Ainutlaatuinen

"Kukin meistä etenee omaa kehityskaartaan, jota ohjaavat geenimme ja kokemuksemme, ja siksi kaikilla aivoilla on erilainen sisäinen elämänsä. Aivot ovat yhtä ainutlaatuisia kuin lumihiutaleet.

Pixabay/geralt

Uusia yhteyksiä muodostuu ja muovautuu jatkuvasti biljoonittain, ja tuloksena syntyvä erityinen kytkentämalli tarkoittaa, ettei kaltaistamme ole ennen ollut olemassa eikä myöskään tule meidän jälkeemme. Oma tietoisuuskokemuksemme juuri nyt on ainutlaatuinen.

Ja koska fyysinen aines muuttuu kaiken aikaa, mekin muutumme. Emme ole vakio. Kohdusta hautaan me rakennumme jatkuvasti."

Davin Eagleman; Aivot ihmisen tarina. 2018.

Pysähdy kuuntelemaan maan laulua

Maan laulu

Maan laulua vie lämmin tuuli yli pellon metsään,

niitylle, ja radan varteen, missä kivitaskulla on pesä

murtuneessa portaassa.

Puitten alla huminoi

rauhoittava laulu peuran  nisistä, joita vasa

haparoiden imee,

maan säveliä helähtelee oksilta

metisinä terttuina, ja

niitä kiirii yli kuuman mullan metsään.

Metsän luolassa

kuuntelevat yhteen painautuneet karvakerät hyräilyä,

pelästyttämättömästi käy hyvä ääni juuri auenneissa

korvissa.

Läpi heinän ja marunan, katkuisten pietaryrttien ja

ratakiskojen

pyyhkii laulu kaipaavana, etsivänä.

Löydettyään kivitaskun, se jää portaan halkeamaan

niin kuin varovainen kosketus.

    Eikä siinä kaikki. Maa laulaa tuolla kukkulallakin;

sen syvä humina käy juuri tässä, mihin heittäydyin,

käsi, poski maata vasten, ensin itkinkin.

Ison kiven juureen. Maria Vuorio. 2001.

Kuuluuko ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa?

Sammal järähtää

Sammal järähtää: sen uumenista nousee sieni. Vesi

suhisee

läpi kuusten havuhihojen, lakeen kiiltävään.

Kuuleeko sen äänen metsä,

erottaako siellä joku pisaroitten läpseen

tuhansien mustikoiden lehtiin?

Puun kaatuessa pitkin pituuttaan,

kuuleeko sen joku kolossaan ja

tajuaa?

Vai rysähtääkö suuri puu

ilman yhtään kuulijaa

aivan vaiti jäkälään?

Ison kiven juureen; Maria Vuorio.2001

Kesäinen tunnelma

 Kuuma päivä kukkameri

Kun uinun tuoksuvatukossa tuolillani, ympärillä

kukkameri, kuuma päivä,

kuulen tuhansien kimalaisten hurinan,

kuin hammaslääketieteen laitoksella täällä

vinkuu, viuhuu, suhisee

kimalaisten käytellessä kultaisia instrumenttejaan.

Jos hiukan silmää raotan, näen kukan kitaan itsekin,

ja siellä turkkiin pukeutuneen työteliään tohtorin,

joka kuumeisessa aikataulussaan

yhtaikaa poraa, kiillottaa ja puuteroi, peruuttaa ja 

saapuu,

pyörii, kättelee ja lähtee,

ylös alas aina uuteen samanlaiseen kukkaan surahtaa.

Ison kiven juureen; Maria Vuorio. 2001.

"Lennä, lennä leppäkerttu ison kiven juureen"

         

Iltatunnelmia

On kohta viileää,

moni kukka on jo ummistanut terälehtensä ja 

nukkuu silkkipussissaan.

Korkealla taivaalla 

vahva lintu lentää kotiin vakain siiveniskuin, liitäen.

    Kun katson maahan, näen varjopolun, joka johtaa

ison kiven juureen.

Sielläkö

on leppäkertun koti, seilläkö se liikehtii?

Panee pannun hellalle, myös pienen kattilan.

Pian sihisee, kun vesi kuumenee. Kirvapuuroa ja 

tilkka teetö, niitä kerttu valmistaa. Se 

syö ja hörppii hiljaisesti, seisaaltaan.

Syötyään se huuhtoo tyhjät astiat. Ja jos vettä jää,    

se pyyhkii sillä panssarinsa pölystä.

Leppäkerttu hetekalleen istahtaa.

Rihmanohut raaja tapaa radiosta nappulaa, ja painaa.

Kuuluu huoneentäysi kiihkeää, sekoittavaa surinaa.

Leppäkerttu vaihtaa heti kanavaa.

Ei kuulu mitään. Leppäkerttu odottaa.

Nyt alkaa ininä. Se on kuoro.

Hyttysien esittämä yhteishymni taitaa miellyttää.

Leppäkerttu liikahtamatta istuu, kuuntelee.

Kun esitys on ohi, kerttu sulkee radion ja

viettää vielä jonkin aikaa hiljaa mietteissään.

Ison kiven juureen; Maria Vuorio.2001.

Tuokiokuva: Näyttämöllä

"Hän meni ulos. Sairaala uusine ja vanhoine rakennuksineen vaikutti näyttämökulissilta. Ambulansseja ja poliisiautoja ajeli edestakaisin näyttämön yli. Valkopukuisia hoitajia juoksi näyttämön yli, lääkäreitä. Enkeleitä. Hän käveli itse näyttämöllä, mutta siellä ei ollut valonheittimiä.

                                                        Kuva: Pixabay

 Hänellä ei ollut käsikirjoitusta. Vain tunne tulevasta tuhosta."

Varjoa ja aurinkoa; Åke Edwardson 2011.

Mikä? Missä? MIKSI?

MIKSI

pyöriminen huimaa " Korvassa on kolme kaarimaista putkiloa, joiden sisällä on nestettä. Jos pyörit ympäri, neste alkaa liikkua putkiloissa. Niissä olevat hermot aistivat nesteen liikkeen ja välittävät aivoille tiedon pyörimisestä. Jos sitten pysähdyt äkisti, neste jatkaa liikettään vielä hetken. Aivot saavat väärän viestin ja luulevat, että pyörit edelleen, mikä tuntuu huimauksena."

korvilla on tietty muoto " Korvien muoto auttaa niitä keräämään ääniä ilmasta. Ääni kulkee korvakäytävää pitkin sisäkorvaan, joka sijaitsee pään sisällä."

ihminen sairastuu "Ihmisen elimistöön saattaa tunkeutua pienenpieniä bakteereja tai muita pöpöjä, jotka voivat sairastuttaa. Elimistömme lämpötila on juuri sellainen, jossa bakteerit viihtyvät ja lisääntyvät. Kehon immuunijärjestelmä taistelee tauteja vastaan tuottamalla vasta-aineita. Jos syöt terveellisesti ja pysyt hyvässä kunnossa, sairaudetkaan eivät iske niin helposti."

Pixabay/TheDigitalArtist

 

hiuksien ja kynsien leikkaaminen ei tunnu "Hiuksissa ja kynsissä ei ole lainkaan hermoja. Siksi niiden leikkaaminen ei tunnu miltään."

silmälaseilla näkee paremmin "Likinäköinen näkee kaukana olevat esineet epäselvästi. Pitkänäköinen puolestaan näkee lähellä olevat esineet sumeasti. Liki- tai pitkänäköisellä silmän mykiö ei ole oikeanmuotoinen ja kuva muodostuu silmässä väärään paikkaan. Ongelman voi korjata käyttämällä silmälaseja tai piilolinssejä."

                                                                        Kysymysten kirja... MIKSI? 50 kysymystä ja vastausta 2010.