"Ihmiset-asiat päämielenkiinnon kohde
Vuorovaikutuksessa kaikkein tärkeintä ovat ihmiset ja heidän huomioimisensa niin, että syntyy hyvä tunnelma, eikö niin. Tietysti vuorovaikutuksessa myös asiat vaikuttavat -asiat ja se, mitä käsitellään, luovat pohjan koko vuorovaikutukselle.
Ihmiset-asiat- erottelu kuvaa sitä, missä PÄÄMIELENKIINTO on eri tilanteissa.
IHMISET-ydinsanoja: ihmiset, ihmissuhteet, tunnelma, tunteet, ilmapiiri
Ihmiset-tyylissä päämielenkiinto on ihmisissä ja huomio kiintyy erityisesti ihmisiin. Tapahtumia ja tilanteita kuvataan ja jäsennetään ensisijaisesti ihmisten kautta. Ihmiset, tunnelma, tunteet, ilmapiiri ovat tärkeitä. Kun ihmiset-ihminen haluaa sinun kertovan jostakin tapahtumasta tai asiasta, hän itse asiassa tarkoittaa, että "kerro ihmisistä". Jos ihmiset-ihminen harkitsee esim. koulutukseen menoa, hänelle on motivoitumisen ja päätöksenteon kannalta tärkeää tietää, millainen ihminen on kouluttajana ja millaisia muut kurssilaiset ovat. Kurssin jälkeen hän saattaa todeta: "Tosi avointa ja kivaa porukkaa".
ASIAT-ydinsanoja: asiat, tehtävät, tiedot, "järki"
Asiat-tyylissä päämielenkiinto on asioissa ja tehtävissä. Esimerkiksi työtilanteita jäsennetään ensisijaisesti tehtävän kautta. Kun asiat-ihminen kysyy jostakin tapahtumasta, hän kysyy asiatietoa ja hänelle ihmisiin liittyvät seikat ovat epäolennaisia. Ja tapahtuman jälkeen hänen myönteinen palautteensa kuuluu: "Olipa paljon uutta asiaa".
Tämä erottelu on helppo tunnistaa. Esimerkiksi jotkut kehityspsykologiset teoriat kuvaavat ihmisen kehitystä näiden kahden vaiheen kautta: Välillä jokin ihmisiin liittyvä asia (esim. itsenäistyminen tai yhteisten sääntöjen noudattaminen) on kehityksessä etualalla ja silloin huomio kiinnittyy ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Välillä jokin tekemiseen liittyvä asia (kävelemään oppiminen, käden hienomotoriikan harjaantuminen) on etualalla, ja silloin päämielenkiinto on siinä ja ihmissuhteet jäävät syrjemmälle. Työelämässä voidaan tunnistaa tämä sama jako.Puhutaan esimerkiksi palveluorganisaatioista (ihmiset) ja tuotanto-organisaatioista (asiat) tai henkilöjohtamisesta ja tehtäväjohtamisesta.
Marjo ja Leila työskentelivät samassa työtiimissä. Leila oli jo ehtinyt opetella äskettäin tulleen uuden työhön liittyvän atk-ohjelman, Marjo ei. Marjo pyysi, että Leila opettaisi sen hänelle jonakin päivänä. Leila lupasi. Jossain vaiheessa Leilalle tuli mieleen, että Kirsti eräältä toiselta osastolta osasi uuden ohjelman vielä perusteellisemmin. Niinpä Leila soitti Kirstille ja pyysi häntä Marjon opettajaksi. Tavatessaan Marjon seuraavan kerran Leila huomasi, että Marjo oli jostakin loukkaantunut. Leila oli ihmeissään eikä voinut käsittää mitään syytä. Päinvastoin! Myös Marjo oli ihmeissään Leilan käytöksestä ja mietti syitä moiseen.Tilannetta voisi tarkastella ihmiset-asiat-erottelutyylin avulla. Voisi tunnistaa, että Marjon erottelutyyli työssä oli "ihmiset" ja hänelle kyseessä oli ihmissuhdeasia. Marjo jäsensikin tilannetta ihmissuhteiden kautta: "Minä pyysin Leilaa. Leila ei halunnut." Leilan erottelutyyli työssä oli puolestaan "asiat" ja hän jäsensi samaa tilannetta puhtaasti tehtävän kautta: "Tehtävänä on ohjelman opettaminen Marjolle. Kirsti tekee sen parhaiten."
Eräs esimies tunnisti, että hänen ehkä liiallinen ihmiset-tyylinsä aiheutti sen, että töiden ja resurssien järjesteleminen ei ajoittain toiminut. Esimerkiksi lomakaudet olivat poikkeuksetta ongelmallisia, koska hyvistä päätöksistä huolimatta lopulta kaikki saivat pitää lomansa silloin, kun heistä itsestään tuntui parhaimmalta. "Hyvänen aika, miltä ihmisistä tuntuisi ja miltä perheistä tuntuisi, jos näin ei olisi", muisti esimies ajatelleensa. Seurauksena oli kaaos työpaikalla.
Toinen esimies tunnisti, että hänellä puolestaan ehkä liiallinen asiat-tyyli oli tuottanut runsaasti kritiikkiä ja ilmapiiriongelmia. Jotkut työntekijät kokivat hänet liian kovaksi, vaikka hän omasta mielestään ajatteli vain tehtävien sujumista.
Lopuksi: On hyvä muistaa, että ihmiset-asiat-erottelu kertoo, missä päämielenkiinto eri tilanteissa on. Tämän erottelun pohjalta ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä ihmissuhdetaidoista."
Monessa mielessä, NLP-mielikirja II; Toim. R.Asikainen, P. Von Harpe, 1997.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti