"Kun lapsi tunkee mutaa suuhunsa, niin johan alkaa tapahtua"

Kauneus ja terveys- lehdessä 12/11 oli mielenkiintoinen juttu allergioista ja astmoista. Jutussa Suomen tunnetuin allergia- ja astmalääkäri Tari Haahtela kertaa uraansa ja sitä miksi allergiat ja astma lisääntyvät niin paljon. Olen Haahtelan kanssa useammassa kohdassa samaa mieltä mm. siinä, että turha puunaus ja "steriiliys" kotioiloissa on turhaa, samoin kuin käsidesitkin. Haahtela toteaa myös että lapsi saa luontaista vastustuskykyä saadessaan olla luonnossa maistellen kaikkea. Omakohtaisena kokemuksena toteaisin tähän, että aina ei maistelukaan auta, vaan allergiat tulevat ja olevat ja pysyvät. On vain opittava elämään niiden kanssa :).

Mutta tässä tulee osa Tari Haahtelan haastattelusta kauneus ja terveys 12/11 lehdestä:

"Miksi astma ja allergiat lisääntyvät niin paljon? Miksi ihmisten immuuni- eli puolustusjärjestelmä ei enää erottanut vaarallista vaarattomasta, vaan puolustautui yhä useammalla siite- ja eläinpölyä sekä ruoka-aineita vastaan?
Ratkaisu alkoi häämöttää Kansanterveyslaitoksen eli nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa tehdyssä Karjala-tutkimussarjassa. Se vertaili Joensuun ja sen ympäristön sekä Venäjän Pitkärannan äitejä ja lapsia. Perheet asuivat vain 120 kilometrin päässä toisistaan, mutta erosivat toisistaan hämmästyttävästi: 7-15- vuotiaista venäläislapsista vain kaksi prosenttia oli herkistynyt koivun siitepölylle, kun suomalaislapsita herkistyneitä oli kymmenen kertaa enemmän. Herkistyneitä äitejäkin oli Suomessa yli kaksi kertaa enemmän kuin Venäjällä.
Perintötekijät eivät selittäneet näin isoja eroja. Sen sijaan elinympäristöt olivat eri maissa kuin yö ja päivä. Venäjällä käyttövesi tuli Laatokan pinnasta ja sisälsi hurjasti mikrobeja, kun taas Joensuun juomaveden olisi voinut pullottaa myyntiin. Myös venäläinen kotipöly sisälsi etenkin maaperän mikrobeja moninkertaisesti enemmän kuin Suomessa. Venäläinen elämä lähellä luontoa ja maaperän mikrobeja näytti suojelevan allergialta, astmalta ja muilta puolustuskyvyn häiriöiltä.
Haahtelan mukaan teollistuminen ja kaupungistuminen ovat tapahtuneet niin räjähdysmäisesti, ettei elimistömme puolustusjärjestelmä pysy elinolosuhteiden muutoksessa mukana. Kehon puolustus kehittyy yhä kosketuksessa luontoon, mutta se jää tapahtumatta, kun lapsia suojellaan tavattomasti.
- Miksi pikkulapsi panee kaiken suuhunsa tai innostuu aina heti naama ja näpit kurassa läträämään hiekkalaatikossa ja vesilätäköissä? Kyllä siihen täytyy olla biologinen syy. Lapset hakevat kontaktia luontoon luodakseen puolustusjärjestelmälleen vahvuuden- kun lapsi tunkee mutaa suuhunsa, niin johan alkaa tapahtua.
Olosuhteet muokkaavat kehon puolustusjäjestelmää koko elämän ajan, mutta vahvinta muokkaus on varhaislapsuudessa. Esimerkkinä Haahtela kertoo, miten jo syntymässä äidin emättimen mikrobisto saa lapsen puolustusjärjestelmän kehittymään kohti parempaa sietokykyä. Kun lapsi syntyy keisarinleikkauksella, hänen astmariskinsä on kouluikään mennessä jopa nelinkertainen verrattuna alateitse syntyneisiin. 
Tari Haahtela toivoo, että lapset voisivat olla pienestä pitäen läheisessä kontaktissa luontoon, mutta sama pätee meihin kaikkiin.
- On loistavaa, jos lapsi voi olla kesällä paljain jaloin ja hoitaa puutarhaa, retkeillä, olla metsällä tai kalastaa vanhempien kanssa. Se kehittää lapsen luontaista puolustuskykyä ja antaa puolustuskyvylle tärkeän vahvan pohjan. Mutta kyllä 90-vuotiaankin kannattaa vielä kuopsuttaa puutarhassa, sillä puolustuskyky karaistuu ja harjaantuu läpi elämän. Onneksi meillä suomalaisilla on tälläiseen vielä aika paljon mahdollisuuksia.   

Mikrobeja ei siis kannata pelätä, sillä valtaosa niistä on terveydelle hyväksi ja vaaralliset pöpöt hoituvat yleensä antibiooteilla. Puhtauteen voi suhtautua rennosti.
- Mitään tarvetta kuurata ja puunata viimeisen päälle ei ole, vaan kohtuullinen puhtaus riittää hyvin. Käsidesit ovat kotioloissa turhia. Haahtela kertoo, että myös syhtautuminen lemmikkieläimiin on vapautunut. Koira tai kissa oli ennen allergiaperheessä kauhistus, mutta nyt sen on todettu voivan olla jopa eduksi. Etenkin lapsilla, joilla on vanhempien allergian vuoksi suurempi allergiariski, kannattaisi olla lemmikkejä varhaislapsuudessa- jos voimakas oireilu ei sitä estä.
- Tässäkin suojaa tuonee tassun jälki eli se mikrobisto, jonka eläin tuo mukanaan, eivät suinkaan karvat. Lemmikkieläinkodin mikrobisto on erilainen kuin muilla, vaikka tassuja kuinka putsattaisiinkin.
Lievä oireilu ei välttämättä enää tarkoita koirasta tai kissasta luopumista, sillä valtaosalla tällaiset allergiset pikkukutinat ja -nuhat, joskus myös astma menevät ohi. Riittävä altistus muuntaa useimmiten kehon puolustusta niin, että sietokyky paranee- ainakin omalle lemmikille. Vain pieni vähemmistö oireilee niin pahasti, että joutuu sanomaan lemmikille hyvästit.
Siedätyksestä on tullut allergiahoidon päivän sana välttämisen sijaan. Suuri osa ruokavalioista, jotka perustuvat tiettyjen aineiden välttämiseen, ovat tarpeettomia. Ne ovat Haahtelan mielestä jopa voineet opettaa lapsia vääränlaiseen syömisen tarkkailuun ja altistaa heitä syömishäiriöille.
Vakavissa allergioissa välttämisestä ei päästä, mutta siedätystä voidaan koettaa asiantuntijan valvonnassa. Hoito voi pelastaa hengen, sillä vuosia jatkunut täydellinen välttäminen lisää vaarallisen allergisen reaktion riskiä tilanteessa, jossa allergian aiheuttajaa menee vahingossa suuhun. HYKSin allergiaklinikan lastenyksikössä valvotusti tehdyillä siedätysohjelmilla vaikeasti allergiset lapset ovat saaneet jo sietokykyä maidolle ja vehnälle. Seuraavaksi kokeillaan pähkinää.
Puolustuskykyä voi Haahtelan mukaan hieman treenata myös syömällä probiootteja eli maitohappobakteereja, jotka tehostavat suolistobakteerien toimintaa."