"Jos emme vaihda kulkumme suuntaa,
päädymme sinne, mihin olemme menossa."
Kiinalainen sananlasku
"Jos emme vaihda kulkumme suuntaa,
päädymme sinne, mihin olemme menossa."
Kiinalainen sananlasku
"Ihmistä ei voi muuttaa huutamalla"
Alexander McCall Smih; Harhapolkuja savannilla.
Mma Ramotswe tutkii. 2012.
"Kun syöt hedelmää,
muista ihmistä,
joka istutti puun."
Vietnamilainen sananlasku
"Rakkaudella valmistettu ruoka
maistuu paremmalta"
Limpopon yksityisetsivä koulu.
Mma Ramotswe tutkii.
Alexander McCall Smith. 2015.
"Joka etsii aina
vain elämän
varjopuolia, käy
pian sokeaksi
auringonpaisteelle."
Heidelore Kluge
"Minä vain katson ylös taivaalle."
Limpopon yksityisetsiväkoulu.
Mma Ramotswe tutkii.
Alexander McCall Smith. 2015
"Kultaa sisältä,
ei vain ulkoa"
Limpopon yksityisetsiväkoulu
Mma Ramotswe tutkii.
Alexander McCall Smith. 2015.
"Kuinka monta kupillista teetä...."
Limpopon yksityisetsivä koulu
Mma Ramotswe tutkii
Alexander McCall Smith. 2015.
"Onko sinua rokotettu viime aikoina?"
Limpopon yksityisetsiväkoulu
Mma Ramotswe tutkii
Alexander McCall Smith. 2015.
Tämän vuoden joulukalenteri meinasi jäädä toteutumatta. 365 päivää eivät meinanneet riittää hyvän/hyvien tekstien etsintään. Joulukalenteri toteutuu sitten kuitenkin viimehetken ajatelma löydöillä. Ajatelmia on 12 joten parillisina päivinä kalenteri avautuu. Ei se määrä, vaan se laatu! Hyvää joulua ja alkavaa uutta vuotta 2023 kaikille.
"Se, uskooko kohtaloonsa vai ei, voidaan tiivistää yhteen kysymykseen: Ketä ihminen syyttää, jos jokin menee pieleen. Pitääkö hän sitä omana syynään-ajatteleeko hän, että jos olisi yrittänyt enemmän, ponnistellut kovemmin, näin ei olisi käynyt. Vai paneeko hän koko jutun onnettomien olosuhteiden tiliin."
Jodi Picoult; Yhdeksäntoista minuuttia. 2008.
"Ihmisellä on biopsykofyysinen ominaisuus, joka vaikuttaa hototapahtuman aikana tuntemuksiin. Pelkästään myönteinen välittävä suhtautuminen voi merkitä enemmän kuin varsinaiset hoidot. Kun saa apua tilanteessa, jossa on tuntenut itsensä sairaaksi ja jopa ollut kuolemanpelossa, hoitotapahtuma jää mieleen pysyvästi paranemisen syynä."
Markku Myllykangas, Tomi-Pekka Tuomainen; Pharmageddon Näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä. 2010.
"Arkkiatri Risto Pelkonen on todennut, että (medikalisoituneessa) maailmassa ihminen ei ole ainutlaatuinen persoona, jolla on sosiaalinen todellisuutensa, tarinansa ja tunteensa, vaan hän on pilkkoutunut geeneiksi ja molekyyleiksi ja joukoksi vaaratekijöitä. Jokainen kuuluu koko elämänsä ajan vauvasta vaariin johonkin riskiryhmään. Lapsuusvuodet lyhentävät jäljellä olevaa elinikää, nuoruus on vanhuutta ennakoiva oire ja vanhuus on tautioppia."
Pharmageddon. Näin sairausteollisuus tekee meistä kipeitä; Markku Myllykangas, Tomi-Pekka Tuomainen 2010.
"Täydellistä autoa ei ollut olemassakaan, ja jos kaikissa autoissa oli omat hyvät ja huonot puolensa, sama päti myös ihmisiin. Samalla tavalla kuin kaikilla ihmisillä oli omat omituiset tottumuksensa - toisia kismittäviä tai ärsyttäviä tapoja, raivostuttavia eleitä, paheita ja heikkouksia ja itsekkyyden hetkiä - heillä oli myös omat hyvät puolensa: valloittava hymy, tarttuva huumorintaju tai kyky valmistaa tietty suosikkiateria juuri oikealla tavalla."
Alexander McCall Smih; Harhapolkuja savannilla. Mma Ramotswe tutkii. 2012.
"Älä valita elämästäsi. Älä syytä muita sellaisesta, minkä olet itse aiheuttanut. Ole tyytyväinen siitä, kuka olet ja missä olet ja tee parhaasi, jotta toisetkin voivat olla yhtä tyytyväisiä ja iloisia ja oppivat ymmärtämään asiat yhtä hvin kuin sinä itse."
Alexander McCall Smih; Harhapolkuja savannilla. Mma Ramotswe tutkii. 2012.
Tänään on savuton Suomi-päivä.
Päivän teemena on: Päätös, jota et kadu! Aina kannattaa lopettaa.
Vanhoista blogi teksteistä julkaisen uudelleen päivän teemaan sopien savupötkylä tekstin. Kirjoitus on kolmessa osassa.
https://www.blogger.com/blog/post/edit/2614149068012256930/2321443817951442412
https://www.blogger.com/blog/post/edit/2614149068012256930/5344652320478615385
https://www.blogger.com/blog/post/edit/2614149068012256930/8665858727671023301
Aina viisas Mma Ramotswe miettii näin:
"Ennen kuin kuulee tarinan alusta loppuun, ennen kuin ottaa asioista selvää ja tosiaan kuuntelee, hän mietti, tietää vain yhden pienen sirpaleen ihmisen sydämen hyvyydestä."
Alexander McCall Smith: Teetä ja sympatiaa. Mma Ramotswe tutkii. 2011.
"Nestetasapaino ei horju helteelläkään, kun muistat nesteytyksen. Aikuisen tulisi nauttia 2-3 litraa nesteitä päivän aikana, josta puolet saadaan ravinnosta. Lapsille ja ikäihmisille riittää puolet vähemmän.
Kun urheilet, nautit alkoholia tai kahvia, muista välivesi. Hikoilu haihduttaa nesteitä. Samoin kahvi ja alkoholi poistavat nesteitä elimistöstä.
Iän myötä janon tunne heikkenee. Jano on muutenkin huono nestetasapainon indikaattori, koska jano kertoo, että kehossa on jo nestevajausta. Parempi olisi nauttia nesteitä pitkin päivää...."
Avain apteekki-lehti 4/22. Proviisori Hanna Heikkilä.
"Kysymys sai Feynmanin ärsyyntymään, mutta hän hillitsi itsensä ja kertoi joskus vuorilla kiipeillessään ajattelevansa vaimoaan ja puhuvansa tälle.
" Kuuletko ääniä päässäsi?"
"En. Tai hyvin harvoin." Hän kertoi joskus juuri ennen nukahtamistaan kuulevansa vanhemman ydinfyysikkokolegansa Edward Tellerin selostavan unkarilaisella aksentillaan atomipommin rakennetta. Lisäksi hän myönsi tätinsä olevan mielisairas.
Keskustelun edetessä Feynman alkoi käydä yhä enemmän psykiatrin hermoille.
Haastattelu huipentui seuraavaan sananvaihtoon:
"No, Dick, huomaan, että sinulla on tohtorin tutkinto. Missä sinä opiskelit?"
"MIT:ssa ja Princetonissa. Entä missä sinä opiskelit?"
"Yalessa ja Lontoossa. Ja mitä sinä opiskelit, Dick?"
"Fysiikkaa. Entä mitä sinä opiskelit?"
"Lääketiedettä."
"Ja tämäkö on lääketiedettä?"
Feynmanin hämmästelevä kysymys ylitti psykiatrin ärsytyskynnyksen, ja hän käski Feynmanin istumaan taaempana sijaitsevalle penkille. Kohta Feynman kutsuttiin toisen psykiatrin luo. Tämä oli vanhempi ja selvästikin edellistä psykiatria korkea-arvoisempi. Hän kyseli tarkemmin Feynmanin kuulemista äänistä ja tavasta puhua kuolleelle vaimolleen.
"Kerron vaimolleni rakastavani häntä, mikäli sinulla ei ole mitään sitä vastaan."
Haastattelun sävy muuttui kireämmäksi. Seurasi väittely yliluonnollisesta, jonka jälkeen psykiatri kysyi:
"Kuinka paljon arvostat elämää?"
"64", Feynman vastasi.
"Miksi sanoit ´64´?"
"No kuinka luulet, että elämän arvoa voi mitata?"
"Ei! Tarkoitan, miksi sanoit ´64` etkä esimerkiksi ´73`?"
"No jos olisin sanonut ´73`, olisit kysyny minulta täsmälleen saman kysymyksen!"
Haastattelu päättyi pian tämän jälkeen. Psykiatri ojensi kirjoittamansa paperit Feynmanille, joka siirtyi odottamaan vuoroaan lopullisen värväyspäätöksen tekevän upseerin puheille. Jonottaessaan hän katseli papereitaan ja huomasi, että psykiatrisessa osiossa luki "D"(deficient) - toisin sanoen hän oli psykiatrisessa mielessä kykenemätön palvelukseen. Feynman päätti selvittää asian upseerin kanssa. Kun tuli hänen vuoronsa, upseeri otti paperit, huomasi "D":n psykiatrisessa osiossa ja muitta mutkitta leimasi papereihin tuomion "hylätty". Setä Samuli ei halunnut Richard Feynmania.
Kun Feynman palasi työpaikalleen ja kertoi tulleensa hylätyksi mielenterveyssyistä, hänen työtoverinsa olivat tikahtua nauruun. Kaikkia Feynmanin ystäviä ei kuitenkaan naurattanut: vuonna 1946 oli varsin vakava asia juotua hylätyksi kutsunnoissa psykiatrisen lausunnon takia. Se saattoi merkitä vakavaa uhkaa "mieleltään vajavaisen" koko myöhemmälle elämälle. Näin ei onneksi käynyt Feynmanille. Hän jatkoi modernin kvanttifysiikan parissa uraauurtavaa työtään, joka huipentui vuonna 1965 Nobel-palkintoon niin sanotun polkuyhtälön kehittämisestä."
Hulluuden historia; Petteri Pietikäinen. 2013
"Fyysikko Richard Feynman (1918-1988) joutui kutsuntoihin toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Yhdysvaltain armeija värväsi sotilaita miehitysjoukkoihinsa Saksaan, minkä vuoksi Feynman oli saapunut kutsuntoihin lukuisten muiden nuorten miesten tavoin. Värvätyille tehtiin kutsuntojen yhteydessä lääkärin tarkastus, johon kuului myös psykiatrin haastettelu. Harmittomien johdanto kysymysten jälkeen psykiatri meni asiaan.
"Luuletko, että ihmiset puhuvat sinusta?"
Feynman vastasi: "Joo! Kun käyn kotona, niin äiti kertoo usein, että hän on puhunut minusta ystävilleen."
"Luuletko, että ihmiset tuijottavat sinua? Luuletko esimerkiksi, että joku noista penkeillä istuskelevista pojista katselee meitä nyt?"
Feynman oli itse hetki sitten istunut noilla penkeillä. Hän oli 28-vuotias Cornellin yliopiston professori, joka oli osallistunut atomipommin kehittäneeseen Manhattan-projektiin Uuden Meksikon autiomaahan Los Alamosiin rakennetussa laboratoriossa. Hän oli nuorin projektiin osallistuneista fyysikoista, nokkela New Yorkin juutalainen, joka oli tullut tunnetuksi kyvystään avata kassakaappeja tietämättä niiden numero yhdistelmiä. Hän oli aito eksentrikko, joka vihasi pokkurointia, tekopyhyyttä ja tärkeilyä. Hän vertasi mielessään edessään istuvaa psykiatria häirikköön, joka baarissa pyrkii väkisin tuppautumaan seuraan. Hänellä ei myöskään ollut mairittelevaa käsitystä psykiatriasta tieteenä.
Nyt Feynman laskeskeli mielessään, kuinka moni penkeillä istuvista miehistä mahdollisesti katseli heitä muun tekemisen puutteessa. Hän arveli ääneen: "No, ehkäpä kaksi heistä katselee meitä." Hän kääntyi ympäri ja huomasi kahden miehen todellakin katselevan heitä. Feynmanin katse keräsi myös muiden penkeillä istujien huomion. "Nyt tuokin tuolla katselee, ja nyt nuo kaksi tuolla- ja nyt koko porukka." Psykiatri ei kääntänyt katsettaan penkkeihin todentaakseen Feynmanin huomiota vaan kirjoitti tarmokkaasti papereihinsa.
"Puhutko itseksesi?"
Feynman myönsi puhuvansa- tosin tarkentamatta yksinpuhelun aihepiiriä, joka liittyi fysiikkaan.
"Huomaan, että vaimosi on hiljattain menehtynyt. Puhutko hänelle?"
Jatkuu...
Hulluuden historia; Petteri Pietikäinen. 2013.
Uhmaatko minua, sinä urhea Barbituraatti?
Arvon herra, kuolema korjasi isoäitisi - Nembutaalin.
Ovat tähdet itkevä muistoksi vanhan Nembutaalin.
Eikö ole hetken uljasta olla kuningas,
nimessä Formaldehydin ja Aureomysiinin,
Eikö ole hetken uljasta olla kuningas,
ja riemuiten ratsastaa kautta Amfetamiinin?
Salman Rushdie; Saatanalliset säkeet. 1988.
Nainen katsoo minua kohti
Kasvoilla väreilevät
pelko,
ahdistus,
hämmennys,
järkytys,
suru
ja
häpeä
Hän hymyilee kuitekin
Tsemppaan
Otan kädestä kiinni
Voimia tulevaan
Tämän runon pohjana on Veera Kamajan kolumni Kiitos hätäpuhelusta. Tehy-lehti 3/22.
"Auttamisen ammattilainen on ihminen muiden joukossa. Hän on valinnut yhdeksi identiteettinsä keskeiseksi osaksi toimimisen toisen ihmisen tukena ammatillisia ja persoonallisia keinoja käyttäen. Se ei sinänsä tee hänestä parempaa ihmistä. Pikemminkin hän virittyy sekä auttajaksi että autettavaksi. Tällä jännevälillä hän voi tuottaa ajatuksia, oivalluksia, tunteita ja tulkintoja, jotka ovat hyödyksi avuntarvitsijalle tämän omalla matkalla. Auttaja ei voi ratkaista omaa elämäänsä auttajaksi ryhtymisensä kautta. Hänelle jää sama haaste kuin kaikille muillekin: hyväksyä itsensä ja riittää itselleen ilman suorittamista ja hyvyytensä ulkoista todistamista.
Auttaja on pitkällä matkalla omaan itseensä. Hän on jollakin tavalla etuoikeutettu saadessaan olla intiimisti toisen ihmisen uskottuna ja luotettuna. Samalla se on myös hänen taakkansa, sillä hänellä ei ole mitään lopullista suojaa toisen ihmisen kivuilta ja epätoivolta. Kokemus osoittaa, että jokin kohta auttajassa lähes vääjäämättä yksinäistyy ja vakavoituu siksi, että hän toimii toisten taakkojen jakajana. Se on hyväksyttävä tosiasia, mutta sen ei pidä antaa imeä mukanaan siihen mustaan kuiluun, missä elämä näyttäytyy vain yksinäisyytenä ja kärsimyksenä. Sille täytyy olla vastapaino sellaisessa kohdassa omaa persoonaa, missä auttaja on yhteydessä omaan iloonsa, uskoonsa ja toivoonsa. Vain sitä kautta kuva elämästä säilyy kokonaisena ja auttaja pysyy yhteydessä oman elämänsä energioihin."
Martti Lindqvist; Paha, ymmärtämisen rajat ja auttajan varjo. Kirjassa Pahan kosketus. Ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä. Toim. Merja Laitinen ja Johanna Hurtig. 2002.
KUUMEMITTARIMATO
Tulipa tänään hieno sato,
huokasi kuumemittarimato.
Korkea kuume on kaikilla heti,
hurjassa nuhassa potilaspeti.
Kuka on flunssia kadulla myynyt?
Kovassa yskässä ovat myös tyynyt!
Elsan ja Eetun temppulinna; Tittamari Marttinen.2003.
"Nykyaika suhtautuu pahaan kaksijakoisesti. Toisaalta se mässäilee pahuudella ja viholliskuvilla. Paha myy ja kiihottaa. Paljolti sen ympärille on rakennettu kaupallinen kuvamaailma. Toisaalta tämä aika myös piilottaa, etäistää ja poisselittää pahan. Sitä pidetään ikään kuin näköharhana. Monille paha on jäänne muinaisilta ajoilta tai muuten outo juttu, jonka lopulta täytyy osoittautua väärinkäsitykseksi. Erityisesti ammatillisissa rooleissa ja selitysmalleissa paha määritellään tavallisesti sellaiseksi asiaksi, jolle ei vielä ole löydetty kunnon selitystä. Sana paha ei tunnu sopivan ammattilaisen suuhun."
Martti Lindqvist; Paha, ymmärtämisen rajat ja auttajan varjo. Kirjassa Pahan kosketus. Ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä. Toim. Merja Laitinen ja Johanna Hurtig. 2002.
"Paha on rohkeudettomuutta tehdä subjektiivisesti oikeita valintoja sekä elämistä toisilta saadun arvonannon varassa. Pahan välttäminen edellyttää sitä, että arvostaa epävarmaakin subjektiivista todellisuuttaan varmimpana kuvana maailmassa. Toiseuden kunnioittaminen ja erilaisuuden suvaitseminen ovat arkisia osoituksia siitä, että on onnistunut välttämään tulemista pahaksi."
Juha Perttula; Yksilön ja yhteisön vaikea suhde. Kirjassa: Pahan kosketus ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä. Toim. Merja Laitinen ja Johanna Hurtig. 2002.
"Ja jos helpotuksen kyyneleet olivat toisinaan paikallaan, eikö joskus voisi itkeä myös ylpeyden kyyneliä -niiden kaikkien vuoksi, jotka tekivät töitä sairaalassa, jotka hoitivat muita, asettivat itsensä alttiiksi tartunnoille, sairaudelle -työssähän saattoi saada haavoja tai neulanpistoja- heidän vuokseen, heidän rohkeutensa vuoksi, ylpeyden kyyneleet olisivat totisesti paikallaan."
Mma Ramotzwe tutkii Oivallinen aviomies; Alexander McCall Smith. 2010.
"Kultareunuksinen ruusukuppi on jäänyt kuistin ikkunalaudalle niin kuin siitä olisi juotu nopeasti viimeinen pisara kahvia ennen lähtöä. Rikkinäisiä ikkunoita suojaavat vaaleat verhot.
Huoneen lattialla on levällään kasa vanhoja Hymyjä ja Suomen Kuvalehtiä ja nurkassa nököttää keinonahkainen sohva, joka ei ole kelvannut kenellekään. Tummat homepilkut nousevat seiniä pitkin kohti kattoa. Lattiassa on reikiä, ja uuni on haljennut keskeltä kahtia."
Reunalla. Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä; Jenni Räinä ja Vesa Ranta.2017
"Setäni Bob ja minä työskentelimme koko aamun veneellä. Hioimme kaikki puuosat ja kiillotimme metallit.Lopetettuamme setäni hymyili lämpimästi ja sanoi minulle, että olemmepa me muodostaneet hyvän teamin. En vastannut hänelle mitään. En ollut koko aikana sanonut hänelle sanaakaan. Myöhemmin olen katunut ja ihmetellyt, miksi olin niin ujo. Nyt kun hän on kuollut, olen usein ollut pahoillani ja ajatellut, että mitä hän mahtoi ajatella minusta."
Temperamentti -ihmisen yksilöllisyys- ; Liisa Keltikangas-Järvinen. 2004.
"Eräs ranskalainen kirjailija kirjoittaa vuonna 1816 isästään: `Minulla ei ollut mitään puhuttavaa hänen kanssaan elämäni ensimmäisten 18 vuodena aikana. Kun lähdin kotoa, hän alkoi kirjoittaa minulle. Hänen kirjeensä olivat sympaattisia ja niissä oli tunteita, joita hän ei ollut koskaan aiemmin osannut kertoa. Kasvotusten hän ei koskaan osannut sanoa minulle mitään. Hän oli varautunut ja hänellä oli jäätävä vaikutus minuun. Vasta vanhana ymmärsin, että isäni oli ujo -ujo oman poikansa edessä. Silloin en tiennyt mitä ujous on. -Se kätki tunteemme, hyydytti sanamme, sai meidät puhumaan kriittisesti ja sarkastisesti toisillemme. Monesti isäni lähti pois kyyneleet silmissään odotettuaan minulta jotain merkkiä tunteistani, mutta isäni kylmyys, kuten hänen käytöksensä minulle nuorena näyttäytyi, rohkaisi minua vain kriittisyyteen. Isäni kertoi muille ihmisille, että minä en rakastanut häntä.`"
Temperamentti -ihmisen yksilöllisyys- ; Liisa Keltikangas-Järvinen. 2004.
Vuosi alkaa jälleen tuttuun tapaan viimevuoden lähteillä. Kirja listaa katsoessani huomaan lukeneeni ihmisen persoonallisuuteen painottuvaa kirjallisuutta. Näistä kannattaa ottaa lukuun mikä vain. Kaksi viimeistä ovat romaaneja, mutta eivät kovin hilpeitä.
Kirjat:
Nalle Puh ja Tao; Benjamin Hoff.1993
Temperamentti -ihmisen yksilöllisyys- ; Liisa Keltikangas-Järvinen. 2004.
Ihmisen psykologinen kehitys; Jari-Erik Nurmi, Timo Ahonen, Heikki Lyytinen, Paula Lyytinen, Lea Pulkkinen, Isto Ruoppila. 2006.
Sairauteni nimi on masennus; Toim. Merja Urponen-Tuukkanen. 2003.
Lucian silmät; Maaria Oikarinen. 2017.
Onnellinen loppu; Eppu Nuotio. 2015.
Lehdet:
Tehy-lehti 10/21. Veera Kamajan kolumni Herra ja Rouva
Netti: