Savupötkylä osa 1.

Seuraava kirjoitus on 24.7.20 Lapin Kansassa julkaistu näkökulma. Kirjoittaja on Jouko Nurkkala. Nurkkala on akuuttilääketieteen erikoislääkäri ja yleislääkäri, joka erikoistuu anestesiaan ja tehohoitoon. Kirjoitus on täällä siksi, että kohtaan itsekin tupakkimiehiä ja -naisia työssäni. Tekstissä käytetyt kuvaukset kohtaamisista tupakoitsijoiden kanssa ovat hyvin tuttuja, myös valistus näkökulma on tuttu.   Suru tulee puseroon jo keuhkonsa karrelle polttoaineiden kanssa. Itse haluaisin viedä muutaman paljon tupakoivan ystäväni kohtaamaan näitä ihmisiä, koska sanat tai kuvat eivät vain riitä. Voisinko säikyttää heidät lopettamaan tupakoinnin? Teksti on tässä blogissa jaettu kolmeen osaan.

 ”Tupakkimiehen ehyempi elämä

Tunnen usein voimattomuutta ja suurta huolta tavatessani tupakkimiehen. Välillä kasvot ovat nuoret ja uljaat, ajoittain uurteiset ja harmaat, kuin tuhka tuhkakupissa. Sormet ovat työmiehen uran uurtamat, tupakin kellistämät. Välillä taas sorjat, savukkeen rypyttämät naisen kädet.

Sormet vievät tupakin huulille tuhannetta tai ensimmäistä kertaa. Hetki on sosiaalinen tai yksinäinen, välillä viihteellinen tai riippuvuuden pakottama. Moni kai miettii, miksi joskus aloitinkaan. Moni etsii voimaa lopettaa.

Kohtaan tupakkimiehen vastaanotolla erilaisten ajatusten kera, puhumme eletystä elämästä ja koetuista vaivoista, tekemisistä ja menemisistä. Kysyn tupakoinnista ja lopettamisesta ja tupakkimies vastaa tietävänsä. Lopetettukin on monta kertaa, aloitettu vain yhden kerran enemmän. Keskustelemme haitoista, niistäkin tupakkimies on kuullut. Hyvää hetkeä ei ole näköpiirissä; jos sitten myöhemmin, sanoo tupakkimies. Kannustan ja olen huolissani. Side tupakkiin on väkevä.

Nykylääkäri on potilaan advokaatti ja kanssakulkija. Pitää olla korrekti ja tieteellinen, pelottelu on sopimatonta. Lääkäreiden keskuudessa kerrotaan toki tarinoita siitä, miten miten joku pelotteli potilaan hengiltä. Siihen loppui tupakointi. Toinen tohtori argumentoi ennaltaehkäisyn tärkeydestä ja kolmas hypnotisoi. Tupakkimies on kuullut monta poppamiestä ja valistajaa vailla tulosta. Välillä lääkäri on ollut vaiti tupakasta, aivan kuin kummallakaan ei olisi keinoja pattitilanteessa ja tupakka tukkii molempien suut kokonaan. Miten minä voisin onnistua?

En halua olla mykkä, mutta mistä löytäisin oikeita sanoja? Miten voisin puhutella toista siten, että tavoitamme yhdessä riittävää tarvetta, voimaa ja uskoa viimeiseen tuppaukseen? Jos tohtisin, kertoisin tarinoita menneiden tupakkimiesten opetuksista, kärsimyksistä, elämästä ja kuolemasta. Jos osaisin, kertoisin tarinat vakavalla empatialla, äärimmäisellä tärkeydellä, suoraselkäisillä faktoilla, kannustamalla, rohkaisemalla ja täydempää elämää tavoitellen. Puhuisin kuin mies miehelle, sillä panokset ovat korkeat.”

Jatkuu... 

 

 

Uusinta

Suomessa on aiemminkin taisteltu pisaroina tarttuvaa keuhkotautia, tubia vastaan. Löysin ohjetaulun vuodelta 1936. Jotakin samaa on tässä vanhassa taulussa, kuin nykypäivän korona ohjeissa. Vai mitä mieltä olette?

” MITÄ JOKAISEN ON KEUHKOTAUDISTA TIEDETTÄVÄ

Suomen pieni kansa menettää keskimäärin joka tunti yhden jäsenistään keuhkotaudin tähden.

Tätä suunnatonta tuhoa voidaan varmasti ja tehokkaasti vähentää estämällä uusien keuhkotautitapausten syntymistä. Tätä varten on tiedettävä seuraavat seikat:

Keuhkotauti on tarttuva tauti, se toisin sanoen voi siirtyä keuhkotautisesta terveeseen.

Taudinsiementä, n.s. Tuberkelibasilleja, on etenkin keuhkotautisten ysköksissä sekä niissä pienissä limapisaroissa, joita yskiessä ja aivastaessa lentelee suusta.

Yskösten tuottama vaara voidaan välttää kokoamalla yskökset kannelliseen sylkyastiaan, josta ne sitten hävitetään polttamalla. Lattialle ei kukaan milloinkaan saa sylkeä.

Ei koskaan saa yskiä toiseen henkilöön päin. Yskiessä on pysyteltävä käsivarrenmitan päässä muista henkilöistä ja pantava nenäliina suun eteen, kun yskänkohtaus tulee.

Pienillä lapsilla on paljoa heikompi vastustusvoima tuberkelibasilleihin nähden kuin täysikasvuisilla.

Sentähden lapsia on aivan erityisesti suojeltava tartunnalta. Keuhkotautinen henkilö ei saa lapsia hoitaa eikä yhdessä niiden kanssa nukkua, olipa tämä hoitaja sitten nuori tai vanha, lapsen äiti tai muu läheinen. Keuhkotautinen äiti ei saa antaa lapselleen rintaa. Lattian, jolla lapset konttaavat, pitää olla puhdas.

Keuhkotauti ei ole perinnöllinen, se on vain tarttuva tauti. 

Auringonpaiste tuhoaa tuberkelibasillit lyhyessä ajassa. Sentähden on koteihimme saatava runsaasti aurinkoa. Ikkunat etelään päin! Valoaestävät verhot ja uutimet pois! Seinäänkiinnitetyt nurkkasängyt käytännöstä pois! Parhaat suojeluskeinomme keuhkotautia vastaan ovat juuri auringonpaiste ja puhtaus kaikessa.” 

Ote kirjasta: Katariina Vuori; Joulumerkkikodin lapset. 2016. 

 

 

 

 

 

 

Työkenkä osa 2

Korona on opettanut minulle uutta työkavereistani, omasta työstäni ja minusta itsestäni niin henkisestä kuin fyysisestäkin näkökulmasta. Keskityn nyt fyysiseen puoleen. Käykää myös lukemassa työkenkä postaus vuodelta -18.

Kuten tuolla aiemmassa tekstissä mainitsinkin, jalat ovat tärkeät, eikä ole ihan se ja sama millä tallustaa. Minulla on edelleen käytössä samat työkengät. Tosin ECCO:t olisivat ehkä jo vaihto kunnossa. Olen edelleen myös sitä mieltä, että minulle parhaimmat ovat tasapohjaiset jalkineet.

Korona aikana kävelin työssä paljon kengillä jotka olivat pesunkestävät. Kengät olivat kuitenkin kovat, hiukan korkoa eikä lesti aivan istunut jaloilleni. Heti ensi hetkistä huomasin tikkuilua varpaissa. Tämä kuitenkin helpotti vapailla tai kun laittoi jalkaan omat työkengät. Tilanne kuitenkin kiristyi niin, että nyt tikkuilu on lähes kokoaikaista. Onneksi tähän on löytynyt syy. Lihakset ja ehkäpä joku hermo on vähän turhan kireällä. Hieronta, venytykset sekä kinesioteippi tuntuisi olevan hyvä tähän vaivaan. Itseasiassa mietin elämää taaksepäin ja totesin ettei tämä ole ollenkaan uusi asia. Olin jossain vaiheessa elämää kesätöissä tehtaassa siivoojana. Siellä työkenkänä oli turvakenkä. No sehän ei ollut ollenkaan hyvä. Jalka oli kipeänä silloinkin.

Edellisessä tekstissä pohdin paljasjalkakengän sopivuutta työkengäksi. Tilanne tänä päivänä on se, että mietin edelleen sen sopivuutta työelämään, mutta siviiliin se on tullut jäädäkseen. Minulla on nyt n. Vuoden ollut LEGUANO merkkiset paljasjalkakengät lenkkareiden sijasta käytössä. Tänä keväänä hankin samalta merkiltä myös kävelykengät. Olen ollut tyytyväinen. 

Voimaa sanoista

Meillä on tänä epätavallisena keväänä ollut jokaisen laukkukaapissa ajatelma. Tässä muutama maistiainen:

”Näytä todellista isommalta.”                    ”Suuret toiveet  kasvattavat suuria ihmisiä.”

                                        ”Jos haluat ruveta kenguruksi kannattaa

                                        Aluksi mennä metsään heikkarinteelle

                                        Harjoittelemaan hyppyjä”

                                        ”Istu aidalla kaikin mokomin,     

                                 Mutta varmista että tiedät.          

                                                                 Kummalle puolelle laskeudut.”  

             ”Muista että olet ainutlaatuinen.”

 

Arki on seikkailua

”Ajan merkitsemiä

Maailma on ihmeellinen ja täynnä aarteita. Tällä ei ole lainkaan tekemistä aineellisten arvojen kanssa. Todellisia ja merkityksellisiä aarteita ovat toiset ihmiset, havainnot, muistot ja ajatukset. Ne ovat erottamaton osa ihmisen elämää, niihin kiinnittyvät toiveet, odotukset, pettymykset ja ilot. Aarteet ovat vaikeasti määriteltävissä ja kuitenkin niissä kuin huomaamatta kiteytyy kaikki se millä on merkitystä. Korvaamattomin niistä on ihmisen integriteetti. Se häneltä kuitenkin helposti riistetään ympäri maailmaa riehuvissä kriiseissä ja julmuuksissa. Jäljelle jäävät muistot.

Välillä muistot saavat fyysisen muodon, niistä saattaa tulla kuriositeetteja. Kuriositeetit ovat esineitä, jotka ovat jollekulle erityisiä. Olemuksessaan ne kantavat merkkejä oman aikansa ja kulttuurinsa erityispiirteistä, muistoja ja tarinoita niitä tärkeinä pitäneestä ihmisestä. Niissä arki ja ylevä kohtaavat yllättävinäkin yhdistelminä, monesti viitteinä ihmisen intohimon tai kaipuun kohteisiin. Kuriositeetit ovat useimmiten ajan merkitsemiä, ne ovat harvoin täydellisiä, pikemminkin kolhiintuneita tai käytössä kuluneita. Ne saattavat asettaa kuvastamiaan suuriakin asioita uuteen valoon tai tuoda esiin välähdyksiä odottamattomista aistimuksista. Niiden kantamat muistot voivat koskettaa mitä erilaisimpia ulottuvuuksia, yhteistä niille on tunne korvaamattomuudesta.

Joskus kuriositeettien kohtaloksi on tullut jäädä tarpeettomaksi, hylätyksi, hukatuksi tai unohdetuksi, päätyä muiden kaltaistensa sekaan kirpputoreille. Siellä ne näyttäytyvät usein outoina esineinä joiden merkitys jää arvoitukseksi. Sen henkiin herättämiseksi ja uudestaan synnyttämiseksi vaaditaan tarkkaa silmää, absurdin tajua ja leikkimielisyyttä, kykyä luopua pelkän estetiikan luomista vankoista kahleista. Niistä. Päästyään on vapaa löytämään kaunista, merkittävää ja hellyttävää mitä oudoimmista yhteyksistä. Sattuma on siinä suureksi avuksi mutta se ei itsessään riitä. Sen lisäksi tarvitaan myötäelämiskykyä ja rohkeutta altistua ennalta määräämättömälle. Kuriositeeteille alttiit löytäjät suhtautuvat elämiseenkin seikkailuna, jonka lumous syttyy kerta  toisensa jälkeen tavalliseen arkeen sisältyvistä yllättävistä havainnoista. Yhtäkkinen oivallus joka päiväisessä elämässä saattaa saada alkunsa mistä tahansa aistimuksesta ja täyttää mielen syvällä tyydytyksellä.

Oudon tai tuntemattoman kohtaaminen saattaa aluksi tuntua hankalalta kun ei oikein tiedä mihin tarttua. Kiinnostuksen kautta, hiljaa havainnoiden mistä tahansa löytää vähitellen ihmeen tuttuja ulottuvuuksia. Kyse on lopultakin halusta ja kyvystä nähdä toisin, tottumuksen luomien rajoitusten voittamisesta.”

Ajan merkitsemiä; Leena Kuumola. Essee teoksesta Inventarium; Catarina Ryöppy. 2020. (Mustataide)

 

 

Uskonasia

”Kaikki uskomuksemme ovat yhteydessä niihin läheisesti linkittyviin uskomuksiin. Uskon, että lääkärin minulle määräämät lääkkeet parantavat sairauteni. Tämä on yhteydessä uskomuksiini, että lääkäri on ammattimies ja perillä tieteenalansa uusimmista tuloksista. Ennusteeni lääkityksen vaikutuksista voivat muuttua, jos muissa uskomuksissani tapahtuu muutoksia. Yleistäen: jos hylkään tämänhetkisen uskoni tieteelliseen lääketieteeseen tai ennusteeni, että aiempiin näyttöihin voi melko varmasti luottaa tulevaisuudessakin, horjuu myös luottamukseni lääkkeisiin. Tämä luottamus nojaa uskomuksiin, jotka ovat yhteydessä kaikkiin järjestelmäni muihin osiin.

On yksinkertaistavaa ajatella, että voimme päättää, onko uskomus tosi vai epätosi pelkästään vertaamalla sitä siihen osaan maailmaa, josta se kertoo. Jos lääkkeet eivät vaikutakaan halutulla tavalla, minun pitää ilmeisesti tarkistaa uskomuksiani. Mutta muutoksia voi tehdä monella tapaa. Voin päättää, että lääkäri onkin huonompi kuin olin uskonut. Tai ehkä jokin minussa oleva kemiallinen poikkeavuus häiritsi lääkkeen vaikutusta. Tai sitten lääkkeet saattoivat olla huolimattomasti valmistettuja. Toinen äärimmäisyys on, että luovun käsityksestäni että moderni lääketiede on kunnollista tai hylkään jopa tieteellisen menetelmän, jolle se perustuu. Keskivälin reaktio olisi päättää, että tätä lääkettä tai tätä sairautta ei ymmärretäkkään niin hyvin kuin olin luullut. 

Tätä todisteiden tulkintaan liittyvää vapaavalintaisuutta voi helposti käyttää hyväkseen, jos on päättänyt pitää kiinni uskomuksestaan. Kuinka absurdista uskomuksesta tahansa voidaan pitää kiinni, kunhan ollaan valmiita tekemään riittäviä tarkistuksia järjestelmän muihin osiin. Maapallon litteyteen voi edelleen uskoa, jos on valmis postuloimaan radikaalisti erilaisen fysiikan teorian; satelliittikuvathan voidaan selittää salaliiton avulla tai valon vääristymisellä avaruudessa. Joillakin saattaa olla uskomus -vaikkapa kreationismi- joka on ristiriidassa todisteiden kanssa. Jos tämä uskomus on heidän järjestelmänsä joustamaton osa, kaikkia muita osia voidaan väännellä siihen sopiviksi. Philip Gosse kiisti fossiilien evoluutioteorian todistusvoiman ja ehdotti, että Jumala on voinut järjestää fossiilit näyttämään tuloksilta evoluutiosta. 

Uskomusjärjestelmän yksi malli on eräänlainen teräslankakehikko jollaisella lapset joskus leikkivät. Kehikko koostuu useista jäykistä teräslangan kappaleista. Liitoskohdat, joissa teräslangan kappaleet liittyvät toisiinsa, voidaan säätää eri kulmiin. Mille tahansa kehikon osalle voi valita mieleisensä muodon, jos sen sopeuttamiseksi antaa kehikon muiden osien taipua ja vääntyä. Uskomus, joka halutaan säilyttää mihin hintaan hyvänsä, on juuri joustamaton osa, jonka annetaan määrätä muun kehikon muoto.

Järjestelmän uskomuksiin ei kuulu uskomuksia yksinomaan siitä, minkälainen maailma on ja mikä on toivottavaa. Jotkut uskomukset koskevat toisten uskomusten hyväksyttävyyttä ja niitä käytetään myös, kun valitaan eri uskomusten välillä. Niitä voi kutsua rakenteellisiksi uskomuksiksi. Ne ovat kuin rakennuksen kantavat seinät. Kun rakenteellisesta uskomuksesta luovutaan, on todennäköistä, että muutoksia tapahtuu kaikkialla järjestelmässä. Jotkin rakenteelliset uskomukset koskevat vakuuttavuutta. Toisinaan esimerkiksi ajatellaan, että kahden uskomuksen ollessa yhteensopivia todisteiden kanssa yksinkertaisempaa on pidettävä vakuuttavampana. 

Auktoriteettiin vetoaminen on erilainen rakenteellinen uskomus. Sellainen on esimerkiksi Descartesin väite, että jumalallinen auktoriteetti on aina ihmisjärkeä parempi tie totuuden löytämiseksi, mutta sillä on myös maalliset vastineensa. Osa ihmisistä suhtautuu näkemyksiinsä tieteestä tai taloudesta kuin uskontoon. Heillä on pikemminkin Uskomus kuin uskomus. Ominaista heidän järjestelmälleen on, että siihen kuuluu Uskomus, josta ei hevin jousteta. Sellainen Uskomus perustellaan usein vetoamalla auktoriteettiin. Varsinaisessa uskonnossa auktoriteetti voi olla paavi, kirkko tai Raamattu -mutta myös poliittisia uskontoja on olemassa.”

Jonathan Glover; Ihmisyys. 1900-luvun moraalihistoria. 2003. luku 28 Miten uskomusjärjestelmä toimii. 

Jos muuttaa vois

”Jos voisimme palata takaisin menneeseen, sanoi J.L.B. Matekoni kaataessaan teetä Mma Ramotswen mukiin. Olen miettinyt sitä usein. Jos voisimme palata ja tietäisimme sen mitä tiedämme nyt... Hän pudisti päätään ajatuksilleen. Voi hyvä luoja! Eläisin elämäni aivan toisin.”

Ote on kirjasta Naisten etsivätoimisto nro 1 Mma Ramotswe tutkii. Kirjoittaja Alexander McCall Smith. 2003. Olen itsekin välillä taipuvainen ajattelemaan, mitä jos olisin valinnut tai tehnyt toisin silloin... Enemmän tällaiset mitä jos ajatukset tulevat vastaan töissä.

Aika monesti huomaan ajattelevani, mitä jos hän olisi valinnut toisin. Joidenkin kanssa olen käynytkin mitä jos keskusteluja. Välillä ihmiset ovat järkyttyneitä, että asiat ovat menneet niin ja aikovat muuttaa tapansa. Toisille asiat vain tapahtuvat ja matka jatkuu seuraavaa sattumusta kohti.

Osa tilanteista ottaa tietysti syvemmälle sieluun, kuin toiset. Toisia miettii pidempään, osan ihmisistä kohtaa uudelleen. Työvuosien mittaan oppii, ettei kaikkea saa päästää ihon alle. Me kaikki olemme ihmisiä, teemme virheitä ja oikeita ratkaisuja. Kaikki valinnat ovat meidän omia ja niitä on kunnioitettava.