10 käskyä

Vuosi on aluillaan ja tapanahan on antaa uuden vuoden lupauksia ja/tai aloittaa jonkinlainen elämäntapa remontti. Joku haluaa hoitaa tämän fyysisesti, joku henkisesti, joku ehkä yhdistää nämä kaksi asiaa. Jos joku haluaa tehdä muutoksen elämässään, mutta ei vielä ole löytänyt mieleistään keinoa, olisi tässä yksi ehdotus. Nimittäin 10 käskyä. Ei, en tarkoita Raamatun kymmentä käskyä vaan Matti Kuusen kokoamaa esivanhempiemme 10 käskyä. Hän on työstänyt ne käyttäen apunaan sananlaskuja.

1. Tee työtä!
2. Pidä puolesi!
3. Älä luota vieraisiin!
4. Älä ole antelias!
5. Malta mielesi!
6. Ole vaitelias!
7. Varo intohimoja!
8. Säästä!
9. Älä koreile!
10. Älä väheksy äläkä nöyristele!

Lähde: Suomi toisin sanoen; Mikko Lehtonen, Olli Löytty, Petri Ruuska 2004. Luvusta 2. Suomalaisuus luontona; Mikko Lehtonen

Yksinkertaista

Moraalista on se, 

minkä jälkeen tuntuu hyvältä

ja moraalitonta se,

minkä jälkeen tuntuu pahalta. 

Ernest Hemingway                                          

...ja lopussa on kuolema

Tätä kirjaa tulee nyt siteerattua useampaan kertaan, mutta ei voi mitään, on niin hyvä. Tällä kertaa otan otteen luvusta eliniän pidentäminen ja elämän tarkoitus. Nauttikaa.

"9.1 Kuolemattomuus ja vanheneminen

Ihmiselämä alkaa, näkemyksestä riippuen, hedelmöittymisestä, raskauden aikana tai syntymässä. Ja se loppuu joka tapauksessa kuolemaan. Yritykset pidentää elämää ovat aina myös yrityksiä lykätä kuolemaa, vaikka niillä voi olla myös muita yksilöiden tai ryhmien terveyteen ja onnellisuuteen liittyviä päämääriä. On käsitteellinen totuus, että jos kuolema voitaisiin voittaa, voisimme elää ikuisesti.

Ihmisten kuolevaisuudella on kolme aiheuttajaa: vamma, tauti ja vanheneminen. Vammojen ja tautien ehkäiseminen ja hoito ovat ikiaikaisia tapoja lykätä kuolemaa ja lisätä elämänlaatua, ja niin kauan kuin olemme biologisesti haavoittuvia, näitä tullaan tarvitsemaan elämän jatkamisessa. Mutta suurin haaste eliniän huomattavalle pidentämiselle on vanheneminen. Mikäli ihmisillä biologisina olentoina on jonkinlainen "käytettävä ennen"- päiväys, vaikkapa vähän toistasataa vuotta syntymästä, emme voi tehdä muuta kuin välttää onnettomuuksia ja sairauksia ja elää niin hyvin kuin osaamme kunnes aikamme tikittää loppuun. Pitääkö tämä paikkansa vai voidaanko vanheneminen pysäyttää tai jopa kumota?

Useimmat organismit, mutta eivät välttämättä kaikki, ovat kuolevaisia. Bakteerikannat näyttäisivät olevan immuuneja ainakin nopealle vanhenemiselle; hydrat ja korallit eivät ilmeisesti vanhene lainkaan; meduusa turritopsis nutricula voi heilahdella edestakaisin lajin polyyppivaiheen ja aikuisuuden välillä; ja vanhimman vihnemännyn iäksi on arvioitu yli 4800 vuotta. Ihmisten osaan kuuluu kuitenkin yksisuuntainen vanheneminen ja sen päätteeksi kuolema, kuten enemmistöllä muistakin elävistä olioista. Selitykseksi tälle ilmiölle on ehdotettu muiden muassa sitä, että monimutkaiset järjestelmät on vain tuomittu pettämään ennemmin tai myöhemmin, että kemiallisten vahinkojen kasaantuminen tukkii ennen pitkää elimistön tai että jokin perimässämme tekee meidät alttiiksi biologiselle rappeutumiselle ja hajoamiselle, pidämme sitten kuinka tahansa hyvää huolta kunnostamme ja terveydestämme.

Yksi selitys elävien yksilöiden kuolevaisuudelle perustuu evoluutiobiologiaan. Organismien ja lajien on sopeuduttava ympäristöönsä pysyäkseen hengissä, ja sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin maapallolla edellyttää elinvoimaisuutta ja monimuotoisuutta. Sisäsiittoisuus lajin puitteissa lisää geneettistä samanlaisuutta sekä vähentää erilaisuutta ja voi siksi pitkällä aikavälillä muodostaa uhan lajin monimuotoisuudelle ja eloonjäännille. Kuolevaisuus voidaan nähdä ratkaisuna ongelmaan: kun yksilöt kuolevat lisäännyttyään, ne tekevät tilaa uusille sukupolville.

Erityyppiset lajit ovat saavuttaneet kuolevaisuuden eri tavoin. Pienille eläimille ja saaliseläimille riittää usein "ulkoinen kuolevuus" - muut eläimet ja ympäristö pitävät huolta sukupolvien vaihtuvuudesta. Suuremmat eläimet ja saalistajat eläisivät monesti pidempään ilman "sisäistä kuolevaisuutta", jota saavat aikaan esimerkiksi tappavat mutaatiot elimistössä. Tämä voisi olla syy siihen, että ihmiskunta - suhteellisen isokokoinen, sosiaalinen ja älykäs saalistajalaji - tarvitsee syöpää ja ikääntymiseen liittyviä sairauksia välttääkseen liiallisen ja kollektiivisesti kohtalokkaan pitkäikäisyyden.

Syöpään kuoleminen ei silti saa tapahtua ennen kuin yksilö on ehtinyt siirtää perimänsä uudelle sukupolvelle. Tässä tulevat kuvaan ainakin yhden ehdotuksen mukaan telomeerit ja niiden asteittainen lyheneminen. Aina, kun solu jakautuu, osa kopioidusta geneettisestä informaatiosta DNA-ketjun lopussa jää pois. Jos tämä informaatio on tärkeää, epätäydellinen kopiointi johtaa mutaatioihin, jotka voivat vaarantaa organismin elinvoiman. Telomeerit näyttävät auttavan tässä prosessissa. Ne ovat geneettisesti merkityksettömiä toistosarjoja lineaaristen kromosomien DNA-ketjujen lopuissa. Kun hukatut palat kuuluvat näihin sarjoihin, olennainen DNA pysyy ennallaan eikä organismille aiheudu riskejä. Mutta telomeerit lyhenevät iän myötä. Siinä vaiheessa, kun ne eivät enää suojele jakautuvia soluja, seurauksena voi olla hengenvaarallisia mutaatioita ja solutoiminnan vikoja. Evoluution kannalta katsottuna elävä yksilö on tehnyt tehtävänsä ja sen on kuoltava tehdäkseen tilaa jälkikasvulleen.

Yleisemmän antagonistisen pleiotropian ajatuksen mukaan biologiset mekanismit voivat toimia muinkin tavoin suosiakseen nuoruutta ja aikuisuutta vanhuuden kustannuksella. Yksi ja sama geeni voi palvella erilaisia tarkoitusperiä elämän eri vaiheissa. On esimerkiksi hyvä saada kalsiumia varastoitumaan luustoon jo varhaisella iällä, joten geeni joka ohjaa elimistön tekemään näin on epäilyksettä hyödyllinen. Mutta sama geeni voi myöhemmällä iällä ohjata elimistön keräämään kalsiumia verisuoniin, ja tämä taas on vaarallista. Evoluution näkökulmasta tällainen yhdistelmä näyttää elinvoimaisemmalta kuin päinvastainen järjestely, jossa geeni aiheuttaisi vakavia sairauksia lapsena tai kohentaisi elämän laatua sen loppupuolella.

Edellä kuvattuun on lisättävä varoituksen ja selityksen sana. Evoluutioon ja biologiaan liittyviä asioita on vaikea luonnehtia ilman tahattomia viittauksia toimijuuteen luonnossa: vanheneminen tappaa, telomeerit suojelevat geneettistä informaatiota ja polyypit hyppivät edestakaisin aikuisuuden ja lapsuuden välillä. Kaikki tämä on tietenkin ymmärrettävä kuvaannollisesti ja olettamatta mitään harkittua ja tarkoituksellista toimintaa luonnon olioilta ja ilmiöiltä. On myös muistettava, että kuolevaisuuden ja vanhenemisen luonnetta ei ainakaan vielä ymmärretä kovin hyvin. Vaikka uutta tietoa kertyy jatkuvasti, kukaan ei tiedä, miksi kuolemme eikä onko se aidosti väistämätöntä. Edellä sanottua onkin parasta pitää kokoelmana mahdollisia tarinoita kuolevaisuuden ja vanhenemisen rooleista luonnonhistoriassa. Oman tarkasteluni kannalta näiden tarinoiden tehtävä on luoda taustaa eettisille näkemyksille."

Lähde: Matti Häyry 2012; Ihminen 2.0 geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kusymykset. Ote luvusta 9. Eliniän pidentäminen ja elämän tarkoitus.

Klooni -tulevaisuuden kaveri?

"6.10. Ihmisten jälkeinen maailma

Kaikkien muotoiluargumenttien mukaan kloonauksen hyväksyminen muuttaisi itseymmärrystämme. Ihmisten tuottamisen nähdään hämärtävän ihmisen ja muiden olioiden välistä rajaa; uhkaavan sukupuolisuuttamme ja perhe-elämäämme; nakertavan yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden siteitä; hävittävän hyödyllisiä ja luovan vahingollisia mysteerejä; sekä tekevän  mahdottomaksi tasaveroiden demokraattisen päätöksenteon.

Yksi tapa vastata kaikkeen tähän on yksinkertaisesti kyseenalaistaa ihmisyyden niin kuin me sen nyt tunnemme arvo. Lajimme on käynyt läpi lukemattomia muutoksia ja muunnoksia, eivätkä ne jälkikäteen tarkasteltuina näytä haittaavan juuri ketään. Pari tuhatta vuotta sitten ihmiset eivät käyttäneet saippuaa, mutta ne meistä, jotka ovat omaksuneet tämän tavan, eivät koe menettäneensä ihmisyyttään sen myötä-päinvastoin, myöhemmät sukupolvet voivat tuntea ylemmyyttä ja helpotusta ajatellessaan epähygieenisiä esivanhempiaan. Miksei tämä olisi totta myös juuri tapahtumassa olevien kehitysaskelten suhteen? Hyväksymme nyt ihomme bakteerien ja ruumiimme tuoksun muuntelun; eikö siis kuulosta järkevältä, että tulevaisuuden ihmiset hyväksyvät samalla tavalla uudet lisääntymisen tavat? He voivat luoda katseensa menneisyyteen huojentuneina siitä, ettei heidän tarvitse elää siinä "luonnollisten" suhteiden verkossa, joka nykyään vallitsee. Ja jos demokratia perustuu alkuperämme luonnollisuuteen, ehkä tulevat yhteiskunnat toimivat parempien periaatteiden valossa - ainakin omasta  mielestään, samoin kuin me suhteessa vanhentuneiksi näkemiimme poliittisiin järjestelmiin. Ihmisyytemme voi lakata olemasta, mutta jälki-ihmisyys (trans- tai posthumaanius) voi tulevaisuuden yksilöiden näkökulmasta olla parempi vaihtoehto."

 Lähde: Matti Häyry 2012; Ihminen 2.0 Geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kysymykset.
Ote luvusta 6 Kloonaus ja ihmisen muotoilu.

Hoitaja potilaana

Nyt kun kerrankin on oikeasti ollut potilaan sairaalassa, pois omalta mukavuusalueelta, voi analysoida itseä ja muita.

• Huomasin vajaassa vuorokaudessa oireita laitostumisesta. Odotin kaikkea valmiiksi ja ruokailut olivat päivän kohokohta. Laitostumista edesauttoi, ettei ruokaa tarvinnut itse laittaa ja tiskit hoiti joku muu. Täytyy tässä kohtaa oikein kehua sairaalan ruokaa. Erinomaista!

• Omassa työpisteessäni joudun käyttämään erinäisiä laitteita ja nyt minussa kiinni olevat laitteet kiinnostivat erityisesti. Tarkkailin itseäni niiden kautta, enkä sitä miltä minusta oikeasti tuntui. Hyi minua. Tämän tajuaminen hätkähdytti. Eihän minun tuntemukseni ole kiinni laitteen antamasta lukemasta.

• Minua hoitaneet kollegat ja lääkärit olivat aivan ihania. He tsemppasivat ja kertoivat hyvin huolellisesti mitä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi heillä oli lehmän hermot. Minusta asioiden olisi pitänyt tapahtua heti eikä kohta. Välillä kliseet "kyllä se siitä", "muista pyytää ajoissa kipulääkettä ettei kipu pääse päälle", "kelloa saa soittaa"... Tuntuivat varsin turhauttavilta. Tosin näitä samoja kliseitä hoen itsekin hoitamilleni asiakkaille. Tarttis vissiin tehdä jotain. :)

Kaiken kaikkiaan valaisevaa olla potilaana. Enkä varmasti ollut potilaana helpoimmasta päästä.

Se on pienestä kiinni

Fysiikka on ihmeellistä ja fysiikan lait nimenomaan. Tässäpä pätkä eräästä kirjasta, joka kertoo kuinka pienestä kaikki onkaan kiinni.

" Maailmankaikkeutta ohjaavat tietyt "lait". Muutamia esimerkkejä näistä fysiikan laeista:

    Gravitaatio eli painovoima, joka saa aikaan sen, että esine putoaa maahan.

    Ydinvoimat, jotka aiheuttavat sen, että energiaa syntyy atomien pilkkoutuessa.

    Sähkömagneettinen voima.

    Paikan ja ajan lait. Kolmea tilaulottuvuutta voidaan kuvailla esimerkiksi käsitteillä ylös/alas, taaksepäin/eteenpäin ja sivusuuntaan.

Nämä lait vuorostaan ovat kehittyneet "alkuehdoista", toisin sanoen niistä erityisoloista, jotka olivat voimassa universumin syntyhetkellä. Jos jokin näistä alkuehdoista tai fysiikan laeista olisi ollut hiukankin erinlainen, universumimme ei olisi voinut syntyä. Ne ovat tismalleen maailmankaikkauden ja elämän syntymään "mukautettuja". Muutamia esimerkkejä tästä antaa fyysikko Stephen Hawking:

• Jos maailmankaikkeuden tiheys olisi ollut miljoonasosan miljoonasosaa suurempi tai pienempi kuin se oli, maailmankaikkeus olisi romahtanut 10 vuoden kuluessa tai jäänyt täysin tyhjäksi.

• Jos maailmankaikkeus olisi koko kehityksensä aikana laajentunut vain aavistuksen nopeammin tai hitaammin, olisi koko universumi romahtanut. Jos laajenemisvauhti olisi ollut vain 0,000000000000001% hitaampi, se ei olisi toiminut ja olisimme siten nykyään vailla maailmankaikkeutta.

• Jos niiden partikkelien, joista atomit koostuvat, massa olisi hiukan toisenlainen, meiltä puuttuisivat alkuaineet, joista luonto on rakentunut, ja siten meillä ei olisi luontoa eikä ihmistäkään. Samaan tapaan elämälle välttämätön aurinko (ja muut tähdet) eivät voisi toimia, jos elektronin varaus olisi hiukkasenkin toisenlainen.

On hämmästyttävä tosiseikka, että juuri nämä edellytykset olivat olemassa universumimme syntyhetkellä ja että fysiikan lait ovat täsmälleen sopivat sen ylläpitämiseen. Itsestään selvä selitys tälle kuuluu, että näin on täytynyt olla, koska muutoin emme olisi olemassa emmekä voisi esittää kysymystä, mutta sen jättää varjoonsa ajatus, jonka mukaan on lähes tyystin epätodennäköistä, että täysin optimaaliset ehdot olisivat olleet olemassa aivan sattumalta yhdessä ainoassa yrityksessä. Fyysikko Michael Turner on sanonut, että "tarkkuus on samaa luokkaa kuin jos joku heittäisi darts-tikan läpi koko universumin ja osuisi täsmälleen millimetrin kokoiseen alueeseen."

Lähde: Stefan Einhorn: Salattu Jumala.2009. Luku; Jumalan ja modernin fysiikan kohtaaminen.

 

Utelias vai oikeasti kiinnostunut?

Noita kahta sanaa olen yrittänyt saada itseeni täsmäämään. Kumpaa olen? Haluaisin olla oikeasti kiinnostunut, mutta voin vain olla tylsää arkielämää viettävä uteliaskin. En ole vielä tätä asiaa itselleni selventänyt.

Syy miksi mietin tätä juuri nyt on lukemani kirja ja se, että maaliskuussa luin tavallisen suomalaisen elämän (tästähän löytyy esittely maaliskuun kohdalta). Nyt lukemassani kirjassa laajensin perspektiiviä maahanmuuttajiin.

Kirja jonka lukaisin oli: Sama taivas, eri maa. Maahanmuuttajan tarina. Kirja oli toteutettu samoin kun tavallinen suomalainen, kirjoituskilpailulla. Kirjan takakansi avaa ehkäpä parhaiten kirjan tarkoitusta:

" Teoksen tarinoissa eri puolilta maailmaa, mm. Venäjältä, Saksasta, Vietnamista, Irakista, Bosniasta ja Afrikan maista eri syistä Suomeen muuttaneet ihmiset kertovat elämäntarinansa. Näissä tarinoissa uutiset ja tilastot maahanmuuttajista saavat kasvot ja äänen, tulevat lukijaa lähelle. Samalla tarkentuu, joskus terveellisestikin, suomalaisten kuva itsestään, kun sen näkee muualta tulleiden silmin.

Sama taivas, eri maa kostuu vuonna 1997 järjestettyyn Maahanmuuttajan elämäntarina, kerro elämästäsi omin sanoin-kirjoituskilpailuun lähetetyistä teksteistä. Kilpailun järjestivät Pakolais- ja siirtolaisasiain neuvottelukunta, Tampereen yliopiston Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos sekä Suomalaisen kirjallisuuden seura."

Itse kirja ja sen tarinat olivat minusta mukaansa tempaavia. Täytyy kyllä sanoa, että suomalaiset kuvattiin niissä juurikin niin kuin me olemme. Hullu kansa, kylmässä ja pimeässä ;) Suomalaisille normaalit asiat; mökkeily, yötönyö, sääsket, kenkien pois ottaminen sisällä.... ovat monelle muualta tulleelle uskomattoman eksoottisia asioita.  Maahanmuuttajat olivat kokeneet eritasoista rasismia maassamme, josta en ole ylpeä. Monet kirjan kirjoittajista olivat joutuneet lähtemään kotimaastaan pakosta, eivät sillä että olisivat halunneet. Ja sitten me käyttäydymme törkeästi. Täytyy myös todeta, että rohkeita ovat nämä kirjoittajat ja monet muutkin, kaikki maahanmuuttajat. He ottavat rohkeasti askeleen kohti tuntematonta, eivät anna periksi ja selviävät. Jos minulta itseltäni riistettäisiin tämä kaikki yltäkylläisyys, jossa nyt elän, en tiedä kykenisinkö selviämään?

Kirja joka herätti ajatuksia: Sama taivas, eri maa. Maahanmuuttajan tarina. Toim. Laura Huttunen. 1999.