovat saaneet rinnalleen mielenterveysongelmat. Osalla nuorista on todella synkkiä ajatuksia.
Toimittaja Emmi Oksasen tekemä pro-gradu tutkimus Helsinsingin yliopistoon tukee MLL:n kantaa. Oksanen tutki suosikkiin 1997-1998 ja 2007-2008 lähetettyjä kirjeitä. 1990-luvulla suurimmat ongelmat olivat rakkaus, seksuaalisuus ja riidat vanhempien kanssa. 2000-luvulla yleisimmät ongelmat olivat pelko, ahdistus, uupumus, itsetuhoisuus, itseinho, yksinäisyys ja ulkopuolisuus.
Minusta nuo edellämainitut asiat ovat liian suuria huolia nuorelle, jolla pitäisi vielä olla elämä avoimena edessä. Mutta mikä tähän on syynä? MLL:n suunnittelija Anna Puusniekan mielestä Suomessa pitää itsenäistyä liian varhain, pärjätä yksin. Oksanen on huomannut että, nykyään vanhempien huolenpito on heikentynyt ja se voi olla mallina nuorille. Jotkut tutkijat ovat esittäneet että, tähän on vaikuttanut myös big brother- ja tosi-tv maailma, jossa pudotetaan pelistä pois.
Kyllä nykymaailma on raadollista. Pärjäämisen ja hyväksyttynä olemisen tarve on kova. Tuntuu että, aikuisillakin on tervejärki sumentunut ja yhteiskunnan vaatimukset ovat päällimmäisiä tavoitteita. Olen huolissani nykysuuntauksesta. Työssäni näen vanhempia, joilla on päihde- ja mielenterveysongelmia, useampia lapsia, joko kotona tai huostaanotettuina. Tällaisten asiakkaiden kohdalla surettaa koko perheen puolesta ja erityisesti lasten. Jos tämä kehitys, joka nyt on jo nähtävissä, jatkuu tulee minunkin asiakaskuntani nuorenemaan.
Toisaalta liiallinen huolenpitokin voi olla vaarallista. YLE Teema:lta tuli tiede dokumentti: hypervanhemmat. Dokumentissa kerrottiin toisesta ääripäästä. Yhteistä on pärjäämisen ja hyväksynnän tarve. Ohjelmassa tarkasteltiin Amerikkalaisia nuoria ja heidän vanhempiaan, jotka huolehtivat liikaa. Vanhempien piti tietää jokainen askel, kenen kanssa lapsi liikkuu, kuinka raha-asiat ovat, mitä sähköpostia hän saa jne. Tämä ei rajoittunut vain lapsuuteen, vaan tätä jatkui yliopistossa ja vielä työelämässäkin. Jos lapsi ei pärjännyt pomon kanssa, vanhemmat soittivat ja esittivät vaatimuksia. Lapset oli opetettu haluamaan aina parasta. Heihin oli iskostettu ajatus että, he pystyvät mihin vain. Vanhempien odotukset olivat kovat. Näillä nuorilla ongelmina olivat mm. stressi, väsymys, masennus ja aiheuttaja tunne ettei vanhemmille haluta tuottaa pettymystä.
Ei ole hyvin asiat Amerikassakaan. Tämä ilmiö on varmaan tulossa meillekin. Ilmiöthän liikkuvat aaltoina ja monet ilmiöt juontavat juurensa Amerikkaan.
Vähäisestä huolenpidosta ylihuolehtimiseen. Mitäpä jos jäätäisiin välille?
Suomessa on muuten nuoria, 16-24 vuotiaita, 595 652 hlö. Tämän kertoo tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet.
Oksasen tutkimus löytyy:
Emmi Oksanen: Kasvaneen yksinäisyyden tarinavirta. Nuorten sosiaalinen luottamus ja integraatio suosikin jammu- ja kimppa-palstojen kirjeissä vuosina 1997-1998 ja 2007-2008. Helsingin yliopisto 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti