Kierrä nyy vaa

 Kuu

tulisiks

tähä 

meijä 

väli 

täki al

tul

 

hui 

ko on kylm kylk

an maaihmine lämmittää

älä

häppe

viluas

ykstoikkosuuttas 

ei ol meilläkä kaik vuahet koton

ko aamul herät

olet niin kuum

et sulatat hankke

kuumuatosen tuva

tahrot jäär sihe asuma

verhoi ripustama

kaapei sisustama

hakema ratiost lempiasema

mut mil sää jäät

et millä

kuut oroteta

kytätä taival

muutam yä mene siin et 

kaik ajatteleva

et olet toispual mailma taik

pilven takan

sumus

sen aja voit pittä kotileikki mun pihal

tulen sun tuppa juama pikkukupeist lumiteet

puhelen kohteliai sun mollal ja nallel

istun toppahousut märijiks

kaua et voi väistä

sunt o jo kysytty

itket vattallas pää hankke vaste

et jaksais niin iankaikkissi ratojas

vuarovesien laahamist ko lauttur

muatie mukka muuttumist laihaks ja lihavaks

ainast akkunoitten takka kattomist 

 

nii surku tule

voi kuuna kullanvalakiana

otan kainaloho

kiippen pihakoivu

ja nostan sunt nii ylös ko saan

kierrä nyy vaa

koit jaksa loppumatone virkas

 

en voi sul sanno

Ain saa meil tul

nii mää en san kellä

auttak et kurkotan eväskorin sun kyytti

lohtupulla pittä pyäriän

säälifiltti lämmiän?

 

Ens yän taivaal nouse pualkuu.

Olet vetäny filtin korvil.

Heli Laaksonen; Peippo vei. 2011 

 

Virta venhettä vie

Virta venhettä vie.

Mihin päättyvi tie?

Lyö kuohut purren puuta ja talkaa

Mikä ihminen on?

Virvaliekki levoton.

Jo hiekka heljä riipii jalkaa.

Yksi syntyy riemuun ja toinen murheeseen

ja kullakin on kellonsa pohjass' sydämen;

kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa.

      Virta venhettä vie.

 

Mihin päättyvi tie?

Niin synkehinä synnit ne uhkaa.

Hetken hehkuvi mies,

sitten tummuvi lies,

jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa.

Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin

ja poika perii kehdossa synnit isänkin

ja rinta täys on ruumenta ja ruhkaa.

    Mihin päättyvi tie?

 

Virta venhettä vie.

Koko maailma mun purressani läilyy.

Meri ääretön, o!

Etkö joudukin jo,

suur' suvantoni, jossa pilvet päilyy.

ois aika maata sunkin jo, suuri maailma,

ja vanhan valkopääsi jo lepoon laskea.

Katso, kuinka kuolon varjot häilyy.

    Virta venhettä vie.

 

Mihin päätyvi tie?

Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.

Meri, taivas ja maa

kaikki, kaikk' katoaa -

kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?

Mut unessa niin armas on ajatella noin:

Viel' kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi

ja huomentuulet tuntureilta henkää.

    Vaiko valhetta lie?

 

Mut noinpa mietin mie:

Katso, kerran koko maailma herää.

Susi lammast' ei syö, 

veli ei veljeä lyö

eikä miesi tahko tapparan terää.

Mut kaikki kauniit aatteet, joit' täällä aatellaan,

ne silloin täyttyy töiksi ja peittävät maan.

Siis ihanteita, ihminen, kerää!

    Vaiko valhetta lie? 

Eino Leino; Kukkivat kunnaat. (Valikoinut Hannu Sarrala 1995.)  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

         

Hautalaulu

Levoton on virta ja vierivä laine,

meri yksin suuri ja meri ihanainen.

Nuku virta helmassa meren.

 

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.

Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.

Nuku helmassa laakson.

 

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.

Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.

Nuku tähti helmassa päivän. 

Eino Leino; Kukkivat kunnaat. (Valikoinut Hannu Sarrala 1995.) 

 

Samalla viivalla gorillan ja tulikärpäsen kanssa

"Jos nykypäivän ihminen olisi vaeltanut Itä-Afrikassa kaksi miljoonaa vuotta sitten, hän olisi saattanut kohdata tutun valikoiman ihmistyyppejä: huolestuneita äitejä vauva sylissään, huolettomia lapsiporukoita leikkimässä mudassa; yhteisön sääntöjä vastaan kapinoivia temperamenttisia nuoria ja väsyneitä vanhuksia, jotka haluavat vain olla rauhassa; rintaansa hakkaavia machoja, jotka yrittävät tehdä vaikutuksen paikalliseen kaunottareen, ja vanhoja viisaita matriarkkoja, jotka ovat jo nähneet kaiken. Nämä muinaiset ihmiset rakastivat, leikkivät, solmivat läheisiä ystävyyssuhteita ja kilpailivat toistensa kanssa asemasta ja vallasta-mutta niin tekivät simpanssit, paviaanit ja norsutkin. Kellään, kaikkein vähiten ihmisellä itsellään, ei ollut aavistusta siitä, että heidän jälkeläisensä vielä jonain päivänä kävelisivät Kuun pinnalla, halkaisisivat atomin, tulkitsisivat geneettisen koodin ja kirjoittaisivat historiankirjoja. Olennaisin tieto esihistoriallisista ihmisistä on se, että he olivat vähäpätöisiä eläimiä, joilla ei ollut se suurempaa vaikutusta ympäristöönsä kuin gorilloilla, tulikärpäsillä tai meduusoilla."

Yuval Noah Harari; Sapiens ihmisen lyhyt historia. 2016 

Kuva: Pixabay/Alexas_Fotos

     

Rajallinen kapasiteetti 2/2

"Kun sitten maanviljelyn vallankumouksen vanavedessä alkoi syntyä entistä monimutkaisempia yhteiskuntia, tärkeäksi nousi täysin iidentyyppinen tieto - numerotieto. Metsästäjä-keräilijöiden ei ollut tarvinnut käsitellä suuria määriä matemaattista dataa. Heidän ei ollut esimerkiksi tarvinnut muistaa, montako hedelmää metsän kussakin puussa on. Ihmisaivot eivät siis sopeutuneet varastoimaan ja käsittelemään numeroita. Suuren valtakunnan ylläpitämisessä matemaattinen data oli kuitenkin äärimmäisen tärkeää. Ei riittänyt, että säädettiin lakeja ja kerrottiin tarinoita suojelijahengistä. Oli myös kerättävä veroja. Jotta voitiin verottaa satojatuhansia ihmisiä, oli välttämätöntä kerätä dataa ihmisten tuloista ja omistuksista, suoritetuista maksuista, velvoitteista, veloista ja sakoista, alennuksista ja vapautuksista. Tästä kertyy yhteensä miljoonia satabittejä, jotka oli saatava varastoitua ja käsiteltyä. Ilman tätä kykyä valtio ei olisi tiennyt, paljonko resursseja sillä oli ja paljonko se voisi vielä niitä hankkia. Kun ihmisaivot saivat tehtäväkseen painaa muistiin kaikki nämä numerot, tuoda ne tarvittaessa muistista käsiteltäväksi ja käsitellä niitä, useimmat aivot joko ylikuormittuivat tai nukahtivat.

Nämä rajoitukset kavensivat merkittävästi ihmiskollektiivien kokoa ja monimutkaisuutta. Kun ihmisten ja omaisuuden määrä ylitti jossain tietyssä yhteiskunnassa kriittisen kynnyksen, kävi välttämättömäksi varastoida ja käsitellä suuria määriä matemaattista dataa. Koska ihmisaivot eivät siihen kyenneet, järjestelmä romahti. Vielä tuhansia vuosia maanviljelyn vallankumouksen jälkeen ihmisen sosiaaliset verkostot pystyivät suhteellisen pieninä ja yksinkertaisina.

Kuva: Pixabay/geralt

Ongelmaan keksivät ensimmäisenä ratkaisun muinaiset sumerilaiset, jotka elivät Mesopotamian eteläosassa. Paahtavan kuuma aurinko paistoi siellä hedelmällisille mutatasangoille, ja tuloksena oli runsaita satoja ja kukoistavia kaupunkeja. Asukkaiden määrän kasvaessa kasvoi myös sen tiedon määrä, mitä tarvittiin heidän toimiensa koordinoimiseen. Vuosien 3500 ja 3000 eaa. välillä jotkut tuntemattomat sumerilaiset nerot keksivät järjestelmän tiedon varastoimiseen ja käsittelemiseen aivojen ulkopuolella, järjestelmän, joka oli kuin suunniteltu suuren matemaattisen datan käsittelyyn. Sumerilaiset vapauttivat siten yhteiskuntajärjestelmänsä ihmisaivojen rajoituksista ja avasivat tien kaupunkien, valtakuntien ja imperiumien synnylle. Sumerilaisten keksimää datankäsittelyjärjestelmää kutsutaan 'kirjoittamiseksi'. 

Yuval Noah Harari; Sapien ihmisen lyhyt historia. 2016. 

 

 

Rajallinen kapasiteetti 1/2

"Miljoonien vuosien ajan ihmiset varastoivat tietoa yhteen ainoaan paikkaan - aivoihinsa. Kolmesta syystö ihmisaivot eivät valitettavasti kuitenkaan ole hyvä varastoimisväline valtakunnan suuruisille tietokannoille. 

Kuva Pixabay/geralt

 

 

 

 

 

Aivojen kapasiteetti on ensinnäkin rajallinen. Joillain ihmisillä on toki ällistyttävä muisti, ja muinaisina aikoina oli muistamisen ammattilaisia, jotka pystyivät varastoimaan päähänsä kokonaisten maakuntien topografian ja kokonaisten valtioiden lakikoodistot. Siitä huolimatta kaikkein parhaimmatkaan muistiinpanijat eivät pysty ylittämään tiettyä rajaa. Juristi saattaa osata ulkoa Massachusettsin osavaltion koko lakikoodiston, mutta ei yksityiskohtia jokaisesta oikeudenkäynnistä, joka on järjestetty Massachusettsissa Salemin noitaoikeudenkäyntien jälkeen. 

Toiseksi: ihmiset kuolevat ja aivot kuolevat heidän mukanaan. Kaikki aivoihin säilötty informaatio katoaa alle sadassa vuodessa. On tietenkin mahdollista siirtää tietoa aivoista toisiin, mutta muutaman siirron jälkeen tiedolla on taipumus vääristyä tai hävitä.

Kolmas ja tärkein syy on se, että ihmisaivot ovat sopeutuneet varastoimaan ja käsittelemään vain tietynlaista tietoa. Muinaisten metsästäjä-keräilijöiden oli hengissä pysyäkseen muistettava tuhansien kasvi- ja eläinlajien muoto, ominaisuudet ja käyttäytymismallit. Heidän piti muistaa, että kurttuinen keltainen sieni, joka kasvoi syksyllä jalavan juurella, oli varsin todennäköisesti myrkyllinen, kun taas samannäköinen sieni, joka kasvoi talvella tammen alla, oli hyvää lääkettä vatsakipuun. Metsästä-keräilijöiden oli myös pidettävä mielessä ryhmän usean kymmenen jäsenen mielipiteet ja suhteet. Jos Liisa tarvitsi jonkun ryhmän jäsenen apua saadakseen Lassen lopettamaan  ahdistelemisen, hänen oli olennaista muistaa, että Lasse oli edellisellä viikolla katkaissut välinsä Maijaan, joka siten todennäköisesti olisi innokas ryhtymään hänen liittolaisekseen. Evolutionaarinen paine on siten muokannut ihmisaivoja varastoimaan valtavia määriä kasvitieteellistä, eläintieteellistä, topografista ja sosiaalista informaatiota."

Yuval Noah Harari; Sapiens ihmisen lyhyt histora. 2016 

 

 

 

 

Makuja maailmalta

"Odotamme, että löydämme italialaisesta ravintolasta spagettia ja tomaattikastiketta ja puolalaisesta ja irlantilaisesta ravintolasta paljon perunaa, että voimme argentiinalaisessa ravintolassa valita kymmenistä erilaisista pihveistä, että intialaisessa ravintolassa käytännöllisesti katsoen kaikkiin ruokiin lisätään tulista chiliä ja että kaikkien sveitsiläisten kahviloiden vetonaula on mukillinen sakeaa kaakaota, jonka pinnalla on keko kermavaahtoa.

Kuva: Pixabay/dacheng1995

 Mikään näistä ruokalajeista ei kuitenkaan ole peräisin kyseisestä maasta. Tomaatti, chili ja kaakao ovat kaikki lähtöisin Meksikosta ja tulivat Eurooppaan ja Aasiaan vasta espanjalaisten valloitettua Meksikon. Julius Caesar ja Dante Alighieri eivät koskaan kieputtaneet tomaattikastikkeen kostuttamaan spagettia haarukkansa ympärille (haarukkaakaan ei ollut vielä keksitty), Wilhelm Tell ei koskaan maistanut suklaata eikä Buddha koskaan maustanut ruokaansa chilillä. Perunat tulivat Puolaan ja Irlantiin vasta 400 vuotta sitten. Ja vuoden 1492 Argentiinassa oli saatavilla vain laamapihviä."

Yuval Noah Harari; Sapiens ihmisen lyhyt historia. 2016. 

Onni- luonnonvalintaa

"Yhteiskuntatieteilijät jakavat subjektiivista hyvinvointia mittaavia kyselylomakkeita ja mittaavat kyselytulosten sekä varakkuuden ja positiivisen vapauden kaltaisten sosioekonomisten tekijöiden välistä korrelaatiota. Biologit käyttävät samoja lomakkeita, mutta mittaavat puolestaan ihmisten antamien vastausten sekä biokemiallisten ja geneettisten tekijöiden välistä korrelaatiota. Heidän löydöksensä ovat hätkähdyttäviä.

Biologien mukaan ajatus- ja tunnemaailmaamme hallitsevat miljoonien evoluutiovuosien muovaamat biokemialliset mekanismit. Subjektiivista hyvinvointiamme sen paremmin kuin muitakaan henkisiä tiloja eivät määrää palkan, sosiaalisten suhteiden tai poliittisten oikeuksien kaltaiset ulkoiset muuttujat. Sen sijaan sitä säätelee monimutkainen järjestelmä, joka muodostuu hermoista, neuroneista ja synapseista sekä serotoniinista, dopamiinista, oksitosiinista ja muista biokemiallisista aineista.

Ketään ei ole tehnyt onnelliseksi se, että hän on voittanut arpajaisissa, ostanut talon, saanut ylennyksen tai löytänyt elämänsä rakkauden. Ihnmisen tekee onnelliseksi yksi ainoa asia: miellyttävät tuntemukset kehossa. Ihminen joka on juuri saanut arpajaisvoiton tai löytänyt uuden rakkauden ja hyppii ilosta, ei todellisuudessa reagoi rahaan tai rakkauteen. Hän reagoi erilaisiin verenkirrossa elämöiviin hormoneihin ja aivojen eiri osien välillä kipinöivien sähkösignaalien ryöppyyn. 

Toiveet maanpäällisestä paratiisista taitavat kuitenkin valitettavasti olla turhia, sillä sisäinen biokemiallinen järjestelmämme tuntuu olevan ohjelmoitu pitämään onnellisuuden tason suhteellisen vakaana. Luonnonvalinta ei onnellisuuden osalta toimi- onnellisen erakon geneettinen linja sammuu ja ahdistuneiden vanhempien geenit taas siirtyvät seuraavalle sukupolvelle. Onnellisuudella ja tyytymättömyydellä on evoluution kannalta merkitystä vain siten, että ne joko helpottavat eloonjäämistä ja lisääntymistä tai vaikeuttavat niitä.  Siksi ei olekaan yllättävää, että evoluutio on tehnyt meistä sellaisia, ettemme ole sen paremmin liian onnellisia kuin liian onnettomiakaan. Se on antanut meille kyvyn nauttia hetkellisestä miellyttävien tuntemusten tulvahduksesta, mutta tuntemukset eivät koskaan kestä kauan. Ennen pitkään ne laantuvat ja niiden tilalle tulee epämiellyttäviä tuntemuksia."

Yuval Noah Harari; Sapien ihmisen lyhyt historia. 2016. 

 

Ihminen- sosiaalisten eläinten Ernu

"Homo sapiens kehittyi ajattelemaan, että ihmiset jakaantuivat meihin ja niihin. "Me" olimme ryhmä lähinnä itseä ja "ne" oli kaikki muut. Mikään sosiaalinen eläin ei itse asiassa ajattele koko lajin etua. Yksikään simpanssi ei piittaa koko simpanssilajin eduista, yksikään etana ei nosta tuntosarveaan globaalin etanayhteisön puolesta, yksikään leijona ei pyri kaikkien leijonien kuninkaaksi eikä yhdenkään mehiläispesän suuaukolta löydy iskulausetta: "Koko maailman työmehiläiset-yhtykää!" "

Kuva: Pixabay/ Creozavir

                  Yuval Noah Harari;  Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. 2016.

Raha maailmaa pyörittää

"Tuhansien vuosien ajan filosofit, ajattelijat ja profeetat ovat parjanneet rahaa ja sanoneet sen olevan kaiken pahan alku ja juuri. Olkoon miten oli, raha on myös inhimillisen suvaitsevuuden huipentuma. Raha on kieltä, kansallisia lakeja, kulttuurikoodeja, uskonnollisia käsityksiä ja sosiaalisia tottumuksia ennakkoluulottomampi. Raha on ainoa ihmisen luoma luottamusjärjestelmä, joka pystyy ylittämään lähes minkä tahansa kulttuurisen kuilun joka ei harjoita uskontoon, sukupuoleen, rotuun, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Rahan ansiosta jopa ihmiset, jotka eivät tunne toisiaan eivätkä luota toisiinsa, voivat tehdä toimivaa yhteistyötä."

Yuval Noah Harari; Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. 2016.

 

Kuva: Pixabay/kalhh

? Arvoitus ?

"Keksitkö, mikä vessapaperi oikeasti on?

Vessapaperi asuu Suomessa ympäri vuoden. Sen elinympäristöä ovat metsät ja piha-alueet. Vessapaperi viihtyy ihmisten läheisyydessä, koska pihasta ja puutarhasta löytyy paljon syötävää. Vessapaperin ravintoa ovat siemenet ja marjat. Pieni vessapaperi viihtyy myös ihmisen rakentamissa pesissä.

Vessapaperin laulua on ilahduttava kuunnella. Sen viserrys on kiivaimmillaan keväisin. Talvella ihmiset auttavat vessapaperia selviämään. Moni perhe ruokkii vessapaperia läpi talven siemenillä ja talipalloilla. Jos vessapaperin ruokinnan aloittaa, sitä ei saa lopettaa kesken talven. Pieni vessapaperi luottaa siihen, että se saa ravintoa tutusta paikasta.

Vessapaperilajeja on paljon. Tutuimpia ovat talitintti, varpunen ja punatulkkku."

Puuttuu

 "Paha sinänsä ei ole substanssi, 

vaan se on hyvän puuttumista,

samoin kuin pimeys

ei ole muuta kuin valon puuttumista."

Tsernobylista nousee rukous; Svetlana Aleksijevits. 2015.

Muistoissa

"Sota oli järkyttänyt Pierre Bezuhovia niin, että hän kuvitteli itsensä ja koko maailman muuttuneen peruuttamattomasti. Mutta ei kulunut aikaakaan, kun hän huomasi sättivänsä ajuria samalla tavalla kuin ennenkin, ruikuttavansa samalla tavoin. Miksi ihmiset sitten muistelevat mennyttä? Löytääkseen jälleen totuuden tai oikeudenmukaisuuden, niinkö? Vai vapautuakseen menneestä ja unohtaakseen sen? Ymmärtävätkö he, että ovat olleet mukana jossakin suunnattoman suuressa tapahtumassa? Vai etsivätkö he turvaa menneisyydestä? Sitä paitsi muistot ovat hauraita ja haipuvaisia, ne eivät ole eksaktia tietoa vaan ihmisten käsityksiä omasta itsestään. Ne eivät enää ole tietoa vaan pelkkää tunnetta."

Pjotr S kirjassa Tsernobylista nousee rukous; 

Svetlana Aleksijevits. 2015. 

Kuva:Pixabay/

droneshots

Tässä hetkessä

"Psykologit erottavat surutyön ja traumatyön. Kun ihminen suree, hän etsii lohduttavia muistoja ja haluaa puhua menettämästään läheisestä. Hän kokee surun, kaipauksen ja masennuksen tunteita ja näkee lohdullisia unia vainajasta.

Kun kyseessä on trauma, mieleen tunkeutuu jatkuvasti muistikuvia traumaattisesta tilanteesta, ihminen haluaa vältellä traumasta muistuttavia asioita ja trauman aiheuttamista tapahtumista on vaikea puhua. Trauman herättämiä tunteita ovat ahdistus, pelko ja masennus. Lohdullisten unien sijaan traumatisoitunut näkee painajaisia. Jos traumaoireet ovat vielä kuukauden kuluttua tapahtumasta voimakkaat, voidaan tunnistaa traumaperäinen stressihäiriö.

MITEN TRAUMA SYNTYY?

Traumaattiset tapahtumat tallentuvat muistiin eri tavalla kuin tavalliset tapahtumat. Traumaattisen tapahtuman aikana pelon tunteen herääminen käynnistää taistele tai pakene- reaktion. Sympaattinen hermosto aktivoituu ja stressihormonien eritys käynnistyy. Ne vahvistavat tilanteen tallentumista muistiin. Muistot voivat olla erittäin eläviä, eri aistien välittämiä kuvia, ääniä, tuoksuja ja tunnetiloja."

   Kuolema. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää; Henna Mäkelin. 2018.

 

Kuva: Pixabay/ulleo

"Kun aikuinen kohtaa suuren menetyksen, hän on vaarassa jumittua siihen liian pitkäksi aikaa. Hän takertuu kadotettuun menneisyyteen ja kääntää selkänsä tulevaisuudelle. Pitkittynyt suru voi muuttua masennustilaksi, ja elämänhalu katoaa. Lapsen mieli toimii toisin. Lapsi muistaa eilispäivän surut ja pelkää joskus huomistakin, mutta vain harvoin se lamauttaa hänen toimintakykynsä. Lapsi elää voimakkaasti tätä hetkeä, ja hänen uteliaat silmänsä näkevät jatkuvasti jotakin uutta ja kiinnostavaa. Täältä tullaan elämä!"

Poika joka unohtui. Liisa Seppänen. 2019.

 

Älä pelkää

"Vainajaa ei kenenkään

tarvitse pelätä.

Hän ei tee kenellekään

mitään pahaa."

 Reijo Kovanen hautaustoimistoyrittäjä kirjassa: 

Kuolema. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää; 

Henna Mäkelin. 2018

Kosketus

"Hoitotyötä tekevien ohella

hautaustoimiston työntekijät

ovat niitä harvoja,

jotka käsittelevät ruumiita."

Kuolema. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää; 

Henna Mäkelin. 2018.

 

Milloin olet kuollut?

"Kun ihmisen sydän pysähtyy, verenkierto ja samalla hapensaanti lakkaa. Silloin ihminen on kliinisesti kuollut, mutta hän voi vielä pelastua, jos hänen sydämensä saadaan käynnistettyä uudelleen. Kuoleman määritelmä Suomessa onkin aivokuolema. Aivot tarvitsevat toimiakseen happea ja sokeria. Kun niiden saanti loppuu, aivot alkavat hyvin nopeasti tuhoutua. Ihminen on kuollut, kun kaikki hänen aivotoimintonsa ovat pysyvästi loppuneet.

Kuva: Pixabay/GDJ

 

    -Sydänpysähdys ei pysäytä aivotoimintaa välittömästi. Sydänpysähdyksen alkuvaiheessa näyttäisi siltä, että aivoissa on mitattavissa olevaa, järjestäytynyttä elektronista toimintaa. Vaikka ulkopuolisesta tajunta näyttää häviävän nopeasti sydänpysähdyksen jälkeen, on epäselvää kuinka kauan tietoisuus oikeasti säilyy, Harry Scheinin toteaa."

Kuolema. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää; Henna Mäkelin. 2018.

Lukunälkään 14

 

On aika laittaa pakettiin vuosi 2024 blogin näkökulmasta. Vuonna -24 blogi on täyttynyt kirjoista. Hyvin monenlaista kirjallisuutta löytyy tästä listasta; runoja, kaunokirjallisuutta, tietokirjoja. Jos joitakin nostaisin näistä esiin...

Pixabay/OpenClipart-Vectors

 

 

*Pitkä kesä. Ihmiskunnan historia ja ilmastonmuutos.

    Tämä kirja oli mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia monelta kantilta.     Kirja on melko muhkea, mutta kehoitan silti tarttumaan kirjaan            rohkeasti. Minä en kokenut kirjaa raskaaksi lukea. 

 *Kuolema. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää.

    Aiheena rankka, mutta kirjan rakenne oli hyvä. Kuoleman näkökulmaa pohdittiin erilaisista                        näkökulmista. Kirja antoi myös vinkkejä mitä ottaa huomioon läheisen kuoleman jälkeen.                            Tämän kirjan kohdalla mietin hankkimista omaan hyllyyn tulevaisuuden varalle.

*Ison kiven juureen.

    Ihania runoja koko kirja täynnä. Itse luen runoja hävettävän vähän, mutta välillä löytyy helmiä.

 

Kirjat:                                                

Amerikkalainen painajainen. Vuoteni USA:n vankiloissa; Tapani Koivunen 2015. 

Rankka kutsumus. Sairaanhoitajan päiväkirja; Kaarina Davis 2007. 

Suuri Suomalainen kummituskirja. Kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen; Eero Ojanen 2016.

Pitkä kesä. Ihmiskunnan historia ja ilmastonmuutos; Brian Fagan 2008.

Ensimmäinen kivi. Kemin kromimalmin löytäjän Martti Matilaisen elämäkerta; Juhani Hiltunen 2016.

Kysymysten kirja... MIKÄ? 50 kysymystä ja vastausta 2011. 

Kysymysten kirja... MISSÄ? 50 kysymystä ja vastausta 2011. 

Kysymysten kirja... MIKSI? 50 kysymystä ja vastausta 2010.

Varjoa ja aurinkoa; Åke Edwardson 2011.  

Ison kiven juureen; Maria Vuorio.2001.

Aivot ihmisen tarina; David Eagleman. 2018. 

Portilla. Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia; Miia Kontro. 2018.  

Supersäikeet; Kai Kajander. 2014

Kuolema. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää; Henna Mäkelin. 2018.