Kateus nostaa aina välillä päätään aiheuttaen mielipahaa vähän kaikille. Tunnustan itsekin siihen silloin tällöin sortuvani. Olen jopa vihan tunnetta tuntenut toista henkilöä kohtaan. Kunhan asiaa on ajatellut muutaman päivän, ei tunnukkaan enää niin pahalta. Onkin oikeastaan tyytyväinen ja iloinen,että saa itse vielä kasvaa ihmisenä, näyttää ehkä osaamistaan tai vältti työn joka veisi tuhottomasti aikaa.
Suomalaiseen perusluonteeseen taitaa kateus kuulua, niin kotona kuin työpaikalla. Aina pitää olla pikkusen paremmin kuin naapurilla, ainakin ulkoisesti. Töissä ei vain asioita enää mitata pelkillä työvuosilla. Pitää olla koulutusta ja halua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti