Havahduin eräänä päivänä töissä lyhennyksien ihmeelliseen maailmaan. Kirjoittelin ylös asiakkaani perussairauksia ja silmissäni vilisivät kaksi- tai kolmekirjaimiset lyhenteet.
Jäin oikein miettimään, kuinka paljon tuleekin käytettyä erilaisia lyhenteitä ihan päivittäin. Olen ollut aina hieman arka erilaisten lyhenteiden kanssa. Tämä on tullut esille mm. peruskoulun ainekirjoituksissa aikoinaan. Minusta on tärkeää tietää mikä mitäkin tarkoittaa ja jos en ole varma käytänkin helposti kokonaista sanaa.
Jokaisella alalla on oma slanginsa ja omat lyhenteensä, ne tietysti oppii parhaiten, lisäksi vielä arkikielen yleiset lyhennykset, mm., jne., tms., esim. .... Hurjana lisänä tähän vielä nuorisokulttuurin omat merkit, joista monet taitavat monet juontaa juurensa amerikoista.
Vaan mikä meidät saa lyhentelemään? Monesti lyhennyksen takana on melkoinen sanahirviö, atrial fibrillation= fa, joten on nopeampaa, ja helpompaa, käyttää lyhennystä. Itse epäilen kännyköiden aikoinaan vaikuttaneen lyhennysten yleistymiseen melko rajusti. 160 merkkiin oli välillä melkoinen työ saada kaikki haluamansa. Aikoinaan taidettiinkin keskustella kielen rappeutumisesta juurikin näiden rajoitusten johdosta.
No palatakseni hieman alkuun tekstissäni, olen edelleen kova tarkistelemaan lyhennysten alkuperäistä sanaa. Hoitajan urani alkutaipaleelta muistan hyvin, kuinka tuskaista oli rämpiä lukemattomien lyhennysten suossa. Niitä vain tuli ja tuli ja tuli. Google ja kokeneemmat hoitajat olivat silloin kultaakin kalliinpia, vaan niin sitä oppi hiljalleen oman alansa käytetyimmät lyhennykset. Edelleenkin uusia lyhennyksiä putkahtelee ajoittain. Tänään ihmettelin sanaa some(= sosiaalinen media). Google on edelleen hyvänä apuna, samoin kolleegat ja lääkärit. Myös TERO auttaa.
(TERO= terveyden ja hyvinvoinnin yhdistelmä ontologia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti