"Sota oli järkyttänyt Pierre Bezuhovia niin, että hän kuvitteli itsensä ja koko maailman muuttuneen peruuttamattomasti. Mutta ei kulunut aikaakaan, kun hän huomasi sättivänsä ajuria samalla tavalla kuin ennenkin, ruikuttavansa samalla tavoin. Miksi ihmiset sitten muistelevat mennyttä? Löytääkseen jälleen totuuden tai oikeudenmukaisuuden, niinkö? Vai vapautuakseen menneestä ja unohtaakseen sen? Ymmärtävätkö he, että ovat olleet mukana jossakin suunnattoman suuressa tapahtumassa? Vai etsivätkö he turvaa menneisyydestä? Sitä paitsi muistot ovat hauraita ja haipuvaisia, ne eivät ole eksaktia tietoa vaan ihmisten käsityksiä omasta itsestään. Ne eivät enää ole tietoa vaan pelkkää tunnetta."
Pjotr S kirjassa Tsernobylista nousee rukous;
Svetlana Aleksijevits. 2015.
 |
Kuva:Pixabay/ droneshots |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti