".... miellyttäviä tunteita eli mielihyvää ovat tunteet, joita organismit tavoittelevat, ja epämiellyttäviksi sanotaan tunteita, joita ne pyrkivät välttelemään. Motivaatio on sitä, että tunteet ja niiden odotus ohjaavat organismin toimintaa. Näin siis voitaisiin sanoa, että onnellisuus (mielihyvänä) on ihmisenkin toiminnan perimmäinen tavoite.
Tyypillisimmillään jonkin vietin tai tarpeen tyydyttäminen tuottaa mielihyvää. Eliöiden tarpeet voidaan jakaa primaarisiin ja sekundaarisiin eli ensi- ja toissijaisiin. Ensisijaiset tarpeet ovat biologisia ja yksilön tai lajin elossa säilymisen kannalta välttämättömiä, kuten nälkä, jano, hapen tarve, seksuaalisuus ja niin edelleen. Niiden tyydyttäminen on eliön tärkein mielihyvän lähde.
Toissijaiset tarpeet ovat syntyneet ensisijaisista oppimisen kautta. Behavioristisen ajattelun mukaan esimerkiksi rahan himo ajateltiin ehdollistumisen kautta syntyneen nälästä ja turvallisuuden tarpeesta. (Nykyajan sosiaalipsykologi näkee tietenkin rahanhimon syntymisessä monia muita sekä kulttuurin että yksilön kehityksen tekijöitä.) Varsinaisesti mielihyvää tuottaa ensisijaisten tarpeiden tyydyttäminen, mutta myös toissijaisen tarpeen tyydyttäminen tuottaa mielihyvää siksi, että se assosioituu ensisijaiseen tarpeeseen. Sen tyydyttyminen on ikään kuin `lupaus´ensisijaisen tarpeen myöhemmästä tyydyttymisestä.
Sekä ensi- että toissijaisten tarpeiden tyydyttämistä voidaan käyttää suoritusten ja niiden oppimisten palkkiona, koska eliö on halukas tekemään monenlaisia asioita tyydyttääkseen tarpeensa. Ensisijaisen tarpeen tyydyttyminen -tai ehkäpä sen jälkeinen rauhallinen olotila- voisi tämän ajattelutavan mukaan olla perimmäisen onnen tila. Mutta myös toissijaisten tarpeiden tyydyttyminen luo onnen kokemuksia.
Ruumillisten tarpeiden tyydytys antaa onnen kokemuksia. Ne ovatkin ensisijaisia tarpeita. Hyvä ateria ilahduttaa ihmisiä. Seksuaalisuuden ja orgasmin yhteydessä onnellisuuden tunteet ovat tavallisia. Toisen ihmisen kohtaamiseen liittyy muutenkin usein onnea ja iloa, jos tapaaminen on itselle tärkeä tai sen kokee ainutlaatuiseksi. Tällöin ehkä olisi jo puhuttava toissijaisista tarpeista. Rakkaus saa aikaan tunteita, jotka liittyvät monenlaisten tarpeiden tyydyttymiseen. Toisen ihmisen palveleminen ja sen hoivaaminen, jota rakastaa, tuottaa ihmiselle välitöntä onnea. Onnen tuottaminen toiselle tuottaa onnea myös antajalle."
Psykologin esseitä; Kirsi Lagerpetz. 2000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti