Tiedän myös sen, että Nuoriäänisellä lääkärillä on suhde Pehmeäkätisen hoitajan kanssa. Molemmat ovat kyllä aviossa tahoillaan, mutta etsivät silti lohtua toisistaan. Se on elämää, sitä samaa, josta minä en pääse osalliseksi. Minulla on oma elämäni tässä sängyssä. Ympyrät on pienet, mutta olen aina ollut vaatimaton.
Yritin kerran tahdonvoimalla pysäyttää koneet, jotka pitävät minua elävien kirjoissa. Epäonnistuin surkeasti. Samoin yritin telepaattisesti siirtää ajatuksiani lääkärin päähän. Ilmeisesti sekin homma epäonnistui, koska edelleen räpistelen täällä. Leenallekin yritin viestittää hätääni, mutta en ihan tosissani. Hän saattaisi vielä luulla, etten rakasta häntä. Haluni päästä pois ei mitenkään liity siihen, ettenkö rakasta häntä. Tai ehkä se liittyykin juuri siihen. Minä rakastan häntä niin paljon, että haluan päästä pois pilaamasta hänen elämäänsä. Ja lasten. Ja vanhempieni. Ja itseni. Onkohan tämä jo liian sekavaa? Olisi varmaan viisainta yksinkertaistaa ajatuksia. Tyhmän ja köyhän ei kannata ajatella liian vaikeita.
Kari Hanhisuanto; Sairaala. 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti