Joulukalenteri 2023

Sairaanhoitajan päiväkirjassa on tänä vuonna kaikkiaan 8 kalenterin luukkua. Luukku aukeaa siis joka kolmas päivä alkaen 3.12.23.  Mukavaa joulun odotusta kaikille ja rauhaisaa joulun aikaa!

Aina yksin

"Kuolema on henkilökohtaisin kaikista tapahtumista. Se on ainoa kokemus, jota emme voi jakaa muiden kanssa. Kuolemassa olemme aina omillamme, silloinkin kun kuolemamme on samanaikainen muiden kuolemien kanssa, kuten lento-onnettomuudessa. Kuoleva lähtee tästä maailmasta aina yksin."

Kari Enqvist; Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. 2009.

Kuva: Pixabay/Nastco

Diagnoosi: Nostalgia

"Nostalgia tarkoitti alunperin koti-ikävää ja oli aikoinaan lääketieteellinen diagnoosi, sairaus joka riudutti sotilaat pitkillä sotaretkillä kuoliaaksi tai sai kaukana kotoa piikomassa olleet tytöt syyllistymään käsittämättömiin väkivallantekoihin. Mutta kuten ruotsalainen aatehistorioitsija Karin Johannisson on osoittanut, sana merkitys on muuttunut: 'Alkuperäisestä avaruudellisesta ulottuvuudesta -kaipuusta johonkin paikkaan- tämä tunne on siirtynyt ajalliseen ulottuvuuteen- kaipuuksi menneeseen.' "

Merete Mazzarella; Tähtien väliset viivat. Esseitä identiteetistä. 2003.

Kuva: Pixabay/Designer-Obst

Illalla

"Pajulintu viserteli hentoa pikku lauluaan joentörmän tuntumaan piiloutuneena.

Vaikka kello oli yli kymmenen illalla, yhä vain taivas takertui kaikonneeseen päivään ja piteli kiinni sen viipyilevistä valohelmoista. Paahtavan iltapäivän juro kuumuus hajaantui ja kaikkosi keskikesän lyhyen illan viileiden sormien kosketuksesta."

Kaislikossa suhisee; Kenneth Grahame. 2016 (uusi Suomennos) 

Kuva: Pixabay/shapkasushami

Ainesosaluokka liima

"Fysiikan puheenparressa ihminen on 'pehmeää kiinteää ainetta' erotuksena esimerkiksi kiteistä. Karkeasti ihminen koostuu veteen sekoitetuista molekyyleistä. Tässä katsannossa kuulumme samaan ainesluokkaan kuin vaikkapa liimat. Elämän olemuksen tutkimus onkin saanut lähtölaukauksensa fysiikasta, kun Nobel-palkittu kvanttimekaanikko Erwin Schrödinger vuonna 1944 julkaisi kirjasen What is life? Kirja koostuu Dubliniin natseja paenneen itävaltalaisfyysikon helmikuussa 1943 pitämistä luennoista, joissa tämä pohdiskeli, miten elävä organismi voitaisiin ymmärtää fysiikan ja kemian avulla. Schrödinger ehdotti että elämä on informaation säilyttämistä ja eteenpäin siirtämistä. Siksi jokaisesta solusta täytyisi löytyä molekyylien kirjoitettu koodi. Schrödingerin mukaan elämän perustan ymmärtäminen edellyttäisi siis ensiksi tuota informaatiota kantavien molekyylien identifioimista ja toiseksi niiden sisältämän koodin purkamista.

Kuten tiedämme, Schrödingerin visio toteutunut lähes sellaisenaan. Ihmisen koko geeniperimä on nyt kartoitettu."

Kari Enqvist; Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. 2009. Kuva: GDJ/pixabay

Vaatteistaan mies tunnetaan

"Joskus olen törmännyt kapakassa lääkäriin, joka juuri viikko sitten teki minulle jonkin arkaluontoisen tutkimuksen. Siinä hän hirnuu, siiviileissään, kaveriporukan keskellä ja tietää minusta vähän helvetin paljon. Mistä voin olla varma, että vaitiolovelvollisuus pitää, ettei häneltä jossain sumeassa vaiheessa iltaa lipsahda ulos jokin minua koskeva asia? Näyttää sitä paitsi epäuskottavalta koko mies, tuollainen slipoveri päällä, miehellä joka käyttää tuollaista slipoveria ei voi olla tulevaisuutta, eikä varsinkaan ammattitaitoa, diagnoosi on varmasti väärä, täytyy mennä uudelleen lääkäriin.

 Jos yrität moikata lääkäriäsi ohikulkiessa, tapahtuu ehkä se pahin: hän ei tunne sinua. Olet vain yksi potilas muitten joukossa. Ei mitään muistikuvaa sinusta tai vaivastasi. Valitsisin mieluummin sen, että hän muistaisi sekä minut että vaivani, ja että valomerkkiin mennessä kaiken tietäisi myös muu kapakan asiakaskunta." 

Anna-Leena Härkönen; Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia. 2004. Kuva:GraphicMama-team/pixabay

Matkalla elämään ja kuolemaan

"Matka elämästä kuoleman esikartanoon on yllättävän lyhyt. Sairaalan ovensuussa istuu tupakalla ihmisiä ankeissa aamutakeissaan. Heidän olemuksensa kantaa kuitenkin tilapäisyyden leimaa. He työntävät edellään tippatelinettä mutta tupakoinnin aktillaan osoittavai tiettyä rehvakkuutta. He ovat elämän transithallissa, polttavat tämän tupakan lähtöä odotellessaan kunnes heidän koneensa kuulutetaan ja he astuvat ulos jos nyt ei aivan terveinä niin kuitenki terveiksi naamioituneina. Helpottuneina he jatkavat elämäänsä, mutta heitä on kuitenkin muistutettu. Kahvilassakin oleilevat potilaat pyristelevät selvästi sairaalan otetta vastaan. He ovat selvinneet omin neuvoin vuodeosastolta ala-aulaan mutta näyttävät hieman häpeileviltä: he ovat täällä, sillä jotakin on mennyt vikaan.  Samalla he kerrankin ovat huomion keskipisteenä, kun huolestuneet sukulaiset lepattavat heidän ympärillään. Se selvästi miellyttää heitä. Puheensorina ei ole alistunutta vaan rempseää. Täällä, aulakerroksessa, toivoa ei ole menetetty.

 

Mutta tarvitsee vain nousta hissiin, kun  tämä etäisyysharha murentuu. Sairaalaosastot odottavat panssarilasisen oven takana. Kerrostasanteelta, jossa maailman meno vielä jatkuu virastonkaltaisena, on yksi ainokainen askel hiljaiselle käytävälle. Sitä reunustavat ovet, joiden takana hengitys on lähes kuulumatonta. Täällä ei ole loistavaa laskeutumista sairauteen, ei huoneita, joiden takana uudet huoneet odottaisivat. Kun sisätautiosaston oven aukaisee, on perillä."

Kari Enqvist; Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. 2009. Kuva Pixabay/Cezjaw