Kuvaisiko tämä sairaanhoitajan työtä?

Yksi hyödyllinen teko on arvokkaampi 

kuin kaikki maailman julkilausutut aikomukset.

- Ann Radcliffe-

Ratin takana on ihminen

Koulut ovat alkaneet ja on hyvä muistuttaa mieleen liikennesäännöt ja ne pienet ihmiset, jotka siellä nyt kouluun ja koulusta kotiin tallustelevat. Taata heille turvallinen matka molempiin suuntiin. Tällaisen pienen aasin sillan kautta esittelen kirjan Ihmisen kestävä liikenne. Liikenneturvallisuuden uusi suunta. Ilpo Mattila 2002.

Kirja jäi ihan sattumalta käsiini kirjaston poistokirja hyllystä. Pitkään kirja pyöri kotosalla löytämättä paikkaansa. Vihdoin otin sen käteeni, aikeenani laittaa se lehtikeräys astiaan. Tulin kuitenkin lukeneeksi takakannen ja kiinnostuin. ... Kirjassa seurataan onnettomuustutkijan työtä, pureudutaan liikenneonnettomuuden anatomiaan ja esitetään turvallisuutta parantavia keinoja. Kirjan luettuaan tietää, mitä hyötyä on auton turvavyöstä, ilmatyynystä ja törmäysvyöhykkeistä. Kirja oli hyvin kirjoitettu. Maallikkokin ymmärsi tekstin. Tässäpä muutamia näytekappaleita kirjasta.

"Ajoneuvolla liikkuva ihminen saa käyttöönsä liike-energiaa, joka hallitsemattomasti purkautuessaan aiheuttaa tavattomasti vahinkoa. Pitäisikö liikenneonnettomuuksien edessä alistua ja myöntää, että uhrit ovat hinta, jonka joudumme maksamaan tekniikan siunauksista?"

"Tutkijalautakuntien raporttien, tilastollisten selvitysten ja tieteellisten tutkimusten perusteella maailman liikennetutkijat uskovat, että lähes kaikkien onnettomuuksien taustalla on mukana jokin inhimillinen tekijä. Jos tutkijoiden tarkoituksena olisi vain saada vastaus uteliaaseen miksi-kysymykseen, tyydyttävä ratkaisu olisi usein helppo löytää. Kahden kilometrin matkalla kuljettaja läpäisee 600 liikennetapahtumaa, tekee 240 havaintoa, 80 ratkaisua, 60 suoritusta ja yhden virheen. Yhden virheen joka toinen minuutti."

" Jo 0,10-0,20 promillen humala haittaa joitakin toimintoja. Ihmisen havaintokenttä alkaa supistua noin 0,40 promillen kohdalla. Silmien kyky seurata liikkuvaa kohdetta alkaa heikentyä 0,30-0,50 promillessa ja reaktionopeus alkaa hidastua 0,35 promillen humalassa."

"Kun yksittäisessä katastrofissa kuolee suuri joukko ihmisiä, järkytymme perusteellisesti. Liikenneonnetomuuksissa meitä vaivaa vauhtisokeus. Uutiset tulevat yksi kerrallaan, ja ne koskevat yhtä tai muutamaa loukkaantunutta. Ne eivät yleensä heilauta turvallisuuden tunnettamme. Liikenne on nykyelämälle välttämättömyys, pyörien on pyörittävä. Myös sähkö on välttämättömyys. Miten suhtautuisimme sähkön käyttämiseen, jos se tappaisi joka vuosi 400 ihmistä ja haavoittaisi 8500:aa? Pysäytettäisiinkö voimalaitokset? Entä jos uhrit tulisivat tietokoneiden käytön yhteydessä? Emme varmasti hyväksyisi niin tuhoisaa tekniikkaa, ennen kuin insinöörit saisivat parannettua turvallisuutta. Liikenteessä vietetyn tunnin aikana kuolemanriski on 12,5- kertainen työelämään verrattuna."

"Liikennepsykologi W.A.Tillmanin mukaan ihminen ajaa niin kuin elää. Liikennekäyttäytyminen heijastaa ihmisen yleistä tapaa suhtautua ympäristöönsä. Jos tyyppi huohottaa niskaan maantiellä, hän tekee sitä myös muissa toimissaan. Liikennejonossa kiilaaja on huono jonottaja myös nakkikioskilla ja työpaikalla, päreensä polttaja on hankala perheenjäsen, eikä nalkuttajaa ja muiden opettajaa saa tyyntymään kesämökilläkään. Riskejä liikenteessä ottava sukeltaa pää edellä tuntemattomaan rantaveteen niskan taittamisen uhalla ja ottaa muita helpommin terveysriskejä altistamalla itsensä tartunnoille. Sopeutuvainen ihminen sen sijaan mukautuu myös liikenneympäristöön helposti. "

"Autoilun vapautta korostava asenne on aikansa elänyt. Liikenteessä ajaminen on sosiaalista toimintaa, jossa vaaditaan samanlaisia taitoja kuin ruokakaupan jonossa: kärsivällisyyttä, toisten huomioon ottamista ja pitkää pinnaa. Autolla ajamisen taito kilparadalla ja autolla ajaminen liikenteessä ovat kaksi täysin erilaista taitoa."

"Onnettomuudet syntyvät, kun ihmiset tekevät virheitä ajoneuvojen ja liikenneympäristön muodostamassa kokonaisuudessa. Onnettomuuksia voi pitää häiriöinä järjestelmän toiminnassa. Oikeastaan ihmiset tekevät virheitä jo suunnitellessaan liikennejärjestelmäänsä. Eihän ihmistä varten luotu järjestelmä saisi tappaa tai vammauttaa käyttäjäänsä."

Aivojumppaa 6 vastaukset

Ja vihdoin vastaukset visaisiin kysymyksiin.

1. Saarioisten maksalaatikko on tullut markkinoille 1957
2. HK:n sininen on "syntynyt" vuonna 1963
3. Suomessa on alettu valmistaa perunalastuja vuonna 1970
4. Reserpiini. Sveitsiläiset Müller, Schlittler ja Bein eristivät sen 1952.
5. Maksasolukasvain
6. Katajakaljaa
7. Jälkeläisten laadun valvontaa
8. Kasvillistamista
9. Yhdysvalloissa
10. 1922. (Henkilöautot saivat ajaa päivänvalossa kaupungissa enintään 30km/h ja muualla 35km/h. Pimeässä ja usvassa suurin sallittu nopeus oli 20km/h, kuorma-autot saivat ajaa 10-20km/h. Rajoituksia nostettiin 1945: henkilöautot saivat ajaa 60km/h, kuorma-autot 35km/h ja muut 40km/h.)

Lähteet kysyksille ja vastauksille :
- Suomi toisin sanoen; Mikko Lehtonen, Olli Löytty, Petri Ruuska 2004.
- Luonnon lääkeyrtit 3; Sinikka Piippo. 2005.
- Neekerikammo; Marjo Kaartinen. 2004.
- Ihmisen kestävä liikenne. Liikenneturvallisuuden uusi suunta; Ilpo Mattila 2002.

Kesäkumi 2016

Haluaisimpa muistuttaa kaikkia meitä kesäkumi 2016 kampanjasta. Tämän vuoden kampanja on pyörähtänyt käyntiin 4.6.16.

En ole itse ollut koskaan sen kummemmin kampanjassa mukana, mutta kaapin kätköistä löytyy parit kesäkumi kotelot vuosimallia 1900 luku? Eli joitakin ensimmäisten vuosien kesäkumeja. Ja tänä vuonnahan kesäkumeja on jaettu jo 21 vuotta! Aika upeeta.

Sieltä 1900 luvulta erityisesti muistan tietysti nämä kaapista löytyvät kumit ja sitten niitä kappaleita fiilisteltiin kesä kyllästymiseen asti. Paras muisto taitaa kuitenkin olla ensimmäisestä kesäkumista. Sain sillä kateellisia luokkatovereita syksyllä koulun alettua. Nyky vuosina olen hiukan tipahtanut kärryiltä, mutta tänä vuonna jotenkin taas heräsin asiaan.

Kesäkumista löytyy lisätietoa punainenristi.fi/kesakumi

Ja kesäkumibiisit (uusinta lukuunottamatta) löytyy ainakin täältä yle.fi/ylex/tapahtumat/kesakumi20/

Ja hei, muistakaa käyttää kumia! :)

Aivojumppaa 6

Ja taas kymmenen kinkkistä pähkinää purtavaksi.

1. Millon Saarioisten maksalaatikko on tullut markkinoille?
2. Minä vuonna on "syntynyt" HK:n sininen?
3. Minä vuonna on Suomessa alettu valmistaa perunalastuja?
4. Mikä oli ensimmäinen nykyaikainen lääke, joka alensi verenpainetta?
5. Mikä on hepatooma?
6. Mitä on liiri?
7. Mitä tarkoittaa eugeniikka?
8. Mitä on vegetalisaatio?
9. Missä maassa säädettiin ensimmäiset nopeusrajoitukset?
10. Minä vuonna asetettiin Suomessa ensimmäiset nopeusrajoitukset?

Ammattinimike ja tutkintotodistus

Nyt tulee ihan omasta päästä yleistä ihmettelyä. Ja teksti on tosiaan hyvin yleistä ihan vain siitä syystä, että en tiedä aiheesta kaikkea. En halua mollata erityisesti mitään tiettyä alaa, ihmettelenpähän vain.

Silloin kun opiskelin sairaanhoitajaksi, keskustelin tietysti muiden ikätovereideni kanssa heidän opiskeluistaan ja miksi he valmistuvat ja minkälaisiin töihin he menisivät valmistuttuaan. Monien ammattinimikkeet olivat varsin hienon kuuloisia. Omani oli heihin verrattaessa erittäin tylsä. Kun sitten kysyi minkälaisiin töihin he voivat mennä, vastaus ei enää ollutkaan niin selkeä. Vaikka sairaanhoitajalla on vallinnan mahdollisuus monestakin suuntauksesta/erikoistumisesta, on periaatteessa melko selvää millaista työtä valmistuttuaan tekee.

Aikani asiaa ihmeteltyäni tulin tulokseen, että olen itse niin maanläheinen ihminen, että tarvitsen tällaisen konkreettisen ammatin. Tätä ei tarvitse paljon selitellä. Nykyään on kaksi vakio kysymystä: Mikä olet ammatiltasi? Millä osastolla työskentelet? Helppoja vastauksia.

Tutkintotodistus on uusin ihmettelyni aihe. Onko järkevää opiskella useita vuosia ja saada vaivan palkaksi tutkintotodistus. Sehän kertoo, että on opiskellut paperissa ilmoittettua asiaa, mutta ei sitten muuta. Saako sillä töitä? Pitääkö lähteä jatkamaan opiskeluja monen vuoden uurastuksen jälkeen uudestaan? 

No, jokainen tekee omat ratkaisunsa elämässään, niin opiskelun kun muunkin suhteen. Itselleni oli tärkeää saada konkreettinen ammatti ja saada vielä töitäkin omalta alaltaan. Eikä ollut yhtään hullumpi juttu, että tykkäsi koulusta ja nyt vielä työstäänkin. Jokainen arvottaa asiat erilailla.

Kauniiksi lopuksi vielä onnittelut kaikille tänä keväänä valmistuville sairaanhoitajille. Tervetuloa töihin uudet kollegat!

Onnittelut myös kaikille muille koulunsa päättäville!

Oletko sinä se kuuluisa joku muu?

Jostain lehdestä bongasin jutun auttamisesta tai lähinnä siitä miksi ei pysähdytä auttamaan. Itselleni ei ole sattunut montaa kertaa tilanteita, että olisi tarvinnut pysähtyä auttamaan, mutta muutama kuitenkin.

Olen pari kertaa pysähtynyt autolla. Ensimmäinen kerta oli kun syysliukkailla pakettiauto oli suistunut ojaan. Onneksi kenellekään ei käynyt huonosti. Annoimme kyydin matkustajille. Toisella kertaa satuimme porokolariin. Tässäkin tilanteessa ainoa uhri oli poro. Olen pari kertaa myös kammennut humalaista ylös maasta. 

Jotenkin vain ei omatunto anna periksi jättää ketään ihan oman onnen nojaan, vaikka selkeästi näkisikin kaverin olevan hulluna humalassa.

Tässä alla juttu, joka kirvoitti minut muistelemaan vanhoja.

"MIKSI KUKAAN EI PYSÄHDY AUTTAMAAN?

 Iäkäs mies makaa pyörätiellä eikä pääse ylös. Ihmiset ajavat, pyöräilevät ja kävelevät ohi. Moni jää tuijottamaan, kun yritän auttaa miestä ylös.

 Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun havahdun siihen, että kukaan ei auta. Totuuden nimissä on sanottava, että en minäkään haluaisi kammeta humalaisia hangesta, mutta ihmisiä on autettava. Aina.

 Eivätkä humalaiset ole ainoita, joiden ohi kävellään. Pyörätiellä maannut mies oli sairas, ei kännissä. Olen ollut todistamassa, kun ihmiset ovat kääntäneet selkänsä lapsille, joiden matkarahat olivat kadonneet junanvaihdossa.

 Teille ohikävelijöille ja selänkääntäjille minulla on yksi kysymys: Mikä teitä oikein vaivaa?

Catherine Genovese oli 28-vuotias, kun hänet puukotettiin kuoliaaksi New Yorkissa vuonna 1964. Genovese huusi toistuvasti apua, ja aikalaisarvioiden mukaan lähes 40 ihmistä näki tai kuuli hänen hätänsä. Yksikään ei mennyt apuun eikä soittanut poliisille.

Sosiaalipsykologit Darley ja Latané kiinnostuivat tapauksesta ja alkoivat lavastaa tutkimustilanteita, joissa testattiin ihmisten auttamishalukkuutta.

 Tutkijat havaitsivat, että auttamatta jättäminen on sitä todennäköisempää, mitä enemmän ihmisiä on tilanteessa paikalla. Ihminen nimittäin ajattelee mielellään, että se kuuluisa Joku Muu rientää kyllä avuksi.

 Mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä enemmän ihminen myös kokee vastuun hajautuvan. Ne Muut kyllä auttavat, niin ei taaskaan itse tarvitse. Jos ja kun muutkaan eivät auta, ihminen tulkitsee tilanteen niin, ettei mitään hätää edes ole.

Jos ihminen on tilanteessa yksin, hän yleensä auttaa avuntarvitsijaa. Täytyypä sitten vain hartaasti toivoa, että hädän tullen paikalle sattuu vain yksi ihminen. Ehkä se yksi ihminen olisi auttanut Catherine Genoveseakin."

 Kirjoittanut: Katja Kärki