"Yhteiskuntatieteilijät jakavat subjektiivista hyvinvointia mittaavia kyselylomakkeita ja mittaavat kyselytulosten sekä varakkuuden ja positiivisen vapauden kaltaisten sosioekonomisten tekijöiden välistä korrelaatiota. Biologit käyttävät samoja lomakkeita, mutta mittaavat puolestaan ihmisten antamien vastausten sekä biokemiallisten ja geneettisten tekijöiden välistä korrelaatiota. Heidän löydöksensä ovat hätkähdyttäviä.
Biologien mukaan ajatus- ja tunnemaailmaamme hallitsevat miljoonien evoluutiovuosien muovaamat biokemialliset mekanismit. Subjektiivista hyvinvointiamme sen paremmin kuin muitakaan henkisiä tiloja eivät määrää palkan, sosiaalisten suhteiden tai poliittisten oikeuksien kaltaiset ulkoiset muuttujat. Sen sijaan sitä säätelee monimutkainen järjestelmä, joka muodostuu hermoista, neuroneista ja synapseista sekä serotoniinista, dopamiinista, oksitosiinista ja muista biokemiallisista aineista.
Ketään ei ole tehnyt onnelliseksi se, että hän on voittanut arpajaisissa, ostanut talon, saanut ylennyksen tai löytänyt elämänsä rakkauden. Ihnmisen tekee onnelliseksi yksi ainoa asia: miellyttävät tuntemukset kehossa. Ihminen joka on juuri saanut arpajaisvoiton tai löytänyt uuden rakkauden ja hyppii ilosta, ei todellisuudessa reagoi rahaan tai rakkauteen. Hän reagoi erilaisiin verenkirrossa elämöiviin hormoneihin ja aivojen eiri osien välillä kipinöivien sähkösignaalien ryöppyyn.
Toiveet maanpäällisestä paratiisista taitavat kuitenkin valitettavasti olla turhia, sillä sisäinen biokemiallinen järjestelmämme tuntuu olevan ohjelmoitu pitämään onnellisuuden tason suhteellisen vakaana. Luonnonvalinta ei onnellisuuden osalta toimi- onnellisen erakon geneettinen linja sammuu ja ahdistuneiden vanhempien geenit taas siirtyvät seuraavalle sukupolvelle. Onnellisuudella ja tyytymättömyydellä on evoluution kannalta merkitystä vain siten, että ne joko helpottavat eloonjäämistä ja lisääntymistä tai vaikeuttavat niitä. Siksi ei olekaan yllättävää, että evoluutio on tehnyt meistä sellaisia, ettemme ole sen paremmin liian onnellisia kuin liian onnettomiakaan. Se on antanut meille kyvyn nauttia hetkellisestä miellyttävien tuntemusten tulvahduksesta, mutta tuntemukset eivät koskaan kestä kauan. Ennen pitkään ne laantuvat ja niiden tilalle tulee epämiellyttäviä tuntemuksia."
Yuval Noah Harari; Sapien ihmisen lyhyt historia. 2016.
