Kahvi, alkoholi ja välivesi

"Nestetasapaino ei horju helteelläkään, kun muistat nesteytyksen. Aikuisen tulisi nauttia 2-3 litraa nesteitä päivän aikana,  josta puolet saadaan ravinnosta. Lapsille ja ikäihmisille riittää puolet vähemmän. 

Kun urheilet, nautit alkoholia tai kahvia, muista välivesi. Hikoilu haihduttaa nesteitä. Samoin kahvi ja alkoholi poistavat nesteitä elimistöstä.

Iän myötä janon tunne heikkenee. Jano on muutenkin huono nestetasapainon indikaattori, koska jano kertoo, että kehossa on jo nestevajausta. Parempi olisi nauttia nesteitä pitkin päivää...." 

Avain apteekki-lehti 4/22. Proviisori Hanna Heikkilä. 

Kutsunnoissa osa 2

 "Kysymys sai Feynmanin ärsyyntymään, mutta hän hillitsi itsensä ja kertoi joskus vuorilla kiipeillessään ajattelevansa vaimoaan ja puhuvansa tälle.

" Kuuletko ääniä päässäsi?"

"En. Tai hyvin harvoin." Hän kertoi joskus juuri ennen nukahtamistaan kuulevansa vanhemman ydinfyysikkokolegansa Edward Tellerin selostavan unkarilaisella aksentillaan atomipommin rakennetta. Lisäksi hän myönsi tätinsä olevan mielisairas.

 Keskustelun edetessä Feynman alkoi käydä yhä enemmän psykiatrin hermoille.

Haastattelu huipentui seuraavaan sananvaihtoon:

"No, Dick, huomaan, että sinulla on tohtorin tutkinto. Missä sinä opiskelit?" 

"MIT:ssa ja Princetonissa. Entä missä sinä opiskelit?"

"Yalessa ja Lontoossa. Ja mitä sinä opiskelit, Dick?"

"Fysiikkaa. Entä mitä sinä opiskelit?"

"Lääketiedettä."

"Ja tämäkö on lääketiedettä?"

Feynmanin hämmästelevä kysymys ylitti psykiatrin ärsytyskynnyksen, ja hän käski Feynmanin istumaan taaempana sijaitsevalle penkille. Kohta Feynman kutsuttiin toisen psykiatrin luo. Tämä oli vanhempi ja selvästikin edellistä psykiatria korkea-arvoisempi. Hän kyseli tarkemmin Feynmanin kuulemista äänistä ja tavasta puhua kuolleelle vaimolleen.

"Kerron vaimolleni rakastavani häntä, mikäli sinulla ei ole mitään sitä vastaan."

Haastattelun sävy muuttui kireämmäksi. Seurasi väittely yliluonnollisesta,  jonka jälkeen psykiatri kysyi:

"Kuinka paljon arvostat elämää?"

"64", Feynman vastasi.

"Miksi sanoit ´64´?"

"No kuinka luulet, että elämän arvoa voi mitata?"

"Ei! Tarkoitan, miksi sanoit ´64` etkä esimerkiksi ´73`?"

"No jos olisin sanonut ´73`, olisit kysyny minulta täsmälleen saman kysymyksen!"

Haastattelu päättyi pian tämän jälkeen. Psykiatri ojensi kirjoittamansa paperit Feynmanille, joka siirtyi odottamaan vuoroaan lopullisen värväyspäätöksen tekevän upseerin puheille. Jonottaessaan hän katseli papereitaan ja huomasi, että psykiatrisessa osiossa luki "D"(deficient) - toisin sanoen hän oli psykiatrisessa mielessä kykenemätön palvelukseen. Feynman päätti selvittää asian upseerin kanssa. Kun tuli hänen vuoronsa, upseeri otti paperit, huomasi "D":n psykiatrisessa osiossa ja muitta mutkitta leimasi papereihin tuomion "hylätty". Setä Samuli ei halunnut Richard Feynmania.

Kun Feynman palasi työpaikalleen ja kertoi tulleensa hylätyksi mielenterveyssyistä, hänen työtoverinsa olivat tikahtua nauruun. Kaikkia Feynmanin ystäviä ei kuitenkaan naurattanut: vuonna 1946 oli varsin vakava asia juotua hylätyksi kutsunnoissa psykiatrisen lausunnon takia. Se saattoi merkitä vakavaa uhkaa "mieleltään vajavaisen" koko myöhemmälle elämälle. Näin ei onneksi käynyt Feynmanille. Hän jatkoi modernin kvanttifysiikan parissa uraauurtavaa työtään, joka huipentui vuonna 1965 Nobel-palkintoon niin sanotun polkuyhtälön kehittämisestä."

Hulluuden historia; Petteri Pietikäinen. 2013 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

     

                  

Kutsunnoissa osa 1

"Fyysikko Richard Feynman (1918-1988) joutui kutsuntoihin toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Yhdysvaltain armeija värväsi sotilaita miehitysjoukkoihinsa Saksaan, minkä vuoksi Feynman oli saapunut kutsuntoihin lukuisten muiden nuorten miesten tavoin. Värvätyille tehtiin kutsuntojen yhteydessä lääkärin tarkastus, johon kuului myös psykiatrin haastettelu. Harmittomien johdanto kysymysten jälkeen psykiatri meni asiaan. 

"Luuletko, että ihmiset puhuvat sinusta?"

Feynman vastasi: "Joo! Kun käyn kotona, niin äiti kertoo usein, että hän on puhunut minusta ystävilleen."

"Luuletko, että ihmiset tuijottavat sinua? Luuletko esimerkiksi, että joku noista penkeillä  istuskelevista pojista katselee meitä nyt?"

Feynman oli itse hetki sitten istunut noilla penkeillä. Hän oli 28-vuotias Cornellin yliopiston professori, joka oli osallistunut atomipommin kehittäneeseen Manhattan-projektiin Uuden Meksikon autiomaahan Los Alamosiin rakennetussa laboratoriossa. Hän oli nuorin projektiin osallistuneista fyysikoista, nokkela New Yorkin juutalainen, joka oli tullut tunnetuksi kyvystään avata kassakaappeja tietämättä niiden numero yhdistelmiä. Hän oli aito eksentrikko, joka vihasi pokkurointia, tekopyhyyttä ja tärkeilyä. Hän vertasi mielessään edessään istuvaa psykiatria häirikköön, joka baarissa pyrkii väkisin tuppautumaan seuraan. Hänellä ei myöskään ollut mairittelevaa käsitystä psykiatriasta tieteenä.

Nyt Feynman laskeskeli mielessään, kuinka moni penkeillä istuvista miehistä mahdollisesti katseli heitä muun tekemisen puutteessa. Hän arveli ääneen: "No, ehkäpä kaksi heistä katselee meitä." Hän kääntyi ympäri ja huomasi kahden miehen todellakin katselevan heitä. Feynmanin katse keräsi myös muiden penkeillä istujien huomion. "Nyt tuokin tuolla katselee, ja nyt nuo kaksi tuolla- ja nyt koko porukka." Psykiatri ei kääntänyt katsettaan penkkeihin todentaakseen Feynmanin huomiota vaan kirjoitti tarmokkaasti papereihinsa.

"Puhutko itseksesi?"

Feynman myönsi puhuvansa- tosin tarkentamatta yksinpuhelun aihepiiriä, joka liittyi fysiikkaan.

"Huomaan, että vaimosi on hiljattain menehtynyt. Puhutko hänelle?" 

Jatkuu...

Hulluuden historia; Petteri Pietikäinen. 2013. 

 

 

 

 

 

Runo

                                 Uhmaatko minua, sinä urhea Barbituraatti?

                                Arvon herra, kuolema korjasi isoäitisi - Nembutaalin.

                                Ovat tähdet itkevä muistoksi vanhan Nembutaalin.

                                Eikö ole hetken uljasta olla kuningas,

                                nimessä Formaldehydin ja Aureomysiinin,

                                Eikö ole hetken uljasta olla kuningas,

                                ja riemuiten ratsastaa kautta Amfetamiinin?

Salman Rushdie; Saatanalliset säkeet. 1988.

Ota kädestä kiinni

Nainen katsoo minua kohti

Kasvoilla väreilevät

pelko, 

ahdistus, 

hämmennys,

järkytys,

suru

ja

häpeä 

Hän hymyilee kuitekin

Tsemppaan

Otan kädestä kiinni

Voimia tulevaan

Tämän runon pohjana on Veera Kamajan kolumni Kiitos hätäpuhelusta. Tehy-lehti 3/22.

Hyvää kansainvälistä sairaanhoitajan päivää 12.5.2022!

"Auttamisen ammattilainen on ihminen muiden joukossa. Hän on valinnut yhdeksi identiteettinsä keskeiseksi osaksi toimimisen toisen ihmisen tukena ammatillisia ja persoonallisia keinoja käyttäen. Se ei sinänsä tee hänestä parempaa ihmistä. Pikemminkin hän virittyy sekä auttajaksi että autettavaksi. Tällä jännevälillä hän voi tuottaa ajatuksia, oivalluksia, tunteita ja tulkintoja, jotka ovat hyödyksi avuntarvitsijalle tämän omalla matkalla. Auttaja ei voi ratkaista omaa elämäänsä auttajaksi ryhtymisensä kautta. Hänelle jää sama haaste kuin kaikille muillekin: hyväksyä itsensä ja riittää itselleen ilman suorittamista ja hyvyytensä ulkoista todistamista.

Auttaja on pitkällä matkalla omaan itseensä. Hän on jollakin tavalla etuoikeutettu saadessaan olla intiimisti toisen ihmisen uskottuna ja luotettuna. Samalla se on myös hänen taakkansa, sillä hänellä ei ole mitään lopullista suojaa toisen ihmisen kivuilta ja epätoivolta. Kokemus osoittaa, että jokin kohta auttajassa lähes vääjäämättä yksinäistyy ja vakavoituu siksi, että hän toimii toisten taakkojen jakajana. Se on hyväksyttävä tosiasia, mutta sen ei pidä antaa imeä mukanaan siihen mustaan kuiluun, missä elämä näyttäytyy vain yksinäisyytenä ja kärsimyksenä. Sille täytyy olla vastapaino sellaisessa kohdassa omaa persoonaa, missä auttaja on yhteydessä omaan iloonsa, uskoonsa ja toivoonsa. Vain sitä kautta kuva elämästä säilyy kokonaisena ja auttaja pysyy yhteydessä oman elämänsä energioihin."

Martti Lindqvist; Paha, ymmärtämisen rajat ja auttajan varjo. Kirjassa Pahan kosketus. Ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä. Toim. Merja Laitinen ja Johanna Hurtig. 2002.

Kuumetta

 KUUMEMITTARIMATO

Tulipa tänään hieno sato,

huokasi kuumemittarimato.

Korkea kuume on kaikilla heti,

hurjassa nuhassa potilaspeti.

Kuka on flunssia kadulla myynyt?

Kovassa yskässä ovat myös tyynyt!

Elsan ja Eetun temppulinna; Tittamari Marttinen.2003.