Myönnän olevani tässä asiassa tapojen orja ja varsin tarkkakin tästä tavasta. Nimittäin siitä miten päin potilasta kuljetetaan. Elävät liikahtavat pää edellä, vainajat varpaat edellä. Siitä en tingi. Myös vainajan silmien sulkeminen on tärkeää ja jotenkin kuuluu asiaan. Se tuntuu yhdeltä viimeisistä palveluksista vainajalle huolellisen pesun ja pukemisen ohella. Vaan enpä ole koskaan ajatellut miksi näin. Vanhemmat kollegat ovat näin opettaneet ja näin myös teen sekä opetan eteenpäin. Mutta miksikäs näin tehdään?