perjantai 7. joulukuuta 2018

Luukku 7

Luultavasti hän pelkää kertoa. Siihen ei ole mitään syytä. En minä häntä vihaisi sen vuoksi. Vihaisin itseäni. Olen tällaisena valtava taakka hänelle ja lapsille. Niin kauan kuin hengitän, ei uutta elämää ole. Olisin jo ajat sitten lopettanut hengittämisen, jos se vain olisi mahdollista. Tuo saatanan kone ei vain anna periksi.
-...joten lasten olisi helpompi käydä koulussa sieltä.
Helvetti, minulta jäi pieni pätkä välistä. Oliko kyse muutosta? Ja jos oli niin minne? Eikö rakentamani talo enää kelpaa? Olisi sittenkin pitänyt laittaa ne viimeiset listanpätkät paikoilleen.
Kari Hanhisuanto; Sairaala. 2012.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti