Levoton on virta ja vierivä laine,
meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku helmassa laakson.
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
Eino Leino; Kukkivat kunnaat. (Valikoinut Hannu Sarrala 1995.)
"Jos nykypäivän ihminen olisi vaeltanut Itä-Afrikassa kaksi miljoonaa vuotta sitten, hän olisi saattanut kohdata tutun valikoiman ihmistyyppejä: huolestuneita äitejä vauva sylissään, huolettomia lapsiporukoita leikkimässä mudassa; yhteisön sääntöjä vastaan kapinoivia temperamenttisia nuoria ja väsyneitä vanhuksia, jotka haluavat vain olla rauhassa; rintaansa hakkaavia machoja, jotka yrittävät tehdä vaikutuksen paikalliseen kaunottareen, ja vanhoja viisaita matriarkkoja, jotka ovat jo nähneet kaiken. Nämä muinaiset ihmiset rakastivat, leikkivät, solmivat läheisiä ystävyyssuhteita ja kilpailivat toistensa kanssa asemasta ja vallasta-mutta niin tekivät simpanssit, paviaanit ja norsutkin. Kellään, kaikkein vähiten ihmisellä itsellään, ei ollut aavistusta siitä, että heidän jälkeläisensä vielä jonain päivänä kävelisivät Kuun pinnalla, halkaisisivat atomin, tulkitsisivat geneettisen koodin ja kirjoittaisivat historiankirjoja. Olennaisin tieto esihistoriallisista ihmisistä on se, että he olivat vähäpätöisiä eläimiä, joilla ei ollut se suurempaa vaikutusta ympäristöönsä kuin gorilloilla, tulikärpäsillä tai meduusoilla."
Yuval Noah Harari; Sapiens ihmisen lyhyt historia. 2016
 |
| Kuva: Pixabay/Alexas_Fotos |
