Se on pienestä kiinni

Fysiikka on ihmeellistä ja fysiikan lait nimenomaan. Tässäpä pätkä eräästä kirjasta, joka kertoo kuinka pienestä kaikki onkaan kiinni.

" Maailmankaikkeutta ohjaavat tietyt "lait". Muutamia esimerkkejä näistä fysiikan laeista:

    Gravitaatio eli painovoima, joka saa aikaan sen, että esine putoaa maahan.

    Ydinvoimat, jotka aiheuttavat sen, että energiaa syntyy atomien pilkkoutuessa.

    Sähkömagneettinen voima.

    Paikan ja ajan lait. Kolmea tilaulottuvuutta voidaan kuvailla esimerkiksi käsitteillä ylös/alas, taaksepäin/eteenpäin ja sivusuuntaan.

Nämä lait vuorostaan ovat kehittyneet "alkuehdoista", toisin sanoen niistä erityisoloista, jotka olivat voimassa universumin syntyhetkellä. Jos jokin näistä alkuehdoista tai fysiikan laeista olisi ollut hiukankin erinlainen, universumimme ei olisi voinut syntyä. Ne ovat tismalleen maailmankaikkauden ja elämän syntymään "mukautettuja". Muutamia esimerkkejä tästä antaa fyysikko Stephen Hawking:

• Jos maailmankaikkeuden tiheys olisi ollut miljoonasosan miljoonasosaa suurempi tai pienempi kuin se oli, maailmankaikkeus olisi romahtanut 10 vuoden kuluessa tai jäänyt täysin tyhjäksi.

• Jos maailmankaikkeus olisi koko kehityksensä aikana laajentunut vain aavistuksen nopeammin tai hitaammin, olisi koko universumi romahtanut. Jos laajenemisvauhti olisi ollut vain 0,000000000000001% hitaampi, se ei olisi toiminut ja olisimme siten nykyään vailla maailmankaikkeutta.

• Jos niiden partikkelien, joista atomit koostuvat, massa olisi hiukan toisenlainen, meiltä puuttuisivat alkuaineet, joista luonto on rakentunut, ja siten meillä ei olisi luontoa eikä ihmistäkään. Samaan tapaan elämälle välttämätön aurinko (ja muut tähdet) eivät voisi toimia, jos elektronin varaus olisi hiukkasenkin toisenlainen.

On hämmästyttävä tosiseikka, että juuri nämä edellytykset olivat olemassa universumimme syntyhetkellä ja että fysiikan lait ovat täsmälleen sopivat sen ylläpitämiseen. Itsestään selvä selitys tälle kuuluu, että näin on täytynyt olla, koska muutoin emme olisi olemassa emmekä voisi esittää kysymystä, mutta sen jättää varjoonsa ajatus, jonka mukaan on lähes tyystin epätodennäköistä, että täysin optimaaliset ehdot olisivat olleet olemassa aivan sattumalta yhdessä ainoassa yrityksessä. Fyysikko Michael Turner on sanonut, että "tarkkuus on samaa luokkaa kuin jos joku heittäisi darts-tikan läpi koko universumin ja osuisi täsmälleen millimetrin kokoiseen alueeseen."

Lähde: Stefan Einhorn: Salattu Jumala.2009. Luku; Jumalan ja modernin fysiikan kohtaaminen.

 

Utelias vai oikeasti kiinnostunut?

Noita kahta sanaa olen yrittänyt saada itseeni täsmäämään. Kumpaa olen? Haluaisin olla oikeasti kiinnostunut, mutta voin vain olla tylsää arkielämää viettävä uteliaskin. En ole vielä tätä asiaa itselleni selventänyt.

Syy miksi mietin tätä juuri nyt on lukemani kirja ja se, että maaliskuussa luin tavallisen suomalaisen elämän (tästähän löytyy esittely maaliskuun kohdalta). Nyt lukemassani kirjassa laajensin perspektiiviä maahanmuuttajiin.

