Henkimaailman juttuja

"Henki on kaikissa merkityksissä yhteisyyttä ja yhteyttä johonkin. Jännittyneessä ja epävarmassa tilanteessa erilaista henkistä toimintaa kuten rukoilemista harjoitetaan paljon. Kun sanotaa, että silloin oli 'henkisesti poikkeava tilanne', voidaan silläkin tarkoittaa samanaikaisesti montaa asiaa, jotka kaikki ovat totta ja liittyvät toisiinsa. Henkinen tilanne voi tarkoittaa yksilön sisäisiä mielenliikkeitä, se voi tarkoittaa ihmisten välistä ja yhteisöllistä tilannetta, ja se voi tarkoittaa ihmisen suhdetta näkymättömän todellisuuden ilmiöihin.

   

 

Kuolema jos mikä on kova tosiasia, ja kuitenkin kuolema on jotain, jota me emme voi tässä ja nyt itse nähdä ja kokea. Siksi kuolema ei myöskään ole varsinaisesti kokemusperäisen tietomme piirissä, mutta kuitenkin tiedämme, että se on olemassa oleva asia. Siinä mielessä 'yliluonnollisen' olemassaolo on täysin selvä asia."

Suuri Suomalainen kummituskirja. Kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen. Eero Ojanen 2016. 

Kuva: Pixabay/Ri_Ya

Vitsinurkka

"Miten laihialaiset lämmittävät sairaalan? 

Kuumepotilaat juoksevat huoneesta toiseen."

 Rankka kutsumus. Sairaanhoitajan päiväkirja. Kaarina Davis 2007.

Kuva: Peggy_Margo/Pixabay

 

Yövuorossa

"Mitä sekavampi potilas on tai mitä useammin häntä tulee tarkkailla, sitä kitisevämmät saranat tai narisevampi lattia hänen huoneessaan on. Yleensäkin yön erityispiirteet liittyvät ääniin.

Mitä sekavampi potilas, sen hiljaisempi ja arvaamattomampi hän on touhuissaan. Sekavat potilaat lähtevät harhaillen etsimään vessaa. Vaikka vessa olisi viereinen huone, ja siellä olisi valot päällä ja ovikin jätetty kutsuvasti raolleen, potilas kävelee vessan ohi käytävälle kulkien kaikki matkan varrella olevat potilashuoneet läpi ennen kuin hoitaja sattumalta kuulee potilaan jalkojen tepsutuksen käytävällä.

Mitä huonounisempi potilas, sitä varmemmin hänellä menee antibiootti suonensisäisesti. Potilaalle menee esimerkiksi iv-antibiootti 3-4 kertaa vuorokaudessa. Yleensä potilas nukahtaa juuri sillä kellonlyömällä, kun antibiootti on määrä tiputtaa. Erittäin todennäköisesti "tippakäsi" on potilaan alla. Tiputusta ei voi laittaa herättämättä potilasta.

Mitä pienempi toimenpide, sitä hermostuneempi potilas. Illalla potilas kysyy seuraavan aamun pissanäytteestä. Hoitaja vakuuttaa herättävänsä potilaan ja auttavansa sen otossa. Potilas ei nuku koko yönä, koska jännittää näytteen ottoa. Tai sitten potilas on unohtanut koko asian ja juuri käynyt pissalla, kun hoitaja tulee hakemaan näytettä.

Yöllä hoitajan pitää tietää kaikki asiat, päivällä hänen ei saa tietää mitään. Päivystävä lääkäri sanoo illalla osastolla käydessään, ettei häntä saa herättää turhaan. Yöllä tulee sellainen rajatapaus, että hoitaja miettii kuumeisesti, soittaisiko vai ei."

Rankka kutsumus. Sairaanhoitajan päiväkirja. Kaarina Davis 2007.

Kuva: Aquamarine_song/Pixabay




 

Tiimityötä

Kuulento Apollo 13: 

" Matkalla maasta kuuhun kantoraketin happisäiliöt räjähtivät. Ensin luultiin, että kuulento oli menetetty. Astronautit menehtyisivät jossain kuun lähellä, ehkä murkautuisivat kuun pintaan. Oliko heidän tilanteensa epätoivoinen? Alkuun tuntui siltä, mutta sitten virisi tahto voittaa mahdoton tilanne. Maassa valjastettiin armeija insinöörejä miettimään. Mitä voitaisiin tehdä resursseilla, joita astronauteilla oli mukanaan? Ratkaisut eivät olleet kovin elegantteja, mutta ne toimivat. Lennon polttoaine ja painot laskettiin uusiksi. Tehtiin uusi lentosuunnitelma, jota ei ollut aiemmen harjoiteltu.

 

Insinöörien ohjeiden mukaan astronautit rakensivat hiilidioksidisuodattimen kanisterista ja suodattimesta. Rakennelma koottiin ilmastointiteipillä, joka kansankielessä tunnetaan nimellä jeesusteippi. Ei mikään insinööritaidonnäyte, mutta se toimi. Tuosta lennosta tuli menestyksekkäin epäonnistunut lento. Se onnistui, koska astronautit saivat uskomattoman tuen maasta. Oli selvää, etteivät he olisi kyenneet ratkaisemaan ongelmia yksin maan ja kuun puolivälissä. Toisaalta, kukaan ei voinut korvata astronauttien ammattitaitoa ulkoavaruudessa. Asronautit tekivät, mitä heiltä odotettiinkin ja paljon enemmän."

Tapani Koivunen. 2015. Amerikkalainen painajainen. Vuoteni USA:n vankiloissa.

Kuva: Pixabay/truthseeker08

Lukunälkään 13

Tammikuu lähtee käyntiin tuttuun tapaan, luettelo viime vuoden materiaalista. Varsin vaihteleva kattaus erilaista kirjallisuutta olisi tässä tarjolla. Tämä kuvastaa hyvin sitä miten luen. En tyydy vain yhteen genreen, vaan ahmin vähän kaikkea. Tästä tietenkin puuttuu monta kaunokirjallista teosta, joista ei noussut täytettä blogiin. 

Ammatillisessa mielessä haluaisin nostaa ylös Syväoja & Äijälä Hoidon tarpeen arviointi ja Vuori & Pulkkinen Kourallinen tabuja. Molemmista ainakin itse sain uutta näkökulmaa ammatillisuuteen.

Kaunokirjallisessa mielessä nostaisin ylös Colliander Lähellä ja Kohtaaminen sekä Pirsing Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Molempien kirjailijoiden tuotantoon en ole aiemmin tutustunut. Näissä teoksissa annettiin lukijallekin mahdollisuus oivaltaa ja tehdä päätelmiä tapahtumien kulusta tarinan taustalla.

Kirjat:

• Luonnon laki; Kari Hotakainen 2013. 
• Hoidon tarpeen arviointi; Pirjo Syväoja, Outi Äijälä 2009.
• Zen ja moottoripyörän kunnossapito; Robert M. Pirsing 1983.
• Kohtaaminen; Tito Colliander 1973. 
• Lähellä; Tito Colliander 1973.
  
• Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat;  Kari Enqvist 2009.
• Uskomaton matka uskovien maailmaan; Kari Enqvist 2012.
• Limpopon yksityisetsiväkoulu. Mma Ramotswe tutkii; Alexander McCall Smith 2015.
• Pienten muutosten kauneussalonki.Mma Ramotswe tutkii; Alexander McCall Smith 2016. 
• Virtaheppo olohuoneessa; Tommy Helssten 2003. 
• Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta; Katariina Vuori & Jonna Pulkkinen 2014.
• Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia; Anna-Leena Härkönen 2004.
• Kaislikossa suhisee; Kenneth Grahame 2016 (uusi Suomennos) 
• Tähtien väliset viivat. Esseitä identiteetistä; Merete Mazzarella 2003. 
• Tatu ja Patu elämä ja teot; Aino Havukainen ja Sami Toivola 2018.