lauantai 29. syyskuuta 2018

Vitsi- saa nauraa

”Vanha kasku kertoo kahdesta psykologisen käyttäytymisteorian (behaviorismi) kannattajista, jotka tapasivat toisensa kadulla ja vaihtoivat tervehdyksiä. ”Mitä minulle kuuluu?”, sanoi toinen. ”Sinulle kuuluu hyvää, mutta miten minulla menee?”, oli toisen vastaus.”
Martti Lindqvist; Ammattina ihminen. 1985. Luku 4 ihmiskäsitys

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Valon pilkahduksia ja aallonpohjia

Luin kirjan; Valkea voima. Huumeäidin tarina. 2011. Kirjan on kirjoittanut Karin Mäkelä. Tämä herätti hyvin monenlaisia tuntemuksia. Välillä mietin miksi oikeastaan luen koko kirjaa.

Karin Mäkelä oli jäänyt huumekoukkuun kerta kokeilulla. Tunne oli ollut hyvä ja huono yhtäaikaa. Se koukutti ja eikä paluuta ollut. Kokeiluun sysäsi kaverit ja koukkuun jäämisessä auttoi se, että huume turrutti tunteita, teki elämisestä siedettävää. Tästä kirjasta luin ensimmäistä kertaa miltä huumeen ottaminen oli tuntunut. Ja olen edelleen järkyttynyt kuinka voimakasta ainetta se on. Senpä takia mieltäni kuohutti se, ettei Mäkelä voinut jättää huumeita edes saatuaan lapsia.

Jäin myös miettimään yhteiskunnan tapaa hoitaa asioita. Olemmeko liian jähmeitä kaikessa byrokratiassa?  Mäkelän lapset otettiin huostaan hyvin rajulla tavalla, lisäksi vanhempien tukeminen päihteettömään elämään oli olematonta. Tässä kohtaa olin jo häpeissäni terveydenhuoltoalan ihmisenä, mutta täytyy tietenkin muistaa, että tässä on yhden ihmisen kokemus asioista. Joku toinen on voinut kokea samankaltaisia asioita aivan toisin. En halua mitenkään vähätellä Mäkelän kokemaan. Lasten huostaanotto tavalla tai toisella jättää varmasti arven melko monen äidin sisimpään ja tämä kirja on hänen kokemuksensa asioista. Hänen puolustuksekseen on sanottava, että hän ei kuitenkaan antanut periksi. Hän taiteili huumeiden ja huumeettoman äitiyden välillä pitkän aikaa. Piti yhteyttä lapsiinsa, vaikka sitä ei suositeltu, ei antanut periksi. Mäkelä on minusta kaikesta huolimatta taistelija luonne. 

Kirja on karua luettavaa, täynnä valon pilkahduksia ja aallonpohjia. Loppuun vielä teksti kirjan takaa.

”Nuori pariskunta varaa raskausuutisesta ilahtuneena ajan neuvolaan. Sydänäänet ovat vahvat, mutta yhtäkkiä lääkäri ehdottaa aborttia.  Syy on selvä: tulevat vanhemmat ovat huumeriippuvaisia. Tyrmistynyt pari ei suostu ehdotukseen-he päättävät unohtaa huumeet ja pitää lapsen. Hyvä päätös ei pidä kauan.
Karin Mäkelän omakohtainen kokemus huumeista ja äitiydestä alkaa raskausuutisesta ja päättyy 16 vuotta myöhemmin esikoisen itsemurhaan. Mäkelä kuvaa kipeää tekevän avoimesti huumeriippuvuuttaan ja suhdetta kolmeen huostaanotettuun lapseensa. Mitä tehdä, kun riippuvuus pakottaa äidin piikittämään? Miten pitää yhteyttä lapsiin näyttämättä heille huonoa esimerkkiä? Kuinka voittaa lasten luottamus takaisin tyhjien lupausten jälkeen.
Kaunistelematon kertomus kuvaa tämän päivän suomalaisen yhteiskunnan nurjaa puolta ja avaa lukijalle huumeita käyttävän äidin nurinkurisen ajatusmaailman-narkomaanin on helppo uskotella itselleen, että lapset eivät kärsi äidin huumeriippuvuudesta.”

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Aivojumppaa 7 vastaukset

Ja tässä sitten ne vastaukset sekä lähteet. Sulussa oleva numero lähteen lopussa merkitsee sitä/niitä kohtaa/kotia, joista kysymykset ja vastaukset ovat löytyneet.


1. Hoitotahdon käsitteen "keksi" vuonna 1967 Right To Die- liikkeen johtaja Luis Kutner.
2. 1993
3. Ihonalainen nesteytys.
4. Punainen merkitsee liikkeen yhteiskunnallista ajatusta
5. Valkoinen merkitsee kansallista ajatusta
6. Hakaristi merkitsee kutsumusta taistella arjalaisen ihmisen voiton puolesta ja sen keralla samalla luovan työn ajatuksen voittoa, työn, joka itse on aina ollut juutalaisvastaista ja juutalaisvastaisena pysyy
7. Bufotoksiini
8. Ekstroversion löytäjänä pidetään Englantilaista Eysenckiä. Löytö ajoittuu 1940- luvulle.
9. Homunculus on ihmisen päässä asuva pieni mies, joka ohjaa häntä, tekee hänen puolestaan ratkaisuja ja panee hänet tekemään erilaisia asioita. Käsitys on ollut voimissaan Antiikin aikaan.
10. 9 istumapaikkaa



Aivojumpan lähteet:
- Elämän loppu vai kuoleman alku. Hoitopäätökset kuoleman lähestyessä. Toim. Juha Hänninen.2006 (1,2,3)
- Taisteluni 2. A.Hitler 1941. (4,5,6)
- Suomen matelijat ja sammakkoeläimet. Antti Koli 2016. (7)
- ”Hyvät tyypit” Temperamentti ja työelämä. Liisa Keltikangas-Järvinen 2016. (8,9)
- Tehy-lehti 6-7/18: Keikkaa kaikkialle maailmaan; Vesa Turunen, Annika Rauhala, Tiia Tomming. (10)

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Aivojumppaa 7

Edellisestä aivojumpasta onkin vierähtänyt tovi. Nyt ennen kesälomaa tai kesäloman päättymisen kunniaksi on hyvä verestää aivosoluja muutamalla knoppitiedolla. Olkaapa hyvät. Vastaukset ja lähteet kysymyksiin tulevat sitten vähän myöhemmin.



1. Kuka "keksi" hoitotahdon käsitteen?
2. Milloin Suomessa tuli voimaan laki potilaan oikeuksista?
3. Mitä tarkoittaa termi hypodermoklysis?
4. Mitä merkitsee natsi-Saksan lipun punainen väri?
5. Mitä merkitsee natsi-Saksan lipun valkoinen väri?
6. Mitä merkitsee natsi-Saksan hakaristi?
7. Minkä nimistä on rupikonnan myrkky?
8. Kuka löysi ekstroversion?
9. Kuka tai mikä on Homunculus?
10. Kuinka monta istumapaikkaa paaripaikka vie reittilennolla?

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Työpaikkailmoitus

Keväällä on aika juhlia vasta valmistuneita kolleegoja, sekä monien muiden alojen ammattilaisia. Onnea heille kaikille heti tähän alkuun.
Seuraava askel on siirtyä työelämään. Silloin selaillaan työnhakuilmoituksia sillä silmällä. Tässä pari vinkkiä.

Jos koet olevasi ekstrovertti ihminen hae seuraavan kaltaista ilmoitusta:
”Työntekijöidemme odotetaan olevan iloisia ja avoimia. Riippumatta realiteeteista heidän odotetaan pulppuavan jatkuvasti positiivisuutta ja olevan avoimia kaikesta ja kaikille, niin omista kuin muidenkin asioista. Avoimuuteen luonnollisesti liittyy, että heidän on vaikea pitää salaisuuksia ja heillä on jopa suorastaan vaikeus ymmärtää, mitkä työpaikan asiat ovat luottamuksellisia. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä avoimuus on tuntomerkkimme eikä meidän firmassamme ole mitään, mitä ei saisi kilpailijalle kertoa.”
Jos taas koet olevasi korkeasti sosiaalinen hae seuraavan kaltaista ilmoitusta:
 ”Emme odota työntekijältä innovatiivisuutta emmekä omaperäisyyttä; työmme ei sellaista vaadi. Hänen ratkaisujensa ja päätöstensä ei myöskään tarvitse pohjata faktoihin; meillä tunteet ohjaavat toimintaa.Sen sijaan odotamme, että työntekijä on mukava, joustava ja lupsakka, kiva kaveri kivaan työyhteisöön. Ennen kaikkea hänen tulee olla aina samaa mieltä muiden kanssa eikä hänen tule kyseenalaistaa pomon päätöksiä. Hänen tulisi olla aina hymyilevä ja hyväntuulinen; asiaosaaminen ei ole niin tärkeää. Työnkuvaan kuuluu seurustelu ja kiinnostus muiden ihmisten asioista, ja niinpä ymmärrämme, jos juoruiluun ja muiden työntekijöiden asioiden pohtimiseen kuluu työaikaa.”
Jos taas kiinnostuit selvittämään oletko ekstrovertti, korkeasti sosiaalinen vai ihan jotain muuta lue kirja ”Hyvät tyypit” Temperamentti ja työelämä. Liisa Keltikangas-Järvinen. 2016. Ylläolevat esimerkit ovat kyseisestä kirjasta. 

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kuka katsoo kohti?

Kuoleman kohtaaminen tuskin koskaan on helppoa ja olempa tätä aihetta varmaan täällä blogissakin käsitellyt. Voiko tätä aihetta käsitellä liikaa? Tässä olisi yksi näkökulma lisää kuoleman kohtaamiseen. Tor-Björn Hägglund:n Tuonelan eteisessä-kirjassa oli havainnollistava Cappon (1961) kirjoitus lääkäreistä ja hoitajista kuoleman kohtaajina. Jokainen pohtikoon luonnehdintojen osumista kohdalleen.

”Kirurgi on taikauskoinen. Hänen on oltava optimistinen ja suljettava pois ammatillisen syyllisyyden ja huolen tuomat tunnontuskat. Hän kääntyy pois. Yleislääkäri tuntee itsentä avuttomaksi. Vaikka hän on myötäelävä, hänkin kääntyy pois. Psykiatri kohtaa usein sen uhkan, jonka saa aikaan ihmisen kääntyminen itseään vastaan; mikäli seurauksena on itsemurha, myös psykiatri katsoo poispäin syyllisyyden ja häpeän täyttämänä. Jopa pappikin vaimentaa murheellisimmat tunteensa rituaaleihin. Omaiset ja ystävät ovat sokeina vajonneet omaan suruunsa, hoitajat ovat kiireisiä, vain runoilijat ja filosofit katselevat kaukaa (siv. 61.)”

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Mullassa

Mullassa, mustan kiven
ja hehkuvien vaahteranlehtien alla
hänen sydämensä löi,
sykähteli
multakerrosten sisällä.
Muut sydämet mullassa,
                      multasydämet
hakkasivat kukin omaa tahtiaan
                         kuin tuhannet herätyskellot,
jotka ruosteisesta unestaan
                      olivat havahtuneet käymään.
Kuuntelin ajatuksiini jähmettyneenä.
Koko hautausmaa vavahteli
                          minussa.

Arto Virtanen; Maiseman hämärä. 1988.