Makuja maailmalta

"Odotamme, että löydämme italialaisesta ravintolasta spagettia ja tomaattikastiketta ja puolalaisesta ja irlantilaisesta ravintolasta paljon perunaa, että voimme argentiinalaisessa ravintolassa valita kymmenistä erilaisista pihveistä, että intialaisessa ravintolassa käytännöllisesti katsoen kaikkiin ruokiin lisätään tulista chiliä ja että kaikkien sveitsiläisten kahviloiden vetonaula on mukillinen sakeaa kaakaota, jonka pinnalla on keko kermavaahtoa.

Kuva: Pixabay/dacheng1995

 Mikään näistä ruokalajeista ei kuitenkaan ole peräisin kyseisestä maasta. Tomaatti, chili ja kaakao ovat kaikki lähtöisin Meksikosta ja tulivat Eurooppaan ja Aasiaan vasta espanjalaisten valloitettua Meksikon. Julius Caesar ja Dante Alighieri eivät koskaan kieputtaneet tomaattikastikkeen kostuttamaan spagettia haarukkansa ympärille (haarukkaakaan ei ollut vielä keksitty), Wilhelm Tell ei koskaan maistanut suklaata eikä Buddha koskaan maustanut ruokaansa chilillä. Perunat tulivat Puolaan ja Irlantiin vasta 400 vuotta sitten. Ja vuoden 1492 Argentiinassa oli saatavilla vain laamapihviä."

Yuval Noah Harari; Sapiens ihmisen lyhyt historia. 2016. 

Onni- luonnonvalintaa

"Yhteiskuntatieteilijät jakavat subjektiivista hyvinvointia mittaavia kyselylomakkeita ja mittaavat kyselytulosten sekä varakkuuden ja positiivisen vapauden kaltaisten sosioekonomisten tekijöiden välistä korrelaatiota. Biologit käyttävät samoja lomakkeita, mutta mittaavat puolestaan ihmisten antamien vastausten sekä biokemiallisten ja geneettisten tekijöiden välistä korrelaatiota. Heidän löydöksensä ovat hätkähdyttäviä.

Biologien mukaan ajatus- ja tunnemaailmaamme hallitsevat miljoonien evoluutiovuosien muovaamat biokemialliset mekanismit. Subjektiivista hyvinvointiamme sen paremmin kuin muitakaan henkisiä tiloja eivät määrää palkan, sosiaalisten suhteiden tai poliittisten oikeuksien kaltaiset ulkoiset muuttujat. Sen sijaan sitä säätelee monimutkainen järjestelmä, joka muodostuu hermoista, neuroneista ja synapseista sekä serotoniinista, dopamiinista, oksitosiinista ja muista biokemiallisista aineista.

Ketään ei ole tehnyt onnelliseksi se, että hän on voittanut arpajaisissa, ostanut talon, saanut ylennyksen tai löytänyt elämänsä rakkauden. Ihnmisen tekee onnelliseksi yksi ainoa asia: miellyttävät tuntemukset kehossa. Ihminen joka on juuri saanut arpajaisvoiton tai löytänyt uuden rakkauden ja hyppii ilosta, ei todellisuudessa reagoi rahaan tai rakkauteen. Hän reagoi erilaisiin verenkirrossa elämöiviin hormoneihin ja aivojen eiri osien välillä kipinöivien sähkösignaalien ryöppyyn. 

Toiveet maanpäällisestä paratiisista taitavat kuitenkin valitettavasti olla turhia, sillä sisäinen biokemiallinen järjestelmämme tuntuu olevan ohjelmoitu pitämään onnellisuuden tason suhteellisen vakaana. Luonnonvalinta ei onnellisuuden osalta toimi- onnellisen erakon geneettinen linja sammuu ja ahdistuneiden vanhempien geenit taas siirtyvät seuraavalle sukupolvelle. Onnellisuudella ja tyytymättömyydellä on evoluution kannalta merkitystä vain siten, että ne joko helpottavat eloonjäämistä ja lisääntymistä tai vaikeuttavat niitä.  Siksi ei olekaan yllättävää, että evoluutio on tehnyt meistä sellaisia, ettemme ole sen paremmin liian onnellisia kuin liian onnettomiakaan. Se on antanut meille kyvyn nauttia hetkellisestä miellyttävien tuntemusten tulvahduksesta, mutta tuntemukset eivät koskaan kestä kauan. Ennen pitkään ne laantuvat ja niiden tilalle tulee epämiellyttäviä tuntemuksia."

Yuval Noah Harari; Sapien ihmisen lyhyt historia. 2016. 

 

Ihminen- sosiaalisten eläinten Ernu

"Homo sapiens kehittyi ajattelemaan, että ihmiset jakaantuivat meihin ja niihin. "Me" olimme ryhmä lähinnä itseä ja "ne" oli kaikki muut. Mikään sosiaalinen eläin ei itse asiassa ajattele koko lajin etua. Yksikään simpanssi ei piittaa koko simpanssilajin eduista, yksikään etana ei nosta tuntosarveaan globaalin etanayhteisön puolesta, yksikään leijona ei pyri kaikkien leijonien kuninkaaksi eikä yhdenkään mehiläispesän suuaukolta löydy iskulausetta: "Koko maailman työmehiläiset-yhtykää!" "

Kuva: Pixabay/ Creozavir

                  Yuval Noah Harari;  Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. 2016.

Raha maailmaa pyörittää

"Tuhansien vuosien ajan filosofit, ajattelijat ja profeetat ovat parjanneet rahaa ja sanoneet sen olevan kaiken pahan alku ja juuri. Olkoon miten oli, raha on myös inhimillisen suvaitsevuuden huipentuma. Raha on kieltä, kansallisia lakeja, kulttuurikoodeja, uskonnollisia käsityksiä ja sosiaalisia tottumuksia ennakkoluulottomampi. Raha on ainoa ihmisen luoma luottamusjärjestelmä, joka pystyy ylittämään lähes minkä tahansa kulttuurisen kuilun joka ei harjoita uskontoon, sukupuoleen, rotuun, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Rahan ansiosta jopa ihmiset, jotka eivät tunne toisiaan eivätkä luota toisiinsa, voivat tehdä toimivaa yhteistyötä."

Yuval Noah Harari; Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. 2016.

 

Kuva: Pixabay/kalhh

? Arvoitus ?

"Keksitkö, mikä vessapaperi oikeasti on?

Vessapaperi asuu Suomessa ympäri vuoden. Sen elinympäristöä ovat metsät ja piha-alueet. Vessapaperi viihtyy ihmisten läheisyydessä, koska pihasta ja puutarhasta löytyy paljon syötävää. Vessapaperin ravintoa ovat siemenet ja marjat. Pieni vessapaperi viihtyy myös ihmisen rakentamissa pesissä.

Vessapaperin laulua on ilahduttava kuunnella. Sen viserrys on kiivaimmillaan keväisin. Talvella ihmiset auttavat vessapaperia selviämään. Moni perhe ruokkii vessapaperia läpi talven siemenillä ja talipalloilla. Jos vessapaperin ruokinnan aloittaa, sitä ei saa lopettaa kesken talven. Pieni vessapaperi luottaa siihen, että se saa ravintoa tutusta paikasta.

Vessapaperilajeja on paljon. Tutuimpia ovat talitintti, varpunen ja punatulkkku."

Puuttuu

 "Paha sinänsä ei ole substanssi, 

vaan se on hyvän puuttumista,

samoin kuin pimeys

ei ole muuta kuin valon puuttumista."

Tsernobylista nousee rukous; Svetlana Aleksijevits. 2015.

Muistoissa

"Sota oli järkyttänyt Pierre Bezuhovia niin, että hän kuvitteli itsensä ja koko maailman muuttuneen peruuttamattomasti. Mutta ei kulunut aikaakaan, kun hän huomasi sättivänsä ajuria samalla tavalla kuin ennenkin, ruikuttavansa samalla tavoin. Miksi ihmiset sitten muistelevat mennyttä? Löytääkseen jälleen totuuden tai oikeudenmukaisuuden, niinkö? Vai vapautuakseen menneestä ja unohtaakseen sen? Ymmärtävätkö he, että ovat olleet mukana jossakin suunnattoman suuressa tapahtumassa? Vai etsivätkö he turvaa menneisyydestä? Sitä paitsi muistot ovat hauraita ja haipuvaisia, ne eivät ole eksaktia tietoa vaan ihmisten käsityksiä omasta itsestään. Ne eivät enää ole tietoa vaan pelkkää tunnetta."

Pjotr S kirjassa Tsernobylista nousee rukous; 

Svetlana Aleksijevits. 2015. 

Kuva:Pixabay/

droneshots