Luukku 1

PIKKUJOULUSSA

Tänä iltana pakottaudun

Illan keveään juhlatunnelmaan.

Asetan silmilleni ruusunpunaiset

Lasit ja kas kummaa:

Yhtä ja samaa väriä kaikkialla.

Tarkkailen yksityiskohtia.

Löydän surullisen ilmeen

Juhlimaan tulleen kasvoilta.

Liekö mielessä vuosien taakat

Vai tulevaisuuden huolet.

Maailma murhe monille vieras,

Yhtenä tuhansista vaikea uskaltautua

Kysymään mikä on oikein, mikä väärin.

Halut profeetaksi vähäiset,

Ennustajaksi vielä vähäisemmät.

Ajatukseni menevät ja tulevat

Kuin levottomat liekit avotakassa.

Virrassa keveää keinua

Kyselemättä matkan määrää.

Joulun sanoma kestää vuodesta toiseen.

Raakel Pitkänen.

Joulukalenteri 2019

Olen pitkin vuotta koettanut silmäillä hyvää tekstiä joulukalenteriin. Sitä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän. Viime hetkillä poisto kirja laarista lähti mukaani pari nidettä, josta löytyi sopivia runoja kalenteria varten.

Runot valikoituivat sen mukaan mistä itse pidin. Kantavaa teemaa runoissa ei ole, mutta elämä niissä näkyy. Ja elämä jos mikä on sairaanhoitajan työn kantava teema.

Runot ovat kirjoittajaryhmä Ringin tuotoksia vuosilta 1992 ja 2012. 

Toivottavasti nautitte kalenterista.

Nauraa saa, jos naurattaa

Ei yksinkertaisesti voi mitään, jos naurattaa. Ja minähän olen nauranut. Kävin nauttimassa kulttuuria teatterin muodossa. Esitys oli Lisää saikkua kiitos! Tästä esityksestä olen käynyt katsomassa myös ensimmäisen osan: Saikkua kiitos!

Vieläkin hymyilyttää, kun ajattelee esityksiä. Molemmissa on huumori pakattu ironiseen ja stereotypioita pönkittävää tyyliin; satiiria ja hyviä havaintoja yhteiskunnasta. Ensimmäinen osa keskittyi lääkäreihin ja potilaisiin. Lääkäreiden pokkurointi vanhempaa kollegaa kohtaa oli huvittavaa. Toisessa osassa taas yksityiset jätit Mehiläinen ja Terveystalo saivat osansa, samoin valinnan vapaus. Sairaanhoitajille oli oma ylistys laulu.

Näyttelijä kaarti on Suomen parasta; Mikko Kivinen, Kalle Pylvänäinen ja Ville Keskilä. Tähän trioon vielä Ismo Leikolan laulut. 

En voi tarpeeksi kehua esitystä tässä. En pysty siihen. Jos vain on mahdollista, käykää katsomassa!

Hymy pyllyyn

”Huumori lisää työssä viihtymistä. Sillä on paikkansa myös sosiaali- ja hoitoalalla, eikä vain työntekijöiden vaan myös asiakkaiden kesken. Vaikeat elämäntilanteet vaativat kuitenkin pelisilmää ja tilannetajua.”

Näillä sanoilla alkaa Lapsen maailma 12/17 lehdessä ollut juttu työpaikka huumorista. Huumori on hieno asia, mutta onko sinulla pelisilmää ja tilannetajua?

”Usein aloite nauruun tai leikinlaskuun tulee asiakkaalta. Se onkin turvallisinta. Timonen ( Sosiaalityöntekijä Jenni Timonen) muistuttaa, ettei hauska synny kuitenkaan väkisin, eivätkä kaikkia huvita samat asiat. Asiakkaan tilanne voi olla myös niin vaikea, ettei häntä kiinnosta pieninkään vitsailu. Tilanteiden arkaluonteisuuden vuoksi myös väärinymmärryksen vaara on suuri. -Työntekijällä on oltava tilannetajua ja pelisilmää nähdä, milloin leikinlasku on sopivaa. Timonen muistuttaa.”

”Huumori on tärkeää myös työyhteisössä. Kun työntekijät viihtyvät, he saavat paljon aikaiseksi, ja sairauspoissaolot vähenevät, mikä lisää tuottavuutta. -Huumori ylläpitää ihmissuhteita ja sopeuttaa työntekijöitä yhteisöönsä, Karelia ammattikorkeakoulun yliopettaja Pirjo Vesa sanoo. Hän tutki väitöskirjassaan vuonna 2009 hoitajien keskinäistä huumoria työpaikalla sairaalan vuodeosastolla. Pitkään yhdessä työskennelleet saattavat remahtaa nauramaan jo yhdestä sanasta tai jopa ilmeestä. Uusi työntekijä voi olla ihmeissään, mikä tilanteessa oli niin huvittavaa. -Jos kemiat eivät kohtaa, jututkaan eivät naurata. Paljon on merkitystä sillä, kuinka hyvin ihmiset tuntevat toisensa, Vesa sanoo. Tunteminen auttaa myös asiakastyössä. Kun asiakas on tuttu, oppii tietämään hänen huumorintajunsa. Asiakassuhde ei ole kuitenkaan ystävyyssuhde. -Jos asiakkaan huulenheitto menee liian intiimiksi tai seksuaalissävytteiseksi, työntekijän tehtävä on pistää raja, Timonen sanoo.”

”Huumoriin liittyy vallankäyttöä-hyvässä ja pahassa. Sen avulla voi purkaa omia aggressioitaan muihin. Vitsailua voi käyttää myös pelon ja alistamisen välineenä. - ”Hauskalla” sanailulla on mahdollista pilkata ja piikitellä. Pahinta on kuitata, että ”se oli vaan huumoria”, jos piikittelyn kohdetta ei naurata tai hän loukkaantuu, Pirjo Vesa kuvaa. Viattomassakin työtoverin kustannuksella tapahtuvassa huulenheitossa voi olla vaaransa, sillä aina ei voi tietää, onko aihe toiselle arka. Loukkaantuneen saattaa olla myös vaikea vaikkapa kahvipöydässä sanoa kaikkien kuullen ”kiitos ei tätä”. -Tällöin asia kannattaa ottaa esiin myöhemmin kahden kesken, Vesa kannustaa. Jos työkaverista sanoo jotain hauskaa, on sen oltava hyväntahtoista ja tilannetajuista. Merkityksellistä on, kuinka hyvin yhteisö tuntee toisensa ja onko työpaikan ilmapiiri luottamuksellinen. Varmimmin huumori toimii, jos aihe on neutraali tai kohdistuu käyttäjäänsä.”

”-Huumori ei ole pelkkää vitsailua, mutta jos jutut menevät seksismin tai rasismin puolelle, sitä ei kannata sietää. Voi sanoa, että ”nyt taisi mennä överiksi”( Hoitotieteen professori Päivi Åstedt-Kurki). Kullakin työpaikalla muodostuu omanlaisensa huumori, johon vaikuttavat työntekijät ja heidän suhteensa, mutta myös sukupuoli. Myös työn luonteella ja johtamistavalla on merkitystä... -Työkokemus antaa kullekin itseluottamusta ja uskallusta olla  oma aito itsensä myös työpaikalla, hän sanoo. Entä se kuuluisa musta huumori, josta hoito- ja sosiaalialan työntekijöiden kohdalla usein puhutaan? -On selvää, että raskas työ, vaatii ”raskasta” huumoria, jota ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää, Pirjo Vesa sanoo. Yhteisön keskinäisestä mustasta huumorista ei välttämättä mielellään edes kerrota ulkopuolisille. Päivi Åstedt-Kurjen mukaan musta huumori on työntekijöille keino selvitä vaikeista tilanteista. Se on useimmiten työntekijöiden välistä omaa slangia tai asioiden ilmaisemista kielikuvien kautta. Puhumme jo yleisesti ”leikkurista” eli leikkaussalista. Ja kun ihminen kuolee, saatamme sanoa, että ”hän lähti ilmavoimiin.”

Juttu kokonaisuudessaan : Lapsen maailma 12/2017. Huulenheitto on taitolaji. Marianna Laiho. 

Edistyksen hinta

”Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, 

ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole.”
Aldous Huxley

Hyvät ja huonot uutiset

”Toivo ei ole sitä, 

että laskelmoit ovatko hyvät uutiset voitolla pahoista. 

Se on valinta, päätös toimia.”

Anna Lappe

Sydämellistä, maksaista vai ihan suoraan haimasta

Miksi juuri sydän? Mikä tekee sydämestä erityisemmän kuin muista elimistä? Miksei maksa, haima, munuaiset tai virtsarakko ole päässeet sydämen kaltaiseen asemaan? Kuka on päättänyt sydämen olevan paikka rakkaudelle ja tunteille ylipäänsä? Tietoisuuden olemusta ja syntyä mietitään ja teksti alla kertoo yhden näkökulman. Sen tosin tiedetään olevan aivoissa, mutta missä siellä. Teorioita riittää siinäkin. Voiko siirtoelimen saanut tuntea toisen tunteita, vaihtaa seksuaalista suuntaustaan tai mieli ruokaansa?

”Monta asiaa sydämellä.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Missä on aarteesi, siellä on sydämesi.

Sydämestä on paljon sanontoja ja vertauskuvia. Yksi kirjoittaa sydänverellään, toisella on sydän karrella, kolmas kihlautuu sydänkäpysensä kanssa. Jollakin on sydänystävä, joku taas on sydämistynyt ja sydän juuriaan myöten täynnä. Symbolisesti sydän viittaa ihmisen syvimpiin tuntoihin ja olemukseen.

Mutta miksi juuri sydän?

Mikseipä aivot, siellähän ajattelu ja tunteet kaiketi tapahtuvat? Yhtälailla voisi kehua anteliasta ihmistä hyvämaksaiseksi ja käyttää rakkauden symbolina vaikka haimaa, munuaista tai virtsarakkoa. Liittyykö sydämeen jotakin sellaista, mikä on tiedetty jo ammoin, mutta minkä tiede on polkenut jalkoihinsa? Olisi kiinnostavaa tietää sydämen salat. 

Ihmisellä on tietoisuus, se erottaa ihmisen eläimestä. Moni lemmikin omistaja tosin vannoo, että meidän Putella tietoisuus kyllä on. Eläin ei kuitenkaan laskelmoi, suunnittele, käytä toista hyväksi ja päälle päätteeksi tiedosta koko prosessia. Eläin ei myöskään unelmoi tai rakastu tai sielu mutkalla mieti elämän syvyyksiä. Vain ihmisellä on kyky sellaiseen.

Tieteen näkökulmasta tietoisuus on aivojen sähköistä toimintaa. 

Tietoisuuden olemuksesta ja sijainnista on paljon muitakin näkökulmia. Esimerkiksi kiistanalaisen, tieteellisesti todistamattoman solumuistiteorian mukaan, jokaisella ihmisen solulla olisi tietoisuus ja muisti. Niihin kätkeytyisi myös yksilön persoona. Muistamista tapahtuisi siis kaikissa kehon kudoksissa, ei vain avoissa. Sydänlihas olisi varsinainen muistipankki.

Jotkut siirtosydämen saaneet ovat kertoneet, mieltymyksistä ja käyttäytymistavoista, joita heillä ei ollut ennen leikkausta. Sydämen luovuttajan lempiruoka oli alkanut maistua tai tämän seksuaalinen suuntautuminen tullut esiin. Eräs tyttö, joka oli saanut sydämen murhatulta, alkoi kokea ”muistikuvia”, minkä seurauksena murhaaja saatiin kiinni. Kokemuksista on tehty elokuvia ja kirjoitettu kirjoja.

Mahdollinen solumuisti herättää paljon ajatuksia. On myös uskonnollisia suuntauksia, joissa ei sallita verensiirtoa vaikka toimenpide pelastaisi hengen. Tämä perustuu ajatukseen, että sielu asuisi veressä.

Italiassa tehdään ensi vuonna erikoinen ihmiskoe: vapaaehtoisen pää siirretään toisen ihmisen kehoon. 

Jos muistot ja tietoisuus säilyvät kehon kaikissa osissa ja varsinkin aivoissa ja sydämessä, sulautuvatko pään ja vartalon muistot yhteen? Millainen persoona keholle muodostuu ja kuka, tai ketkä hän on?

Muistikuva voi laukaista kehossa reaktiosarjan. Trauman tai rakastumisen muisto voi nostaa sykettä,  punehduttaa posket, saada vatsan epäjärjestykseen. Suru voi särkeä sydämen, ihan kliinisestikin. Voisiko siirtoleikatun keho saada oireita pään muistoista ja päinvastoin? Voisiko kipumuisto tuottaa kipua?

Aikoinaan äidinkielen tunnilla opetettiin, ettei sydämeen mahdu kahta ämmää. Entä jos mahtuukin. Tai äijää. Kielioppisääntöjä ja sanontoja on helppo muuttaa. Sen sijaan ihmisen päivittäminen  uuteen kehoversioon  tuplamuistilla ja laajennetulla sydäntietoisuudella on hieman haasteellisempi  juttu, mutta sitäkin kohta yritetään. Eettistä ja sydämellistä vai uteliasta ja sydämetöntä?”

Anne Autiolahti; Kolumni: Monta asiaa sydämellä. Tehy-lehti 9/16.