maanantai 27. toukokuuta 2019

Mikään ei ole muuttunut

Joskus löytää kirjan, josta on kuullut, mutta ei ole vain tullut luetuksi. Tällainen kirja oli minulle Freud:n seksuaaliterapia. Itse kirjasta ei sen enempää. Totean vain, että vaatisi toisenkin lukukerran tarkemman analysoinnin kera, ennen kuin aukeaisi kokonaan. Yllättävintä oli tämä allaoleva teksti. Teksti on kirjoitettu 1900-luvun alkupuolella ja se pätee aika hyvin vielä tähänkin aikaan, lukuunottamatta lennätintä. Vaikka aika on eri ja kehitys kehittynyt, olemmeko kuitenkaan niin kaukana entisestä?
”...hintana uuden ajan suuremmoisille saavutuksille, kaikilla aloilla tehdyille löydöille ja keksinnöille, etu aseman säilyttämiselle yhä kiristyvässä kilpailussa on ollut ankara henkinen työ, jota myös vaaditaan näiden suoritusten turvaamiseen. Yksilön suorituskyvylle asetetaan olemassaolon taistelussa huomattavasti entistä suurempia vaatimuksia, jotka hän voi täyttää vain ponnistamalla kaikki henkiset voimavaransa; samalla ovat yksittäisten ihmisten tarpeet ja elämän nautintojen vaatimukset kaikissa piireissä lisääntyneet, ennenkuulumaton ylellisyys on levinnyt sellaisiinkin väestön kerrostumiin, jotka ennen eivät tienneet siitä mitään; uskonnottomuus, tyytymättömyys ja himokkuus ovat kasvaneet laajoissa väestön ryhmissä; rajattomiin paisunut liikenne, puhelin ja lennättimen maailmanlaajuiset verkostot ovat kumonneet kaupan ja kanssakäymisen kaikki entiset olosuhteet; kaikelle on ominaista kiire ja kiihko, yöt kuluvat matkustamiseen, päivät liikeasioihin, vieläpä ’virkistysmatkatkin’ koettelevat ankarasti hermoston sietokykyä; suuret poliittiset, teolliset ja taloudelliset kriisit levittävät vaikutuksiaan paljon laajempiin kansankerroksiin kuin ennen; aivan yleisesti on alettu osallistua poliittiseen toimintaan: poliittiset, uskonnolliset ja yhteiskunnalliset taistelut, puolueiden toiminta, vaalikamppailut, rannattomiin laajentunut järjestöelämä kohottavat mieliä ja pakottavat ihmisiä yhä uusiin henkisiin ponnistuksiin ynnä riistävät heiltä ajan lepoon, uneen ja virkistykseen; suurkaupungeissa elämä on kehittynyt yhä monimutkaisemmaksi ja rauhattomammaksi. Veltostuneiden hermojen virkistämiseksi turvaudutaan yhä vahvempiin kiihokkeisiin, voimakkaammin maustettuihin nautintoihin, joista ne entistä pahemmin uupuvat;...” 
W. Erb. Kirjassa Seksuaaliteoria. Sigmund Freud. 1971. Kappale ”Sivistynyt sukupuolimoraali ja nykyajan hermostuneisuus.” Julkaisuja vuosilta 1906-09.

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Askel askeleelta

Yliopiston apteekin kanta-asiakas lehdessä, Uniikki 2/19 oli juttu liikunnasta. Nykyään ei enää ajatella kuntoliikuntaa ja hyötyliikuntaa erillisinä blokkeina, vaan ajatellaan ne yhtenä asiana. Jos liikunta suorite/pvä pitää olla X/X, siihen lasketaan ryhmäliikunta tunti ja askeleet työpäivän aikana.
”Koska arkemme on nykyään jatkuvaa paikallaanoloa, on alettu puhua uudestaan arkiliikunnan tärkeydestä ja liikkuvasta elämäntavasta.
 ”Ensimmäisissä liikunta suosituksissa kehotettiin lisäämään vapaa-ajan liikuntaa, mutta nyt puhutaan kaikesta fyysisestä aktiivisuudesta eli siitä, minkä verran ihminen liikkuu aamulla ylösnoususta nukkumaanmenoon.”
Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että jokaisella on koko päivä aikaa kerätä pieniä liikunta suorituksia omaan liikuntapankkiinsa. Kaikenlainen omin jaloin tehty liike lasketaan: kävely bussipysäkiltä töihin, portaiden harppominen ja jopa se, että kävelee työpaikan toiseen laitaan hakemaan kupin kahvia.”
Uniikki 2/19; Jokainen askel lasketaan liikunnaksi. Ella Pesonen. Juttuun oli haastateltu UKK-instituutin johtajaa ja lääketieteen tohtori Tommi Vasankaria. 

Juttu herätti mielenkiintoni erityisesti siksi, että toivoin joulupukilta askelmittaria. Minua kiinnosti työssä ottamieni askelten määrä. Sain mittarin ja olenkin nyt pitänyt kirjaa askelista töissä. Ilman excel-taulukointia, tulosten tarkempaa analysointia ja laskelmia, sanoisin, että keskiverto päivänä töissä kävelen n 1,5km verran. N. 3km on ollut tähän mennessä max. 

Pyrin myös kulkemaan työmatkani pyörällä. Kesäisin tulee muutenkin hypättyä pyörän selkään ja poljettua muuten vain. Olen oman työyhteisöni innostanut osallistumaan kilometrikisaan. Tarkoituksena on polkea porukassa mahdollisimman paljon kilometrejä. Meidän joukkue ei kärkisijoja hätyyttele, mutta ehkä keskinäistä kilpailua esiintyy, hyvässä hengessä tosin. Jos teidän työyhteisö ei vielä ole kilometrikisassa mukana, osoitteesta kilometrikisa.fi löytyy lisätietoa. Kisa on alkanut 1.5.19, mutta jälki ilmottautuakin voi.
 

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Oikealla asenteella

Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja oma. Elämästä voi ottaa kaiken irti tai sitten ei. Jokainen elää elämänsä haluamallaan tavalla. Toisinaan asenne ratkaisee. Seuraavan sadun nimi on Onnellinen päivä. Se kertoo päiväkorennosta, jolla on asenne elämään kohdallaan. Täytyy ehkä vähän ihailla.

”-Minä kuolen tänä iltana, sanoi päiväkorento iloisesti. Se oli istuutunut lumpeenlehdelle aivan Kisu Pikkukuun ja lammas Leppäsen lähettyville joen rantaan. Kumppanukset olivat lähteneet ongelle, koska aurinko paistoi kuumasti. Joen rannalla he saattoivat vilvoitella sorkkiaan ja tassujaan vedessä.
-Kuoletko? Kuiskasi Kisu Pikkukuu säikähtyneenä.
-Oi miten surullista, sanoi Seijä Leppänen ja tuijotti kimaltavaa korentoa, joka istui lumpeella.
-Ei ensinkään, sanoi korento. -Minä elän vielä kokonaisen pitkän päivän!
-Vain yhden päivän? Kysyi Kisu Pikkukuu arasti.
-Oioi, sanoi korento nautiskellen. -Minä elän ja lentelen pitkän onnellisen päivän. Tapaan ehkä toisen korennon ja munin munia. Elän pitkän ja onnellisen elämän. 
-Päivän mittainen elämä ei ole kovin pitkä, sanoi Kisu Pikkukuu.
-On, on, sanoi korento ja nousi taas siivilleen.
-Sitäpaitsi minä olen ollut myös soma kelluva korennonmuna ja elänyt vedessä jännittävän toukan elämän. Ette tiedä, miten hienoa on olla toukka! Ja nyt vielä tämä onnellinen päivä! Saan lennellä päiväkorentona!
Korento pörräsi riemukkaasti lumpeenlehden yläpuolella ja kääntyi sitten niitylle päin. Kun korento oli kadonnut näkyvistä, ystävykset istuivat pitkään vaiti. Onkiminen ei huvittanut heitä enää.
-Surullista, huokasi Kisu Pikkukuu. -Noin kaunis korento ja elää vain yhden päivän.
-Murheellista, myönsi Seija Leppänen, kaivoi laukustaan nenäliinan ja pyyhki silmiään.
Jonkin aikaa tuumailtuaan ystävykset päättivät mennä taikuri Dedefiluksen luo. Ehkä taikuri yrttijuomillaan voisi pidentää korennon elämää.
Mutta taikuri Dedefilus suhtautui asiaan yhtä iloisesti kuin korento itse.
-Hän on syntynyt aamulla ja kuolee illalla, sellainen on korennon onnellinen elämä.
-Vai onnellinen! Parkaisivat Pikkukuu ja Seija Leppänen. -Liian lyhyt! Onneton elämä!
-Riippuu siitä kenen kannalta elämää katselee, sanoi taikuri Dedefilus. -Korennon mielestä sen elämä on pitkä ja onnellinen. Huomenna kuoriutuu jossain taas uusi korento.
Mutta Kisu Pikkukuu ja Seija Leppänen olivat tutustuneet juuri tähän tiettyyn korentoon eivätkä voineet ajatella, että huomenna he juttelisivat jonkun toisen korennon kanssa.
-Minäpä näytän teille yhden kirjan, sanoi taikuri ja vei murheen murtamat kumppanukset kirjastoon. Hän etsi kauan ja löysi vihdoin paksun kirjan, jossa kerrottiin dinosauruksista, lentoliskoista ja muista muinaisista kasveista ja eläimistä. Yhdessä kuvassa lenteli päiväkorento!
-Harmi kun ette osaa lukea, sanoi taikuri Dedde. -Tässä kerrotaan, että päiväkorentoja oli maailmassa jo silloin, kun kissoja ja lampaita ei osattu kuvitellakaan! Ne ovat niin vanhoja eläimiä! Yhtä vanhoja kuin dinosaurukset!
-Mutta sehän elää vain päivän! Sanoi Kisu Pikkukuu.
-Yksittäinen korento elää päivän, mutta korentojen laji on elänyt miljoonia vuosia.
Taikuri Dedde paiskasi kirjan kiinni niin että pöly lennähti. Oli tullut jo ilta. Taikuri Dedefiluksen oli noustava taas tähtitorniin taivasta tutkimaan Kisu Pikkukuu ja Seija Leppänen olivat saaneet paljon miettimisen aihetta.
-Missähän se on nyt? Kuiskasi Kisu Pikkukuu.
-Elääkö se vielä, pohti Seija Leppänen itsekseen.
Kumppanukset astelivat ulos ja kuin yhteisestä sopimuksesta he lähtivät etsimään korentoa. He halusivat laittaa sen varovasti kaislaveneeseen, toivottaa sille onnellista matkaa ja lähettää sen virran mukana merta kohta.”
 Hannele Huovi; Salainen maa sadut. 1999.

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Aivojumppaa 8 vastaukset

Vaikka tänään on aprillipäivä uskaltaudun antamaan oikeat vastaukset aivojumppaan. Lopussa on lähdeluettelo ja suluissa oleva nro kertoo mihin vastaukseen viitataan.

1. Suomi vuonna 1971
2. 11 metriä
3. 28 metriä
4. 1800-luvun  jälkipuoliskolla
5. Unen jumala Morfeuksen mukaan
6. 1840-luvulla
7. 1853
8. Albert Niemann
9. LSD
10. USA:n sisällissodassa toiminut lääkäri Wier-Mitchell.



Lähteet:
Duodecim (1)
Tehy lehti 12/18. Silmät ristissä; Johannes Kajava ja Annika Rauhala. (2 ja 3)
Trippi ihmemaahan. Huumeiden kulttuurihistoria; Jaakko Hämeen-Anttila. 2013. (4-9)
Kivun anatomia; Patrick Wall (10)

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Aivojumppaa 8

Ja tässäpä kysymyksiä taas. Nyt onkin hoitoalan nippelitietoa tarjolla. Vastaukset seuraa perästä.

1. Mikä Euroopan maa on ensimmäisenä tunnustanut aivokuoleman kriteerit?
2. Kuinka monta metriä ajoneuvo ehtii edetä sekunnin aikana, kun vauhtia on 40kh/h?
3. Kuinka monta metriä ajoneuvo ehtii edetä sekunnin aikana, kun vauhtia on 100km/h?
4. Milloin syntyi reseptilääke-käsite?
5. Kenen mukaan morfiini on nimetty?
6. Milloin yleistyi ihonalaisten lääkkeiden käyttö?
7. Milloin kehitettiin lääkeruiskun edeltäjä ihonalainen neula?
8. Kuka eristi kokaiinin vuonna 1860?
9. Millä nimellä tunnetaan paremmin lysergihapon dietyyliamidi?
10. Kuka keksi termin ”aaveraaja”?

torstai 28. helmikuuta 2019

Ihmisten hoitaja

Martti Lindqvist:n kirja Ammattina ihminen (1985) herätteli mukavasti eettistä ja moraalista omaatuntoa. Kirja sinänsä oli jonkin verran ajastaan jäljessä, mutta eettiset ja moraaliset osiot käyvät tähänkin päivään aivan mainiosti. 
”Eräässä mielessä hoitaja hoitaa itseään. Ihminen on sekä hoidon kohde että hoidon suorittaja. Hoitajan oma ihmisyys tulee haasteena vastaan niissä ihmisissä, jotka ovat riippuvaisia hänen avustaan.” (Luku 3. Hoidon eettinen perusta.)
Ylläoleva kohta jäi mieleeni. Kuinka paljon hoitajana kohtaankaan potilaita, ihmisiä, persoonia. Kuulen ja näen erilaisia ihmiskohtaloita, tarinoita, elämiä. Ne eivät voi olla vaikuttamatta omaankin ihmisyyteeni.
”Eettiseltä kannalta avun antamisen ainoa kriteeri on henkilön avuntarve. Riippumatta elintavoistaan, virheistään ja mahdollisesti usein toistuvista epäonnistumisistaan ihmisellä on oikeus tarvitsemaansa apuun ja hänet persoonana ehdoitta hyväksyvään huolenpitoon.” (Esimerkki: Ihmisyyden kaatopaikat.)
Tämä kolahti myös syvälle. Tässä kohtaa kirjassa kuvataan mm. alkoholisteja ja narkomaaneja. Minusta tällainen eettinen ajatus ei vanhene. 
”Terveydenhuollossa ja myös muilla hoitoaloilla tarvitaan ”itsensä mittaisia” työntekijöitä. Ihmisiä, jotka panostavat persoonaansa, tunnustavat oman rajallisuutensa, uskaltavat käyttää luovia kykyjään ja rakentavat omilla ehdoillaan toimivaa hoitoyhteisöä.” (Luku 6. Ihmisenä ja ammatissa kasvaminen.)
Ja lopuksi vielä kuvaus työntekijästä. Tällainen haluaisin olla. 

perjantai 11. tammikuuta 2019

Lukunälkään 8

Tältä näyttää vuoden 2018 blogissa käyttämäni lähteet. Viime vuosi oli poikkeuksellinen siksi, että toteutin joulukalenterin. Kuvittelin sen olevat mahdotonta, mutta onnistuihan se. Voinpa vaikka toistaa, mikäli hyvä teksti osuu kohdalle. Tässä listassa on ihan hyviä kirjoja useampia. Etsikää itsellenne mieluisat ja lukekaa! 

- Lehdet
  • Sairaanhoitaja-lehti 2/2018
  • Tehy-lehti 6-7/2018
- Kirjat
  • Iris Pasternack; Tautitehdas. Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita? 2015.
  • Arto Virtanen; Maiseman hämärä. 1988.
  • Tor-Björn Hägglund; Tuonelan eteisessä. 1991.
  • Liisa Keltikangas-Järvinen; ”Hyvät tyypit” Temperamentti ja työelämä. 2016.
  • Juha Hänninen (Toim.); Elämän loppu vai kuoleman alku. Hoitopäätökset kuoleman lähestyessä. 2006.
  • Adolf Hitler; Taisteluni 2. 1941.
  • Antti Koli; Suomen matelijat ja sammakkoeläimet. 2016.
  • Karin Mäkelä; Valkea voima. Huumeäidin tarina. 2011.
  • Martti Lindqvist; Ammattina ihminen.1985
-Novellit
  • Kari Hanhisuanto; Sairaala. Olen Enemmän. Kirjoittajaryhmä rinki 2012.
Ja sitten katse kohti uusia kirjoja, lehtiä ja novelleja.