Kipuni

Sairaanhoitajana tiedän kipuja olevan eilaisia. Tiedän myös missä kehon osissa kipu, periaatteessa, on pahinta. Silti kipu on aina yksilöllinen kokemus. Joku tuntee kipua enemmän kuin toinen, vaikka paikka olisi sama. Itsekin olen kokenut kipua ajoittain. Päätä särkee, niskaa jomottaa.... mutta silti kipu pääsi yllättämään.

Tiedän kivun vaikuttavan ihmisen psyykkeeseen, tuttu juttu, vaan kun se osuukin omalle kohdalle. Itselleni sattui pieni tapaturma, jonka johdosta koin uudenlaisen kivun. Se oli jomottavaa, tylppää ja polttavaa. Virallista "särkyä" ei ollut. Se aiheutti kuitenkin sen, ettei pariin viikkoon voinut tehdä juuri mitään ja särkylääkkeen vaikutuksen lakattua tulin kärttyiseksi.

Jäin miettimään kroonisesta kivusta kärsiviä ihmisiä. Jos minun parin viikon kipukokemukseni sai minut poistolaltaan ja hermot kireälle, niin mitäpä tekeekään todella pitkään jatkuva kipu? Toivoisinkin nyt, että muistaisin juuri tämän kipu kokemukseni todella pitkään. Sillä silloin voisin ymmärtää asiakkaita, joilla on pitkään jatkunutta, kokoaikaista kipua, tai vaikka vain lyhyempääkin, ja kärttyisyyttä.

"Kipu (eli sattuvuus, tuska tai särky) on varoitusmerkki elimistöä kohdanneesta vammasta, sairaudesta, hapenpuutetta aiheuttavasta verenkiertohäiriöstä (iskeeminen kipu) tai kipua välittävän hermoston häiriötilasta. Kipuviestejä aivoihin välittäviä hermopäätteitä on joka puolella ihoa sekä sisäelimissä.
Joissakin kehon osissa on vähemmän kipureseptoreita kuin toisissa. Esimerkiksi silmän sarveiskalvossa niitä on runsaasti, mutta aivojen pinnalta ne taas puuttuvat kokonaan. Eri kipureseptorit reagoivat erityyppisiin ärsykkeisiin. Neulanpisto sormeen voi aiheuttaa kipua, kun taas suolta voi leikata sen aiheuttamatta mitään tuntemuksia. Muuntyyppiset ärsykkeet, kuten suolenseinämän venyminen tai kouristuminen, sen sijaan aiheuttavat kipua suolistossa." www.wikipedia.org