Kirja jonka lukaisin oli: Sama taivas, eri maa. Maahanmuuttajan tarina. Kirja oli toteutettu samoin kun tavallinen suomalainen, kirjoituskilpailulla. Kirjan takakansi avaa ehkäpä parhaiten kirjan tarkoitusta:

" Teoksen tarinoissa eri puolilta maailmaa, mm. Venäjältä, Saksasta, Vietnamista, Irakista, Bosniasta ja Afrikan maista eri syistä Suomeen muuttaneet ihmiset kertovat elämäntarinansa. Näissä tarinoissa uutiset ja tilastot maahanmuuttajista saavat kasvot ja äänen, tulevat lukijaa lähelle. Samalla tarkentuu, joskus terveellisestikin, suomalaisten kuva itsestään, kun sen näkee muualta tulleiden silmin.

Sama taivas, eri maa kostuu vuonna 1997 järjestettyyn Maahanmuuttajan elämäntarina, kerro elämästäsi omin sanoin-kirjoituskilpailuun lähetetyistä teksteistä. Kilpailun järjestivät Pakolais- ja siirtolaisasiain neuvottelukunta, Tampereen yliopiston Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos sekä Suomalaisen kirjallisuuden seura."

Itse kirja ja sen tarinat olivat minusta mukaansa tempaavia. Täytyy kyllä sanoa, että suomalaiset kuvattiin niissä juurikin niin kuin me olemme. Hullu kansa, kylmässä ja pimeässä ;) Suomalaisille normaalit asiat; mökkeily, yötönyö, sääsket, kenkien pois ottaminen sisällä.... ovat monelle muualta tulleelle uskomattoman eksoottisia asioita.  Maahanmuuttajat olivat kokeneet eritasoista rasismia maassamme, josta en ole ylpeä. Monet kirjan kirjoittajista olivat joutuneet lähtemään kotimaastaan pakosta, eivät sillä että olisivat halunneet. Ja sitten me käyttäydymme törkeästi. Täytyy myös todeta, että rohkeita ovat nämä kirjoittajat ja monet muutkin, kaikki maahanmuuttajat. He ottavat rohkeasti askeleen kohti tuntematonta, eivät anna periksi ja selviävät. Jos minulta itseltäni riistettäisiin tämä kaikki yltäkylläisyys, jossa nyt elän, en tiedä kykenisinkö selviämään?

Kirja joka herätti ajatuksia: Sama taivas, eri maa. Maahanmuuttajan tarina. Toim. Laura Huttunen. 1999.

Olisinko tänään tiikeri, sika, aasi vai satakieli?

Jokaisen ihmisen sydämessä asuu

tiikeri, sika, aasi ja satakieli.

Luonteenlaatu sanelee,

missä järjestyksessä ne milloinkin esiintyvät.

-Ambrose Bierce-

(työ)vaatteet tekevät (työ)miehen/naisen

Meillä hoitajilla on työvaatteet. Ne ovat toki käytännölliset ja suojaavat erinäisiltä roiskeilta. Ne ovat myös eräänlainen symboli ammatista, kuten lääkäreillä takki ja palomiehillä kypärä. Itse ainakin tunnen olevani hoitaja, ollessani työvaatteissani osastollani. Työvaatteesta on tullut osa identiteettiä ja se auttaa ottamaan tietynlaisen "roolin", työminän, esiin. Seuraava kirjoitus suojavaatteista pisti silmääni selatessani Motiivi lehteä.

"Jo faaraoiden aikaan

Suojavaatteita on käytetty työssä jo ihmiskunnan alkuhämäristä. Lähes yhtä vanhoja ovat erilaiset virka-asut, jotka ovat erottaneet kantajansa muusta rahvaasta.

Virka-asuja edellytettiin aikoinaan paljon nykyistä enemmän monissa julkisen hallinnon tehtävissä. Oli sitten kysymys varastonhoitajasta, vahtimestarista tai kuvernööristä. Keisarilliseen aikaan mallit tulivat armeijasta, ja miehisiin virka-asuihin saattoi toimistotyössäkin kuulua kiiltäviä nappeja ja saappaita. Käytännöllisyys jäi koreuden varjoon. Sairaaloiden suoja-asutkin muistuttivat pitkään uniformuja nahkasaappaineen ja nappiriveineen. Yhä edelleen pienet sairaala-asujen yksityiskohdat juoruavat ikiaikaisesta hierarkiasta.

Julkisen sektorin likaisinta työtä tekivät jo yli sata vuotta sitten tuntipalkkalaiset, jotka kaivoivat, nostivat, murskasivat ja kuljettivat mitä milloinkin: yleensä kuitenkin jotain likaista, painavaa tai sotkuista. Pitkään työvaatetus koostui yleensä vain siitä, mitä onnistuttiin itse hankkimaan ja sattui päällä olemaan. Suojavaatteista ei juuri puhuttu; vaihtoehtona oli lähinnä työnantajan maksama pukuraha, vaikka harvat työntekijät sitäkään saivat. Viranhaltijat olivat sitten erikseen.

Pukuraha oli hallinnollisena ajatuksena Suomessakin yllättävän vanha: ensimmäisiin mainintoihin liittyy kuningas Juhana III määräys, jonka perusteella Käkisalmen linnanapteekkarille maksettiin vuonna 1583 rahaa 30 taaleria, vaatetuksen tai 20 taaleria pukurahaa.

Ensimmäinen kunnallinen työvaatesopimus tehtiin vasta vuonna 1976. Silloinen KTV oli mukana sopimuksessa, mikä oli kuitenkin vain ns. suositussopimus. Sitovaa vaikutusta sillä ei ollut.

Tämän uuden suositussopimuksen myötä pyrittiin yhtenäistämään pukuraha- ja suojavaatetusmääräykset sekä tuomaan kuntasektorille entistä suuremmat mahdollisuudet rationalisointiin. Sopimuksella luovuttiin myös  terveydenhuoltohenkilöstön pukurahasta sekä siirryttiin terveydenhuollossa työnantajan määräämään tietyn malliseen ja yhdenmukaiseen suojavaatetukseen vuoden 1978 loppuun mennessä. Turhat tärkkäykset jäivät lopullisesti historiaan.

Suojavaatesopimuksessa annettiin samaten ohjeita erilaisten vaatemallien standardeiksi. Vuosien myötä neuvotteluissa sopimuksen piiriin kuuluvien henkilöstöryhmien lukua kasvatettiin. Aluksi keskityttiin lähinnä terveydenhoitohenkilöstöön. Vaikka ohjeita on useaan otteeseen päivitetty, ovat ne osin vanhentuneet. Samalla markkinoille on tullut uusia suojavaatevalmistajia ja yleensäkin työasujen vaihtoehdot ovat lisääntyneet."

 Lähde: Motiivi 6/14

Geenimuunnokset

Jatkan hiukan edellisen tekstin aihetta syventäen sitä geenimuunnoksiin. Lähteenä käytetty kirja on muuten erittäin ajatuksia herättävä.

" 8.1 Yrityksiä ja erehdyksiä

Kromosomien sisältämät geenit ovat perimän perusyksiköitä. Ne ohjaavat proteiinien tuotantoa, ja proteiinit puolestaan suorittavat useimmat elämää ylläpitävät toiminnot soluissa. Kun geenimuunnokset saavat proteiinit kyvyttömiksi suorittamaan tehtävänsä, tuloksena voi olla geneettinen vika tai sairaus. Näitä voidaan korjata ainakin neljällä menetelmällä. Ensimmäisessä normaaleja geenejä lisätään määrittelemättömään kohtaan perimässä viallisen geenin korvaamikseksi. Toisessa vioittunut geeni vaihdetaan normaaliin homologisella rekombinaatiolla eli DNA:n vaihdolla. Kolmannessa poikkeava geeni korjataan valikoivalla käänteismutaatiolla, joka palauttaa sen normaalin toimintakyvyn. Neljännessä geenin päälle ja pois päältä kääntävää mekanismia säädellään toivotun tuloksen saamiseksi.

Useimmissa tähän mennessä tehdyissä kokeissa on käytetty ensimmäistä metodia, ja normaali geeni on lisätty vialliseen perimään. Korjaavan geenin toimittamiseksi potilaan soluihin tarvitaan kantajamolekyylejä eli "vektoreita". Vektoreina on useimmiten ollut virus (adeno- ja retrovirukset ovat olleet yleisimpiä), vaikkakin myös DNA:n ( ja joissakin harvinaisemmissa tapauksissa RNA:n) suoraa lisäämistä ja liposomeja on käytetty tarkoitukseen.

.

.

.

.

Geenihoitojen yhteydessä esiintyy monenlaisia vaikeuksia. Terapeuttinen DNA ei aina "ota kiinni", solut jakaantuvat nopeasti, vaikutukset heikkenevät ja tarvitaan uusia hoitokertoja. Immuunivasteita on vaikea hallita, koska ne on hoitoa varten "käännettävä pois", mikä voi altistaa potilaan riskeille. Virusvektorien käytössä on omat pulmansa: myrkyllisyys, tulehdusvaarat ja immuunivasteet. Ja polygeeniset taudit kuten sydäntaudit, verenpaine ja diabetes ovat vaikeita hoitaa, koska on otettava huomioon useiden tekijöiden yhteisvaikutus, ei vain yhta geenimutaatiota."

LÄhde: Matti Häyry 2012; Ihminen 2.0 geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kysymykset. Luku 8. Geenihoidot, toivot ja pelot.

Minä eroan sinusta 0,1%:n verran

" Geenit perintöaineksen välittäjinä

Organismin kaikkea perintöainesta kutsutaan genomiksi. Perintöaines sijaitsee solun tumassa, kromosomeissa (ja osin myös mitokondrioissa), jotka koostuvat DNA:sta. DNA eli deoksiribonukleiinihappo on rakentunut nukleotideista eli emäksistä (adeniini, tymiini, sytosiini, guaniini), jotka ovat liittyneet pareittain ketjuksi kaksoiskierteen muotoon. Ihmisen genomi sisältää noin kolme miljardia emäsparia, joista kertyy lähes kaksi metriä DNA-rihmaa pakkautuneena yhden solun tumaan. Ihmisen koko perintöaines on tässä muodossa lähes jokaisessa ihmiskehon solussa. Perinnöllinen informaatio siirtyy solusta ja sukupolvesta toiseen emäsparien järjestyksen välityksellä. Tapahtuma saa alkunsa  proteiinien synteesissä, kun DNA:n kahdesta vastakkain olevasta emäsketjusta muodostuva kaksoiskierre avautuu ja DNA:n sisältämä informaatio kopioituu, muuntuu aminohappoketjuksi ja edelleen proteiiniksi. Jokaisella proteiinilla on oma tehtävänsä kehon rakenteessa ja toiminnassa. Proteiineja tarvitaan muun muassa kasvun ja kehityksen säätelyyn, ja niistä elimistö valmistaa entsyymejä ja hormoneja, jotka vaikuttavat laajemmin elimistön toimintaa. Aina kopioituminen ei kuitenkaan onnistu täydellisesti. Emästen järjestyksessä saattaa tapahtua kopiointivirheitä, joilloin puhutaan mutaatioista. Mutaatiot voivat olla perinnöllisiä, eli ne voivat siirtyä myöhemmille sukupolville ja jäävät elämään sukupolvesta toiseen.

Geeni eli perintötekijä on toiminnallisesti yhtenäinen jakso DNA:ta, joka ohjaa solujen tai koko eliön elintoimintoja ja kehitystä proteiinien välityksellä. Koko ihmisen genomi sisältää arviolta noin 21 000 - 26 000 geeniä. DNA on lähes kaikissa soluissa samanlainen, mutta geenien aktivaatio vaihtelee solun tyypin (verisolu, hermosolu jne.) mukaan. Solujen erilaistuminen aiheutuu siis siitä, mitkä geenit ovat aktivoituneina. Geenien aktivaatio on erilaista eri kudoksissa ja eri kehitysvaiheissa muiden geenien toiminnan ja solun ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta. Geenien sijaintia kromosomissa kutsutaan geenipaikaksi, lokukseksi (engl. locus). Kaikki kromosomin tietyssä geenipaikassa sijaitsevat geenit eivät ole aina samanlaisia, vaan niistä on olemassa vaihtoehtoisia muotoja. Näitä samanpaikkaisia vastingeenejä  kutsutaan alleeleiksi. Geenien alleelit voivat erota toisistaan DNA-ketjun emästen järjestyksessä. Vaikka geenien alleeleja on populaation tasolla useita, samalla yksilöllä voi olla vain kaksi tietyn geenin alleelia. Toinen näistä on peritty isältä ja toinen äidiltä.

Jokaisen yksilön alleelien yhdistelmä on ainutlaatuinen, ja tätä vanhemmilta perittyä kaikkien geenien kokonaisuutta kutsutaan genotyypiksi eli perimäksi. Ohjaamiensa proteiinien toiminnan kautta genotyyppi saa aikaan ihmisen fenotyypin eli ilmiasun (ominaisuuden esiintymisen) vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Koska yksilöllä on geenien alleeleja aina kaksi kappaletta, niiden vaikutus fenotyyppiin riippuu samassa geenipaikassa sijaitsevien alleelien yhteisvaikutuksesta. Joskus alleelit toimivat additiivisesti eli molemmat alleelit vaikuttavat fenotyyppiin yhtä paljon erillisellä, mitattavissa olevalla panoksella. Tällöin jokaisella geenillä on oma vaikutuksensa, joka on riippumaton toisista geeneistä. Additiivinen alleelien vaikutus on siten summautuvaa, ja jokaisen alleelin vaikutus näkyy fenotyypissä. Alleelien vaikutus voi olla myös ei-additiivista, joilloin toinen alleeli muuntaa toisen samassa geenipaikassa olevan alleelin vaikutusta (dominanssi) tai eri geenipaikassa olevat alleelit ovat keskenään vuorovaikutuksessa (epistaasi). Ei-additiivinen vaikutus johtuu siis vuorovaikutuksesta joko samassa tai eri geenipaikassa sijaitsevien geenien välillä.

Additiivinen geneettinen vaikutus saa aikaan vanhempien ja lapsen perintötekijöistä johtuvan samankaltaisuuden lapsen saadessa kunkin alleeliparin toisen alleelin äidiltä ja toisen isältä. Esimerkiksi lapsi muistuttaa äitiään siinä määrin kuin hänellä on yhteisiä alleeleja tämän kanssa. Ei-additiivinen geneettinen vaikutus ei periydy vanhemmalta lapselle, koska lapsen alleeliparit eivät ole samoja kuin vanhemmalla. Siten myöskään alleelien välinen vuorovaikutus ei ole samanlaista kuin vanhemmalla. Sen sijaan sisarukset jakavat neljänneksen dominantista geneettisestä vaikutuksesta keskenään. Ainoastaan identtiset kaksoset ovat keskenään samanlaisia myös ei-additiivisten geneettisten tekijöidensä suhteen, koska he ovat kaikilta geneettisiltä tekijöiltään täysin samanlaisia.

Genomeja on rajaton määrä- saman lajin jokaisella yksilöllä on erilainen genomi. Tosin poikkeuksena ovat identtiset kaksoset, joiden genomi on samanlainen. Ihmisen genomi muuntuu suureksi määräksi erilaisia genotyyppejä ja vielä suuremmaksi määräksi fenotyyppejä. Ihmisen genomi on arviolta 99,9-prosenttisesti täysin sama yksilöiden välillä. Yksilöiden välisiä eroja on siis 0,1%. Se kuulostaa vähäiseltä, mutta yhden prosentin kymmenys kolmesta miljardista emäsparista on noin kolme miljoonaa emästä. Puhuttaessa yksilöiden välisistä eroista geneettisessä vaihtelussa viitataan siis näihin noin 0,1%:n eroihin ihmisten välillä."

Lähde: Geneettisten ja ympäristötekijöiden vaikutus persoonallisuuteen, Elina Vierikko. Teoksessa Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet; Riitta-Leena Metsäpelto, Taru Feldt. 2009.

Toista puoliskoaan etsiville

Kevät tuli,

lumi suli,

puro sanoi puli, puli

Nythän on tosiaan jo kevät. Kevät on tunnetusti rakkauden aikaa. Jotta rakkautta voisi ymmärtää hiukan enemmän olisi ehkä hauska lukea kirja Rakkauden selitys. Sen on kirjoittanut Bas Kast ja kirja on vuodelta 2005. Tässä teille kaksi makupalaa kirjasta. Toinen makupala on neljäs vaihe viettelemisestä. Jotta saa selville muut kolme vaihetta kannattaa etsiä kirja käsiinsä. ;)

"Rakkauden logiikka

Alussa ihmiset olivat nelijalkaisia ja kaksinaamaisia hermafrodiitteja. Ne olivat täydellisiä olentoja, niiltä ei puuttunut mitään, kirjoitti kreikkalainen filosofi Platon (427-347 eKr.) teoksessaan Pidot. Mutta hermafrodiiteista tuli ylimielisiä ja uhkarohkeita. Ne uhkasivat hyökätä jumalien kimppuun. Jumalat miettivät, mitä tehdä. Lopulta Zeus ryhtyi toimeen: hän leikkasi hermafrodiitit kahtia kuin hedelmät. Ylimielisyys loppui siihen. Mutta puolitetut ihmiset kokivat nyt uuden tunteen: he kaipasivat toista puoliskoaan. Eros oli herännyt.

Ihminen jatkaa yhä etsintäänsä. Kun puoliskot löytävät toisensa, he heittäytyvät toistensa syliin ja kaipuu katoaa, koska he tuntevat itsensä jälleen kokonaisiksi. " Tuona hetkenä", kirjoitti Platon, " ihmisen sisällä syntyi rakkaus toista ihmistä kohtaan, jotta alkuperäinen, luonnollinen olotila palautuisi, kahdesta tulisi yksi ja ihminen eheytyisi"."

" Neljäs vaihe: rakkauden koreografia

Uusi-Guinea on maailman toiseksi suurin saari ja sijaitsee Australiasta pohjoiseen, Tyynenmeren länsiosassa. Uudessa-Guineassa asuva medlpa-heimon keskuudessa elää seuraava traditio: perheet joilla on naimaikäisiä tyttäriä, kutsuvat sulhasehdokkaat "kosiotanssiin".

Kaikki ovat maalanneet ja koristelleet itsensä juhlavasti. Miehet ja naiset astuvat juhlahuoneeseen pareittain. "Päänpyöritysjuhla" voi alkaa. Mies ja nainen painavat laulaen otsansa ja nenänsä yhteen kaksi kertaa, sitten he kumartavat toisilleen syvään kaksi kertaa, painavat taas otsansa ja nenänsä yhteen ja niin edelleen.

Jokainen pari valitsee oman rytminsä. Tanssi on testi: Medlpa-heimon uskomuksen mukaan pari sopii sitä paremmin yhteen, mitä paremmin heidän onnistuu löytää yhteinen rytmi.

Tuhansia kilometrejä kauempana, amerikkalaisissa baareissa, flirttailua tutkivat Givens ja Perper tarkkailevat vastaavanlaisia rituaaleja. Miehen ja naisen kohdatessa kumpikin muuttaa omaa käyttäytymistään ja omia liikkeitään toisen mukaan löytääkseen yhteisen harmonian niin, että lopulta kyse on kuin Medlpa-heimon kosiotanssista. Perperin mukaan tämä neljäs vaihe on viettelyprosessin viimeinen vaihe.

Tuntuuko tämä epäuskottavalta? Soidinmenoja kosiotansseineen coctail-baareissa? Kuka nyt olisi niin naurettava!

Mutta soidinmenot alkavatkin hyvin huomaamattomasti ja vähäeleisesti. Esimerkiksi: nainen nojaa tuolissaan taaksepäin, mies tekee samoin. Sitten kumpikin taas ojentautuu suoraksi.... Kehonkielellä toiselle vastaaminen toistuu yhä uudelleen, ja vähitellen pari pysyy samalla aaltopituudella yhä kauemmin.

Mies tarttuu lasiinsa, nainen tarttuu omaansa, Nainen nostaa toisen jalan toisen päälle, mies tekee samoin. Pian alkaa vaikuttaa siltä kuin heidän välissään olisi peili. Kosiotanssin huipennus on saavutettu, kun pari on löytänyt täsmälleen saman tahdin aivan kuin tahtoisivat sillä ilmaista: minusta tuntuu aivan samanlaiselta kuin sinusta.

Uusimmat tutkimukset vahvistavat, että flirtin aikana miehen ja naisen kehonkieli voi löytää täydellisen harmonia."