"Psykologit erottavat surutyön ja traumatyön. Kun ihminen suree, hän etsii lohduttavia muistoja ja haluaa puhua menettämästään läheisestä. Hän kokee surun, kaipauksen ja masennuksen tunteita ja näkee lohdullisia unia vainajasta.
Kun kyseessä on trauma, mieleen tunkeutuu jatkuvasti muistikuvia traumaattisesta tilanteesta, ihminen haluaa vältellä traumasta muistuttavia asioita ja trauman aiheuttamista tapahtumista on vaikea puhua. Trauman herättämiä tunteita ovat ahdistus, pelko ja masennus. Lohdullisten unien sijaan traumatisoitunut näkee painajaisia. Jos traumaoireet ovat vielä kuukauden kuluttua tapahtumasta voimakkaat, voidaan tunnistaa traumaperäinen stressihäiriö.
MITEN TRAUMA SYNTYY?
Traumaattiset tapahtumat tallentuvat muistiin eri tavalla kuin tavalliset tapahtumat. Traumaattisen tapahtuman aikana pelon tunteen herääminen käynnistää taistele tai pakene- reaktion. Sympaattinen hermosto aktivoituu ja stressihormonien eritys käynnistyy. Ne vahvistavat tilanteen tallentumista muistiin. Muistot voivat olla erittäin eläviä, eri aistien välittämiä kuvia, ääniä, tuoksuja ja tunnetiloja."
Kuolema. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää; Henna Mäkelin. 2018.
![]() |
Kuva: Pixabay/ulleo |
"Kun aikuinen kohtaa suuren menetyksen, hän on vaarassa jumittua siihen liian pitkäksi aikaa. Hän takertuu kadotettuun menneisyyteen ja kääntää selkänsä tulevaisuudelle. Pitkittynyt suru voi muuttua masennustilaksi, ja elämänhalu katoaa. Lapsen mieli toimii toisin. Lapsi muistaa eilispäivän surut ja pelkää joskus huomistakin, mutta vain harvoin se lamauttaa hänen toimintakykynsä. Lapsi elää voimakkaasti tätä hetkeä, ja hänen uteliaat silmänsä näkevät jatkuvasti jotakin uutta ja kiinnostavaa. Täältä tullaan elämä!"
Poika joka unohtui. Liisa Seppänen. 2019.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti