Mullassa, mustan kiven
ja hehkuvien vaahteranlehtien alla
hänen sydämensä löi,
sykähteli
multakerrosten sisällä.
Muut sydämet mullassa,
multasydämet
hakkasivat kukin omaa tahtiaan
kuin tuhannet herätyskellot,
jotka ruosteisesta unestaan
olivat havahtuneet käymään.
Kuuntelin ajatuksiini jähmettyneenä.
Koko hautausmaa vavahteli
minussa.
Arto Virtanen; Maiseman hämärä. 1988.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti