Halu vai kyky?

Tämän hetken polttava puheenaihe elämässäni on ollut sosiaalisuus. Enkä tarkoita sosiaalista mediaa, vaan ihan vanhanaikaisesti face to face. Keskustelut, joita olen käynyt eri tilanteissa eri ihmisten kanssa, ovat saaneet minut pohtimaan seuraavia asioita: Olenko minä sosiaalinen? Millaista on minun sosiaalisuuteni ja mitkä ovat sen ilmenemismuodot? Voiko sairaanhoitajantyötä tehdä olematta sosiaalinen?

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) sivuilta löytyi mielestäni hyvä määritelmä sosiaalisuudelle ja sosiaalisille taidoille. Katkelma on Talouselämä 25-lehteen 13.8.2010 tehdystä artikkelista ja sitä varten oli haastateltu Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvistä.

"Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka tarkoittaa kiinnostusta muita ihmisiä kohtaan ja taipumusta asettaa muiden seura yksinolon edelle. Sosiaalinen ihminen haluaa olla toisten ihmisten kanssa, yksin hän ei viihdy. Parempi nimitys tälle olisikin seurallisuus.

Sosiaaliset taidot taas tarkoittavat kykyä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Osataan olla ihmisiksi. Sosiaalisuus on halu, sosiaaliset taidot kyky olla muiden kanssa. Sosiaalisella ihmisellä voi olla surkeat sosiaaliset taidot  ja ujolla loistavat."

Tämä teksti vastaakin mukavasti itselleni esittämiin kysymyksiin. Olen mielestäni sosiaalisesti taidokas ja sairaanhoitajan työssä molempi parempi.