Nimet ja vuosiluvut katoavat mielestäni,
paikat ja ihmisten varjot jäävät.Olen nimettömänä rosoisessa maisemassa,
ajatuksina tapahtuu kaikki minussa.
Elämä on vakava sairaus.
Siihen on lääkkeensä,
kullakin omansa: toisella vanheneminen,
toisella kuolema. Joku kolmas
juoksee pakoon kumpaakin.
Tämä on toinen lähtö,
ties monesko harharetki:
valtameri. Kaatuvat seinät.
Voi meitä, joille elämä ja kuolema
ovat samaa kauheutta.
Arto Virtanen; Maiseman hämärä. 1988.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti