TAKSI!

"Arkku on vainajan taksi

  Silloin ymmärsin, mitä ihmiset tarkoittavat, kun sanovat olevansa prosessissa.

  Minäkin jouduin prosessiin.

  Kun omaiseni kuoli, joku oli järjestänyt sellaisen prosessin, jossa vainajaa näytettiin kolme kertaa.   Prosessin käsikirjoitus oli:

  "NÄYTÖT OMAISILLE:

  Ensimmäinen näyttö tuoreeltaan.

  Toinen kylmettyneenä.

  Kolmas muuttuneena (mattimyöhäisille)".

  Pyrin selviämään näytöistä nopeasti ja kangertelematta.

  Sairalasta oli soitettu: "Hän on lähdössä".

  Olin alkanut kiireesti pakata.

  Soitin takaisin vartin päästä.

  "Hän on lähtenyt", minulle kerrottiin.

  Ymmärsin sen tarkoittavan, että hän on "kuollut" ja että hän olisi kovaa vauhtia matkalla arkkuun. Sillä hän kohta huristelisi kuin taksilla näytöstä toiseen.

  "Kuinka kauan pidätte osastolla?" kysyin.

  "Voimme pitää häntä pari kolme tuntia".

  Kumijalka alle! Kuolleet eivät nykyisin odota, hoputin taksiani. Muut omaiset ovat siellä jo, ja minä katson vainajan reippaasti parissa minuutissa, jotta prosessissa päästään eteenpäin. En halua häiritä prosessin normaalia kulkua!

  Parituntisen matkan aikana outo ajatus pyyhkäisi yli pääni: ruumiinvalvojaiset. Jos pyytäisin vainajan sairaalasta kotiin vuorokaudeksi? Polttaisimme kynttilää, valvoisimme hänen ympärillään. Ei, sehän hankaloittaisi prosessia ja olisi varmasti kallistakin, eestaas rahtaaminen.

  Ole asiallinen, toruin itseäni. Näyttö on näyttö ja sillä siisti. Ei hullukaan kuskaa vainajaa enää sairaalasta kotiin! Pidettäisiin mielenvikaisena....perverssinä!

  Ensimmäinen näyttö:

  Hän lepäsi huoneessa, jonka oveen oli kirjoitettu "varasto". Hoitaja oli pannut pienen kukkakimpun hänen rintansa päälle.

  Koska aikaa oli vähän, en voinut käynä läpi vainajan koko elämää enkä myöskään hänen kuolemaansa. Tuijotin kukkia. Älä nyt herrajumala siitä kukkakimpusta liikutu, aika hupenee! Kosketa vainajaa, muistele häntä, veisaa vaikka virsi.

  Katsoin vainajaa ja sitten taas kukkia.

  Veisasin nopeasti "Oi herra luoksein jää" -virrestä ensimmäisen säkeistön.

  Seuraava näyttö oli kahden päivän kuluttua.

 Hurautin hautaustoimiston autolla sairaalan kylmätilaosaston oven eteen. Hautausasuihin pukeutuneet hautaustoimistovirkailijat liu'uttivat tyhjän arkun autosta ulos.

  He panivat vainajan arkkuun ja toivat hänet omaisten huoneeseen.

  Sitten he avasivat arkun ja jäivät seisomaan sen kahden puolen.

  Miten tässä näytössä tuli toimia? Tarkoittiko miesten läsnäolo sitä, että heillä oli kiire? Pitikö minun hyvästellä vainaja mahdollisimman nopeasti ja sitten nyökätä miehille? 

  Tämä näyttö kuului tietenkin hautaustoimiston miesten hallintapiiriin, saivathan he vainajasta leipänsä. Ehkä erityinen vainajahygienia vaati, että asiantuntijat ovat mukana. Rohkenin kuitenkin kysyä: "Voisitteko poistua hetkeksi?"

  Miehet nyökkäsivät ja poistuivat oven taakse.

  Mikähän on näytön normaali pituus, jotta en tuhlaisi liiaksi miesten työaikaa, mietin. Vartti? Viisi minuuttia? Pari minuuttia?

  Kiersin nopeasti arkkua, yritin painaa muistiini vainajan piirteitä. (Hän oli isäni.) Hiusraja menee tuosta, tuossa on luomi, tuossa leikkausarpi. Tuossa silmät, nenä ja suu, jotka näkisin nyt viimeistä kertaa.

  Jotakin täytyisi puhua vainajalle -sielunhan pitäisi olla kuoleman jälkeen lähistöllä- mutta aika hupeni. Asetin kukkakimpun hänen rintansa päälle. (Kukat olivat hänen istuttamiaan.) Katselin vuoroin kukkia, vuoroin vainajaa: aikaa enää minuutti. Huoneessa oli virsikirja, ryntäsin sen kimppuun ja lauloin nopeasti " Oi Herra luoksein jää" -virrestä ensimmäisen säkeistön.

  Pyysin miehet sisään.

  "Haluatteko peittää hänet?" he kysyivät. "Yleensä omaiset peittävät itse".

  Peitin vainajan, ja miehet ruuvasivat arkun kiinni.

  Arkku pantiin ruumisautoon ja lähdimme ajamaan kohti siunauskappelia, jonka kylmätiloihin arkku liu'utettiin.

  Olin kuullut myös kolmannesta näytöstä. Kysyin miehiltä kierrellen: "Voisiko hänet nähdä vielä kerran, jos jollekulle omaisista tulee tarve?"

  Miehet sanoivat, että kyllä se järjestyy. Ennen siunaustilaisuutta on viimeinen mahdollisuus.

  "Siinä on varmasti melko vähän aikaa", sanoin . "Enkä minä varmasti itse tulisi katsomaan, kysyin vain ylipäänsä -on hyvä tietää".

  "Kyllä järjestyy", toinen miehistä vahvisti.

  "Niin että jos tulee tarve", toistin.

  Paluumatkalla hautaustoimistoon poikkesin yllättäen prosessin sovitusta kulusta. Istuin hautaustoimiston auton etupenkille ja sain päähäni, että haluan nostaa vainajan profiilia. Auto ajoi hänen entisen työpaikkansa ohi. Osoitin sitä sormella ja sanoin miehille: "Tuossa hän oli muuten johtajana".

Lähde: Sinikka Nopola; Taivaallinen kassi ja muita esineitä, 2005

Nippelitietoa

Jossain lehdessä tässä taannoin silmiini osui pieni tilastotärppi: myydyimmät reseptilääkkeet 2012. Lehti oli ottanut tietonsa Suomen lääkedata 2013:sta ja laittanut tuotteet aakkosjärjestykseen. Itse kaivelin www.tohtori.fi sivulta mihinkä mitäkin lääkettä käytetään (tämä tieto suluissa).

Ebixa ( Alzheimer)

Enbrel (Nivelreuma, selkärankarauma, psoriaasis)

Humira (Nivelreuma, selkärankareuma, crohnin tauti)

Januvia (DM 2)

Lantus (DM)

Levemir (DM)

Lyrica ( Hermovaurion aihettama kipu, epilepsia, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö)

Neulasta (Syöpätautien yhteydessä tukemaan valkosolujen tuotantoa)

Seretide ( Astma, keuhkoahtaumatauti)

Symbicort turbuhaler (Astma, vaikea keuhkoahtaumatauti)

Ja samaisessa lehdessä oli myös listattuna myydyimmät itsehoitovalmisteet 2012. Näitä me olemme eniten ostaneet!

Bepanthen, Berocca, Burana, Finrexin, Nicorette, Nicotinell, Oftagel, Panadol, Primaspan, Voltaren

Mistä on tehty?

MISTÄ ON PIENET TYTÖT TEHTY?

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kukkasista,

inkivääristä, kanelista.

Niistä on pienet tytöt tehty.

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista,

koiran häntätupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty.

Tanskalainen kansanloru

Suom. Kirsi Kunnas

Mistä on pienet puolukat tehty?

Vedestä, sokerista, kuiduista,

 vitamiineista, kivennäisaineista,

hapoista (E 200, E 210), 

hyytelöitymisaineista (E 440),

väriaineista (E 160a, E 163)

ja aromeista.

Niistä on pienet puolukat tehty.

Tuntematon kirjoittaja

Eviran lisäaine-esite

 

 

 

Kaksi tunnetta -häpeä ja pelko 2/2

Pelko:
Koirien pelko antaa pelolle kiintoisan ulottuvuuden. Miksi kerran koiran puremaksi joutunut ihminen saattaa koko loppuelämänsä pelätä kaikkia koiria, mutta ei esimerkiksi ryhdy pelkäämään kaikkia ihmisiä, vaikka joku olisi häntä joskus lyönyt?

"HALVAANNUTTAVA JA TAPPAVA PELKO

Tutut sanonnat "pelätä kuollakseen", "veret seisauttava pelko", "olla kauhusta kankeana" tai "vavista pelosta" kuvaavat sitä, kuinka hallisematon ja voimakas pelko on epämiellyttävä kokemus. Pelko ei tällöin olekaan ihmistä aktivoiva ja hänen suorituskykyään parantavaa vaan lamaannuttaa, tekee avuttomaksi, saa aikaan pelottavien asioiden tai tilanteiden välttelyä ja voi muuttua "sairaalloiseksi".

Pelot voidaan jakaa synnynnäisiin, kehityksellisiin ja opittuihin pelkoihin. Synnynnäisiä pelkoja ovat esimerkiksi kivun, putoamisen ja turvattomuuden pelko.Kehitykselliset pelot ovat eri ikäkausien kehityskriiseihin liittyviä pelkoja. Kehityskriisien mukanaan tuomia pelkoja ovat esimerkiksi pienten lasten voimakkaan mielikuvituksen aiheuttamat mörönpelot ja ikääntymiseen liittyvät vanhenemisen ja kuoleman pelot. Opittuja pelkoja ovat mallioppimisen ja kokemusten kautta syntyneet pelot. Lapsi voi oppia esimerkiksi pelkäämän koiria, jos hänen vanhempansa pelkäävät niitä ja alkavat suojella lasta niiltä.Elinikäinen koirien pelko voi syntyä siitäkin, jos koira on joskus purrut.

Koirien pelko antaa pelolle kiintoisan ulottuvuuden. Miksi kerran koiran puremaksi joutunut ihminen saattaa koko loppuelämänsä pelätä kaikkia koiria, mutta ei esimerkiksi ryhdy pelkäämään kaikkia ihmisiä, vaikka joku olisi häntä joskus lyönyt?

Viiden ja puolen miljoonan asukkaan Suomessa on kuluvan vuoden kolmella ensimmäisellä neljänneksellä tehty noin 23 000 ihmisen fyysistä koskemattomuutta loukkaavaa rikosta (pahoinpitelyä, henkirikosta, raiskausta) (ks. tilastokeskus 2005). Kun Suomessa arvellaan olevan noin 550 000 koiraa, olisi vastaavaan aikaan koiran hampaisiin pitänyt joutua kolmatta tuhatta ihmistä, jotta voitaisiin osoittaa koirien olevan ihmiselle yhtä arvaamaton ja vaarallinen kuin hänen lajitoverinsa!

Onko koirapelon taustalla kenties se, että ihminen ajattelee koiran käyttäytyvän irrationaalisesti? Toisen ihmisen käyttäytymistä ja mielenliikkeitä kuvitellaan olevan helpompi ennustaa ja "hallita" kuin eläimen. Ihmiseen voi samaistua, mutta kuka oikeasti tietää, mitä eläimen päässä liikkuu ja mitä se aikoo? Se, mihin on vaikeaa saada otetta ja yhteyttä, koetaan pelottavana.

Pelot voivat siis olla perittyjä pelkoja tai kokemusten aiheuttamia. Joskus pelot saattavat saada äärimmäisiä ja ihmistä tuhoavia tai voimakkaasti rajoittavia piirteitä. Pelko voi toisinaan olla kuolemaksi. Ihminen saattaa pelätä elämää niin paljon, että syöksyy sen vuoksi omaehtoiseen kuolemaan. Itsemurha voi joidenkin kohdalla olla seuraus voimakkaasta kivun ja sairauden pelosta tai pelosta kuolla hallitsemattomasti. Tuolloin ihminen järjestää itselleen hallitun kuoleman päättämällä itse päivänsä.

Ihmisen peloilla voi olla tilanteeseen nähden suhteettomia mittasuhteita. Tällöin puhutaan fobiasta. Tunnetuimpia yksittäisiä fobioita ovat esimerkiksi korkeiden ja ahtaiden paikkojen kammo, lentämisen, pimeän, ukkosen ja hämähäkkien pelko.Jotkut ihmiset pelkäävät veren näkemistä, toisille taas julkiset paikat ja sosiaaliset tilanteet (kuten esiintyminen) aiheuttavat voimakkaita pelkotiloja. Fobian erottaa normaalista pelosta sen voimakkuus, joka invalidisoi ihmisen elämän.Fobiansa vuoksi ihminen ei voi elää niin kuin haluaisi. Fobiat ovat tutkimusten mukaan varsin yleisiä. Tiedetään, että noin 11% ihmisistä potee jonkinlaista yksittäistä fobiaa. Sosiaalisten tilanteiden pelko on vieläkin yleisempää: siitä kärsii noin 15% väestöstä. Julkisten paikojen pelkoa esiintyy 3-4%:lla väestöstä.

Peloilla on myös historiallinen, kontekstuaalinen ja jopa sukupuolinen ulottuvuutensa. Voimakkaita pelkotiloja, fobioita, tiedetään olevan naisilla enemmän kuin miehillä.Ero on selkeä jo yhdentoista vuoden ikäisillä lapsilla. Ilmiö saattaa johtua siitä, että poikia rohkaistaan tyttöjä enemmän altistumaan ahdistaville tilanteille kun taas tyttöjä yritetään suojella niiltä. Niinpä pojat harjoittavat pelkojen voittamista ja tytöille taas vahvistuu välttelevä suhtautuminen pelkoihin.

Esimerkiksi lasten pelkoja tutkittaessa on havaittu, miten pelkojen kohteet ovat vaihtuneet kunkin aikakauden lyödessä niihin oman leimansa. Seuraavassa on havainnollistettu, miten lasten pelot ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana:

 1897: Ukkonen ja salamat, käärmeet, pimeä, tuntemattomat ihmiset, tuli, kuolema, sairaudet, hyönteiset, villieläimet, kummitukset

1932: Koirat, lääkärit, myrsky, syvä vesi, pimeä

1968:  Vankilaan joutuminen, tuli, auton alle jääminen, vammat, ettei pysty hengittämään, kuolema ja kuolleet ihmiset, sota, huonon todistuksen saaminen, kokeessa epäonnistuminen, vihaiset vanhemmat

1983: Epäonnistumnen tai arvostelun kohteeksi joutuminen, tuntemattomat asiat, vammat, pikkueläimet, kuolema, lääketieteelliset tutkimukset

1997: Pommi-iskut ja sota, ettei pysty hengittämään, tulipalot ja tulipalon uhriksi joutuminen, auton alle jääminen, bakteerit ja vakavan sairauden saaminen, maanjäristykset, kuolema ja kuolleet ihmiset, korkeilta paikoilta putoaminen, murtovarkaan tulo kotiin, eksyminen vieraalla paikalla, käärmeet

Kestopelkojen aiheena näyttää lapsilla olevan kuoleman pelko sekä tulen ja tulipalojen pelko. Mediatekniikan kehittyminen on varmasti osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, miten lasten ja aikuistenkin pelot ovat muovautuneet. Vielä sata vuotta sitten ihmiset eivät osanneet pelätä luonnonmullistuksia ja sotia, koska he olivat autuaan tietämättömiä tällaisista tapahtumista.Nykyinen mediatekniikka mahdollistaa maailmalla olevan hädän, pelon ja kurjuuden seuraamisen jopa reaaliajassa. Sodat, terrori-iskut, luonnonkatastrofit, vaarallisten tautien leviäminen ja moninainen väkivalta tarjotaan nähtäväksemme ja kuultavaksemme omissa olohuoneissamme. Voisi ajatella, että olemme monessa mielessä kyvyttömämpiä suojautumaan peloilta kuin aikaisemmat sukupolvet."

Lähde: Tuula Uusitalo; Kielletyt tunteet

Kaksi tunnetta- häpeä ja pelko 1/2

Häpeä:
Aivan kuin vastineeksi ihmisen hillittömälle tiedonnälälle, hänen osakseen on tullut hävetä ja syyllistyä.

"ALUSSA OLI HÄPEÄ?- KOORDINAATTEJA PELKISTETTYIHIN TUNTEISIIN

Häpeä on ensimmäinen Raamatussa mainittu tunne. Syntiinlankeemuskertomuksesta käy ilmi, kuinka Adam ja Eeva syödessään hyvän ja pahantiedon puusta rikkoivat Jumalan käskyä. Sen seurauksena "heidän silmänsä avautuivat ja he huomasivat olevansa alasti" (1. Moos. 3:7). ´Silmien avautumista´ on tulkittu siten, että siinä tilanteessa ihminen ensimmäistä kertaa käsitti olevansa jonkun Toisen silmien paljastavan ja arvioivan katseen kohteena. Alastomana ja paljaana oleminen kriittisten silmien alla aiheuttaa häpeää. Syntyäkseen ja ollakseen olemassa häpeä edellyttääkin aina joko kuvitellun tai todellisen katsojan tai yleisön.

Syntiinlankeemuskertomus on kristillisen oppijärjestelmämme peruskiviä ja se antaa uskontofilosofisen näkökulman maailmassa esiintyvälle kärsimykselle, myös häpeälle ja syyllisyydelle. Paneutumatta sen tarkemmin kertomuksen sisältöön ja tulkintoihin on kuitenkin merkillepantavaa, että kertomuksessa häpeä oli seurausta tietoisuuden lisääntymisestä ja syyllisyys kielletystä teosta.Aivan kuin vastineeksi ihmisen hillittömälle tiedonnälälle, hänen osakseen on tullut kyky hävetä ja syyllistyä. Onko tämä kyky ihmisen onnettomuus vai onni riippuu varmastikin näiden tunteiden aiheuttamista seuraamuksista. Ihmisen hengissä pysymisen näkökulmasta pelko ja agressio lienevät alkukantaisimpia tunteitamme. Säilyttääkseen olemassaolonsa ihmisen on vaaran ja uhan edessä ollut kyettävä pakenemaan tai puolustautumaan.

Yksi ns. negatiivisiin tunteisiin liittyvä piirre on, että ne edustavat ihmiselle yleensä jotakin kiellettyä, luvatonta ja väärää. Ehkäpä tähän on syynä se, että meillä on tapana tarkkailla negatiivisten tunteiden kielteisiä ääriulottuvuuksia, ts. niitä seurauksia, joita kyseiset tunteet hallitsemattomina saavat aikaan. Negatiivisiksi luokittelemillamme tunteilla on kuitenkin niilläkin omat myönteiset ulottuvuutensa, joita harvemmin tulemme ajatelleeksi.

Miten kävisi esimerkiksi ihmisen, joka ei pelkäisi koskaan?Tekisikö pelon puute ihmisestä kaikkeen valmistautumattoman, mitään kaihtamattoman ja uhkarohkean "suin päin" eläjän, joka varomattomuutensa ja yltiöpäisyytensä seurauksena eläisi lyhyen elämän? Kuinka suojaavaa onkaan, että ihmiset pelkäävät esimerkiksi kipua, vaarallisia paikkoja, tulta, sairastumista ja kuolemaa! Pelon vuoksi välttelemme fyysistä tuskaa ja yritämme elää terveellisesti.

Entäpä miltä näyttäisi maailma, jossa ei olisi syyllisyyttä ja häpeää? Jos ihmiselle mikään käyttäytyminen ei olisi väärin tai katumisen ja sovittamisen arvoista, ei käyttäytymistä olisi tarpeen myöskään kontrolloida tai muuttaa. Näin ollen kaikki yhdessä luomamme normit ja lait menettäisivät merkityksensä. Syyllisyyden ja häpeän rajaaminen pois inhimillisestä elämästä pakottaisi meidät myös tarkistamaan käsityksiämme ihmisen vastuusta.Ilman syyllisyyttä ja häpeää ihminen olisi pelkkä tarpeittensa ja viettiensä varassa elävä, vastuuta tuntematon eläin.

Vihaakin tarvitaan. Ilman vihaa ihminen olisi täysin puolustuskyvytön ja joutuisi elämään toisten ihmisten ehdoilla ja armoilla. Vihan avulla ihmisen on mahdollista ottaa kantaa olemassaolonsa oikeuteen ja puolustaa itselle merkityksellisisä asioita."

Lähde: Tuula Uusitalo; Kielletyt tunteet.

Työ ilman iloa on surkeaa,
Työ ilman surua on surkeaa

Suru ilman työtä on surkeaa,
Ilo ilman työtä on surkeaa 

                                                                                           John Ruskin 

Luku nälkään 2

Taas on vuosi vierähtänyt ja huomaan lukeneeni 2012 paljon. Se näkyy myös täällä blogissa. Tässä olisi listaa käyttämistäni kirjoista, lehdistä yms. Ottakaa parhaat palat itsellenne luettavaksi.

Kirjat:

• Darwin aloittelijoille; Jonathan Miller ja Borin van Loon 1982
• Luonnon lääkeyrtit 2; Sinikka Piippo 2004
• En tahdo kuolla, en vain jaksaa elää; Ann Heberlein 2010
• Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa; Seppo Turunen 2007
• Sairasta! Lääkärin käyttöohje potilaalle; Satu Salonen 2011
• Täydentävät vaihtoehdot terveydenhoidossa; Toim. Saana Saarinen 1998
• Sairaan hyvä potilas; Satu Salonen
• Hyvää vangilaa toivoo Jenna; Susanna Alakoski
• Vitamiinit ja kivennäisaineet. Pieni käytännön opas; Karen Sullivan
• Monessa mielessä, NLP- mielikirja 2; Toim. R.Asikainen, P. von Harpe 1997

Netti:

• Elinkeinoelämän keskusliitto (EK)
• Wikipedia
• Satu Salosen blogi

Lehdet:

• Tehy-lehti; nro 14 (Kolumni ikäkysymyksiä), nro 8 (Täyttä ymmärrystä vailla), nro 4 (Pirullisen tyypit)
• Anna 1.9.2011 Pitäkö töissä olla kivaa?