"Ihmiset-asiat päämielenkiinnon kohde
Vuorovaikutuksessa kaikkein tärkeintä ovat ihmiset ja heidän huomioimisensa niin, että syntyy hyvä tunnelma, eikö niin. Tietysti vuorovaikutuksessa myös asiat vaikuttavat -asiat ja se, mitä käsitellään, luovat pohjan koko vuorovaikutukselle.
Ihmiset-asiat- erottelu kuvaa sitä, missä PÄÄMIELENKIINTO on eri tilanteissa.
IHMISET-ydinsanoja: ihmiset, ihmissuhteet, tunnelma, tunteet, ilmapiiri
Ihmiset-tyylissä päämielenkiinto on ihmisissä ja huomio kiintyy erityisesti ihmisiin. Tapahtumia ja tilanteita kuvataan ja jäsennetään ensisijaisesti ihmisten kautta. Ihmiset, tunnelma, tunteet, ilmapiiri ovat tärkeitä. Kun ihmiset-ihminen haluaa sinun kertovan jostakin tapahtumasta tai asiasta, hän itse asiassa tarkoittaa, että "kerro ihmisistä". Jos ihmiset-ihminen harkitsee esim. koulutukseen menoa, hänelle on motivoitumisen ja päätöksenteon kannalta tärkeää tietää, millainen ihminen on kouluttajana ja millaisia muut kurssilaiset ovat. Kurssin jälkeen hän saattaa todeta: "Tosi avointa ja kivaa porukkaa".
ASIAT-ydinsanoja: asiat, tehtävät, tiedot, "järki"
Asiat-tyylissä päämielenkiinto on asioissa ja tehtävissä. Esimerkiksi työtilanteita jäsennetään ensisijaisesti tehtävän kautta. Kun asiat-ihminen kysyy jostakin tapahtumasta, hän kysyy asiatietoa ja hänelle ihmisiin liittyvät seikat ovat epäolennaisia. Ja tapahtuman jälkeen hänen myönteinen palautteensa kuuluu: "Olipa paljon uutta asiaa".
Tämä erottelu on helppo tunnistaa. Esimerkiksi jotkut kehityspsykologiset teoriat kuvaavat ihmisen kehitystä näiden kahden vaiheen kautta: Välillä jokin ihmisiin liittyvä asia (esim. itsenäistyminen tai yhteisten sääntöjen noudattaminen) on kehityksessä etualalla ja silloin huomio kiinnittyy ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Välillä jokin tekemiseen liittyvä asia (kävelemään oppiminen, käden hienomotoriikan harjaantuminen) on etualalla, ja silloin päämielenkiinto on siinä ja ihmissuhteet jäävät syrjemmälle. Työelämässä voidaan tunnistaa tämä sama jako.Puhutaan esimerkiksi palveluorganisaatioista (ihmiset) ja tuotanto-organisaatioista (asiat) tai henkilöjohtamisesta ja tehtäväjohtamisesta.
Marjo ja Leila työskentelivät samassa työtiimissä. Leila oli jo ehtinyt opetella äskettäin tulleen uuden työhön liittyvän atk-ohjelman, Marjo ei. Marjo pyysi, että Leila opettaisi sen hänelle jonakin päivänä. Leila lupasi. Jossain vaiheessa Leilalle tuli mieleen, että Kirsti eräältä toiselta osastolta osasi uuden ohjelman vielä perusteellisemmin. Niinpä Leila soitti Kirstille ja pyysi häntä Marjon opettajaksi. Tavatessaan Marjon seuraavan kerran Leila huomasi, että Marjo oli jostakin loukkaantunut. Leila oli ihmeissään eikä voinut käsittää mitään syytä. Päinvastoin! Myös Marjo oli ihmeissään Leilan käytöksestä ja mietti syitä moiseen.Tilannetta voisi tarkastella ihmiset-asiat-erottelutyylin avulla. Voisi tunnistaa, että Marjon erottelutyyli työssä oli "ihmiset" ja hänelle kyseessä oli ihmissuhdeasia. Marjo jäsensikin tilannetta ihmissuhteiden kautta: "Minä pyysin Leilaa. Leila ei halunnut." Leilan erottelutyyli työssä oli puolestaan "asiat" ja hän jäsensi samaa tilannetta puhtaasti tehtävän kautta: "Tehtävänä on ohjelman opettaminen Marjolle. Kirsti tekee sen parhaiten."
Eräs esimies tunnisti, että hänen ehkä liiallinen ihmiset-tyylinsä aiheutti sen, että töiden ja resurssien järjesteleminen ei ajoittain toiminut. Esimerkiksi lomakaudet olivat poikkeuksetta ongelmallisia, koska hyvistä päätöksistä huolimatta lopulta kaikki saivat pitää lomansa silloin, kun heistä itsestään tuntui parhaimmalta. "Hyvänen aika, miltä ihmisistä tuntuisi ja miltä perheistä tuntuisi, jos näin ei olisi", muisti esimies ajatelleensa. Seurauksena oli kaaos työpaikalla.
Toinen esimies tunnisti, että hänellä puolestaan ehkä liiallinen asiat-tyyli oli tuottanut runsaasti kritiikkiä ja ilmapiiriongelmia. Jotkut työntekijät kokivat hänet liian kovaksi, vaikka hän omasta mielestään ajatteli vain tehtävien sujumista.
Lopuksi: On hyvä muistaa, että ihmiset-asiat-erottelu kertoo, missä päämielenkiinto eri tilanteissa on. Tämän erottelun pohjalta ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä ihmissuhdetaidoista."
Monessa mielessä, NLP-mielikirja II; Toim. R.Asikainen, P. Von Harpe, 1997.
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
lauantai 25. helmikuuta 2012
Erottelutyylit- tavat löytää todellisuutta - osa 1/9-
Internetistä ja eri lehdistä löytyy ajoittain testejä, Millainen olet työntekijänä?, Onko työkaverisi narsisti? yms. Lukiessani Monessa mielessä, NLP-mielikirja II:sta törmäsin erottelutyyleihin. Erottelutyylit poikkeavat lehtien stereotypioista niin, että näitä kaikkia erottelutyylejä löytyy meiltä kaikilta, tilanteen mukaan. Olikin ihan mielenkiintoista lukea niitä ja miettiä missä tilanteessa mitäkin käyttää. Lisäksi noista sai ihan kivoja vinkkejä vuorovaikutus tilanteisiin, joita sairaanhoitajan työssä piisaa ;)
Lukekaapa tekin ja pohtikaa mikä sopii teihin itseenne. Ehkäpä tekin saatte vinkkejä omiin vuorovaikutustilanteisiinne.
Teen tästä useamman osan sarjan, koska erottelutyylien kuvaukset ovat pitkiä. Tämä ensimmäinen osa olkoon pohjustusta tulevaan. Ja NLP= Neuro Linquistic Procramming, Neurolinqvistinen Prosessointi on sovelletun psykologian suuntaus, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten välistä kommunikaatiota ja oppimista.
"Maailma on täynnä informaatiota, mutta olemme tottuneet huomaamaan siitä vain osan. Erottelutyylit (metaohjelmat) on NLP-malli ihmisten erilaisista tavoista vastaanottaa ja suodattaa informaatiota. Erottelutyylit kuvaavat, mihin todellisuuden puoleen kiinnitämme ensisijaisesti huomiota.
Erottelutyylit ilmenevät ajattelumme ja toimintamme suuntautumistaipumuksina. Erottelutyylit liittyvät ihmisten perususkokemuksiin ja -arvoihin siitä, mikä on tärkeää tai olennaista. Kun jokin on henkilökohtaisesti tärkeää, huomio kiinnittyy siihen (kaikista lukemattomista vaihtoehdoista), se tekee viestin helposti vastaanotettavaksi ja ymmärrettäväksi, se motivoi.
Jossain tilanteessa joku meistä- esimerkiksi- on päättänyt (enemmän tai vähemmän tietoisesti), että yksityiskohdat ovat tärkeitä, tärkeämpiä kuin kokonaisuus. Tällöin on tärkeää kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja on tärkeää ottaa selville yksityikohdat. On tärkeää puhua yksityiskohtaisesti. Jos jokin on silloin liian yleisellä tasolla, siihen ei voi muodostaa mielipidettä tai sen perusteella ei voi motivoitua. Päätös on saattanut syntyä -kuten uskomukset yleensä- jonkin tai joidenkin kokemusten perusteella. Hän on saattanut epäonnistua jossakin tilanteessa, kun ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota yksityiskohtiin, tai hän on saattanut onnistua poikkeuksellisen hyvin juuri siksi, että tuli olleeksi yksityikohtainen. Kun yksityiskohdat ovat tulleet henkilökohtaisesti tärkeäksi, tapa ajatella, olla vuorovaikutuksessa, havannoida, motivoitua työskennellä jne. muotoutuu osittain tällä perusteella.
Jos erottelutyylit otetaan huomioon on helpompaa ja nopeampaa saada hyvä yhteys syntymään ihmisten välillä. Erottelutyylien tunnistamisen kautta pääsee ymmärtämään toista ihmistä ja -SAMAUTTAMISEN kautta- puhumaan hänen kieltään. Vuorovaikutuksessa erottelutyylit ovat siis vuorovaikutustyylejä tai motivointi-, ohjaus- ja neuvontatyylejä. Erottelutyylit tarjoavat myös keinon rikastaa tai monipuolistaa jokaisen omaa vuorovaikutus- ja esittämistpaa. Viestin vastaanotettavuuden tai perillemenon kannalta on usein paljon tärkeämpää se, MITEN asia esitetään kuin se mitä esitetään. Saman asiasisällön voi esittää lukemattomilla eri tavoilla. Erottelutyylit kertovat osaltaan näistä lukemattomista tavoista.
Erottelutyylit ovat kontekstisidonnaisia, toisin sanoen ne voivat vaihdella asia- tai tilanneyhteyden mukaan.Esimerkiksi joku voi olla selvemmin yksityiskohtainen työssä ja kokonaisvaltainen kotona ja vapaa-ajalla. Meillä kaikilla onkin kaikki erottelutyylit. Meillä KAIKILLA ON KAIKKI tyylit. Mikä enemmän, mikä vähemmän käytössä. Mikä missäkin tilanteessa. Työssä, kotona, oppimisessa, hankinnoissa.
Erottelutyylit eivät siis ole joko-tai- tyylejä vaan pikemminkin jatkumoita, joissa liikumme eri tilanteissa."
Monessa mielessä, NLP-mielikirja II; Toim. R.Asikainen, P. Von Harpe, 1997.
Lukekaapa tekin ja pohtikaa mikä sopii teihin itseenne. Ehkäpä tekin saatte vinkkejä omiin vuorovaikutustilanteisiinne.
Teen tästä useamman osan sarjan, koska erottelutyylien kuvaukset ovat pitkiä. Tämä ensimmäinen osa olkoon pohjustusta tulevaan. Ja NLP= Neuro Linquistic Procramming, Neurolinqvistinen Prosessointi on sovelletun psykologian suuntaus, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten välistä kommunikaatiota ja oppimista.
"Maailma on täynnä informaatiota, mutta olemme tottuneet huomaamaan siitä vain osan. Erottelutyylit (metaohjelmat) on NLP-malli ihmisten erilaisista tavoista vastaanottaa ja suodattaa informaatiota. Erottelutyylit kuvaavat, mihin todellisuuden puoleen kiinnitämme ensisijaisesti huomiota.
Erottelutyylit ilmenevät ajattelumme ja toimintamme suuntautumistaipumuksina. Erottelutyylit liittyvät ihmisten perususkokemuksiin ja -arvoihin siitä, mikä on tärkeää tai olennaista. Kun jokin on henkilökohtaisesti tärkeää, huomio kiinnittyy siihen (kaikista lukemattomista vaihtoehdoista), se tekee viestin helposti vastaanotettavaksi ja ymmärrettäväksi, se motivoi.
Jossain tilanteessa joku meistä- esimerkiksi- on päättänyt (enemmän tai vähemmän tietoisesti), että yksityiskohdat ovat tärkeitä, tärkeämpiä kuin kokonaisuus. Tällöin on tärkeää kiinnittää huomiota yksityiskohtiin ja on tärkeää ottaa selville yksityikohdat. On tärkeää puhua yksityiskohtaisesti. Jos jokin on silloin liian yleisellä tasolla, siihen ei voi muodostaa mielipidettä tai sen perusteella ei voi motivoitua. Päätös on saattanut syntyä -kuten uskomukset yleensä- jonkin tai joidenkin kokemusten perusteella. Hän on saattanut epäonnistua jossakin tilanteessa, kun ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota yksityiskohtiin, tai hän on saattanut onnistua poikkeuksellisen hyvin juuri siksi, että tuli olleeksi yksityikohtainen. Kun yksityiskohdat ovat tulleet henkilökohtaisesti tärkeäksi, tapa ajatella, olla vuorovaikutuksessa, havannoida, motivoitua työskennellä jne. muotoutuu osittain tällä perusteella.
Jos erottelutyylit otetaan huomioon on helpompaa ja nopeampaa saada hyvä yhteys syntymään ihmisten välillä. Erottelutyylien tunnistamisen kautta pääsee ymmärtämään toista ihmistä ja -SAMAUTTAMISEN kautta- puhumaan hänen kieltään. Vuorovaikutuksessa erottelutyylit ovat siis vuorovaikutustyylejä tai motivointi-, ohjaus- ja neuvontatyylejä. Erottelutyylit tarjoavat myös keinon rikastaa tai monipuolistaa jokaisen omaa vuorovaikutus- ja esittämistpaa. Viestin vastaanotettavuuden tai perillemenon kannalta on usein paljon tärkeämpää se, MITEN asia esitetään kuin se mitä esitetään. Saman asiasisällön voi esittää lukemattomilla eri tavoilla. Erottelutyylit kertovat osaltaan näistä lukemattomista tavoista.
Erottelutyylit ovat kontekstisidonnaisia, toisin sanoen ne voivat vaihdella asia- tai tilanneyhteyden mukaan.Esimerkiksi joku voi olla selvemmin yksityiskohtainen työssä ja kokonaisvaltainen kotona ja vapaa-ajalla. Meillä kaikilla onkin kaikki erottelutyylit. Meillä KAIKILLA ON KAIKKI tyylit. Mikä enemmän, mikä vähemmän käytössä. Mikä missäkin tilanteessa. Työssä, kotona, oppimisessa, hankinnoissa.
Erottelutyylit eivät siis ole joko-tai- tyylejä vaan pikemminkin jatkumoita, joissa liikumme eri tilanteissa."
Monessa mielessä, NLP-mielikirja II; Toim. R.Asikainen, P. Von Harpe, 1997.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Mietittävää meille kaikille
Täytyy myöntää, etten itse ole vielä löytänyt tähän kysymykseen vastausta. Ehkä te osaatte vastata siihen paremmin.
Minkälaisen yliluonnollisen kyvyn haluaisitte omistaa?
Minkälaisen yliluonnollisen kyvyn haluaisitte omistaa?
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
KVG
Havahduin eräänä päivänä töissä lyhennyksien ihmeelliseen maailmaan. Kirjoittelin ylös asiakkaani perussairauksia ja silmissäni vilisivät kaksi- tai kolmekirjaimiset lyhenteet.
Jäin oikein miettimään, kuinka paljon tuleekin käytettyä erilaisia lyhenteitä ihan päivittäin. Olen ollut aina hieman arka erilaisten lyhenteiden kanssa. Tämä on tullut esille mm. peruskoulun ainekirjoituksissa aikoinaan. Minusta on tärkeää tietää mikä mitäkin tarkoittaa ja jos en ole varma käytänkin helposti kokonaista sanaa.
Jokaisella alalla on oma slanginsa ja omat lyhenteensä, ne tietysti oppii parhaiten, lisäksi vielä arkikielen yleiset lyhennykset, mm., jne., tms., esim. .... Hurjana lisänä tähän vielä nuorisokulttuurin omat merkit, joista monet taitavat monet juontaa juurensa amerikoista.
Vaan mikä meidät saa lyhentelemään? Monesti lyhennyksen takana on melkoinen sanahirviö, atrial fibrillation= fa, joten on nopeampaa, ja helpompaa, käyttää lyhennystä. Itse epäilen kännyköiden aikoinaan vaikuttaneen lyhennysten yleistymiseen melko rajusti. 160 merkkiin oli välillä melkoinen työ saada kaikki haluamansa. Aikoinaan taidettiinkin keskustella kielen rappeutumisesta juurikin näiden rajoitusten johdosta.
No palatakseni hieman alkuun tekstissäni, olen edelleen kova tarkistelemaan lyhennysten alkuperäistä sanaa. Hoitajan urani alkutaipaleelta muistan hyvin, kuinka tuskaista oli rämpiä lukemattomien lyhennysten suossa. Niitä vain tuli ja tuli ja tuli. Google ja kokeneemmat hoitajat olivat silloin kultaakin kalliinpia, vaan niin sitä oppi hiljalleen oman alansa käytetyimmät lyhennykset. Edelleenkin uusia lyhennyksiä putkahtelee ajoittain. Tänään ihmettelin sanaa some(= sosiaalinen media). Google on edelleen hyvänä apuna, samoin kolleegat ja lääkärit. Myös TERO auttaa.
(TERO= terveyden ja hyvinvoinnin yhdistelmä ontologia).
Jäin oikein miettimään, kuinka paljon tuleekin käytettyä erilaisia lyhenteitä ihan päivittäin. Olen ollut aina hieman arka erilaisten lyhenteiden kanssa. Tämä on tullut esille mm. peruskoulun ainekirjoituksissa aikoinaan. Minusta on tärkeää tietää mikä mitäkin tarkoittaa ja jos en ole varma käytänkin helposti kokonaista sanaa.
Jokaisella alalla on oma slanginsa ja omat lyhenteensä, ne tietysti oppii parhaiten, lisäksi vielä arkikielen yleiset lyhennykset, mm., jne., tms., esim. .... Hurjana lisänä tähän vielä nuorisokulttuurin omat merkit, joista monet taitavat monet juontaa juurensa amerikoista.
Vaan mikä meidät saa lyhentelemään? Monesti lyhennyksen takana on melkoinen sanahirviö, atrial fibrillation= fa, joten on nopeampaa, ja helpompaa, käyttää lyhennystä. Itse epäilen kännyköiden aikoinaan vaikuttaneen lyhennysten yleistymiseen melko rajusti. 160 merkkiin oli välillä melkoinen työ saada kaikki haluamansa. Aikoinaan taidettiinkin keskustella kielen rappeutumisesta juurikin näiden rajoitusten johdosta.
No palatakseni hieman alkuun tekstissäni, olen edelleen kova tarkistelemaan lyhennysten alkuperäistä sanaa. Hoitajan urani alkutaipaleelta muistan hyvin, kuinka tuskaista oli rämpiä lukemattomien lyhennysten suossa. Niitä vain tuli ja tuli ja tuli. Google ja kokeneemmat hoitajat olivat silloin kultaakin kalliinpia, vaan niin sitä oppi hiljalleen oman alansa käytetyimmät lyhennykset. Edelleenkin uusia lyhennyksiä putkahtelee ajoittain. Tänään ihmettelin sanaa some(= sosiaalinen media). Google on edelleen hyvänä apuna, samoin kolleegat ja lääkärit. Myös TERO auttaa.
(TERO= terveyden ja hyvinvoinnin yhdistelmä ontologia).
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Asiakaspalvelusta
Sain mielestäni huonoa asiakaspalvelua tässä taannoin. Palvelun tarjoaja ei ollut millään tavoin kiinnostunut asiakkaastaan, teki vain työnsä. Ja hyvin tekikin, sitä ei voi moittia. Olin oikein vihainen tullessani kotiin ja harmissani kun jouduin menemään hänen luokseen uudestaan. Kerkesin jo miettiä, että joskohan tämä tyyppi on edes oikealla allalla.
Keskustelin muutaman muun kanssa, jotka olivat käyttäneet samaa palvelua. Kokemukset olivat vähän saman suuntaisia, mutta heitä se ei tuntunutkaan haittaavan. Kävikin ilmi, että tämän kaverin luonne on erilainen kuin olin ajatellut. Olin antanut omien ennakko-odotusten sumentaa mieleni ja oli siinä varmaan minun jännitykselläkin osuutta asiaan.
Lueskelin Monessa mielessä, NLP-mielikirjaa ja sieltähän löytyi sanoiksi laitettuina se, miltä minusta tuntui ja mitä siinä tilanteessa oli tapahtunut.Ensin kävi näin:
"Joskus yhteistä rytmiä ei löytynyt, samaa aallonpituutta ei saavutettu, vastavuoroisuus ei tullut näkyviin, vaikka sitä silloin halusi ja tosissaan yritti. Tuli tunne, että jokin tässä hiertää-oltiin ihan eri maailmoissa. Kun kontaktia ei hyvästä tarkoituksesta ja yrityksestä huolimatta synnykään, emme yleensä tiedä mitä tehdä, koska kontaktin syntymiselle välttämättömät asiat tapahtuvat automaattisen sanattoman, intuitiivisen ja alitajuisen vuorovaikutuksen tasolla."
Ja sitten näin:
"Me toteamme usein, että ihmiset ovat erilaisia. Kuitenkin me käytännön vuorovaikutustilanteissa saatamme toimia tai tuntea kuin vaatisimme tai olettaisimme, että kaikkien tulisi olla, ajatella ja reagoida samalla lailla kuin itse. Iso osa vuorovaikutuksen ongelmista on seurausta oman maailmankuvan ainoana mahdollisena tai ainoana oikeana pitämisesta."
Monessa mielessä, NLP-mielikirja 2. Toim. Riitta Asikainen, Peter von Harpe, 1997.
Tämän kokemuksen jälkeen jäin miettimään omaa käyttäytymistäni työssäni ja minkälainen mielikuva hoitamillani asiakkailla jää minusta? Täytänkö heidän ennakko-odotuksensa hoitajana vai muutanko niitä hyvään tai pahaan?
Keskustelin muutaman muun kanssa, jotka olivat käyttäneet samaa palvelua. Kokemukset olivat vähän saman suuntaisia, mutta heitä se ei tuntunutkaan haittaavan. Kävikin ilmi, että tämän kaverin luonne on erilainen kuin olin ajatellut. Olin antanut omien ennakko-odotusten sumentaa mieleni ja oli siinä varmaan minun jännitykselläkin osuutta asiaan.
Lueskelin Monessa mielessä, NLP-mielikirjaa ja sieltähän löytyi sanoiksi laitettuina se, miltä minusta tuntui ja mitä siinä tilanteessa oli tapahtunut.Ensin kävi näin:
"Joskus yhteistä rytmiä ei löytynyt, samaa aallonpituutta ei saavutettu, vastavuoroisuus ei tullut näkyviin, vaikka sitä silloin halusi ja tosissaan yritti. Tuli tunne, että jokin tässä hiertää-oltiin ihan eri maailmoissa. Kun kontaktia ei hyvästä tarkoituksesta ja yrityksestä huolimatta synnykään, emme yleensä tiedä mitä tehdä, koska kontaktin syntymiselle välttämättömät asiat tapahtuvat automaattisen sanattoman, intuitiivisen ja alitajuisen vuorovaikutuksen tasolla."
Ja sitten näin:
"Me toteamme usein, että ihmiset ovat erilaisia. Kuitenkin me käytännön vuorovaikutustilanteissa saatamme toimia tai tuntea kuin vaatisimme tai olettaisimme, että kaikkien tulisi olla, ajatella ja reagoida samalla lailla kuin itse. Iso osa vuorovaikutuksen ongelmista on seurausta oman maailmankuvan ainoana mahdollisena tai ainoana oikeana pitämisesta."
Monessa mielessä, NLP-mielikirja 2. Toim. Riitta Asikainen, Peter von Harpe, 1997.
Tämän kokemuksen jälkeen jäin miettimään omaa käyttäytymistäni työssäni ja minkälainen mielikuva hoitamillani asiakkailla jää minusta? Täytänkö heidän ennakko-odotuksensa hoitajana vai muutanko niitä hyvään tai pahaan?
maanantai 16. tammikuuta 2012
Luku nälkään
Luen paljon romaaneja, mutta myös muuta. Haluankin nyt nivoa yhteen blogissani 2011 siteraamani kirjat ja lehdet, sekä internet lähteet. Jospa vaikka joku löytäisi niistä itselleenkin lukemista.
Lehdet:
Lehdet:
- Alan lehdet TEHY- ja Sairaanhoitaja- lehdet ovat vilahdelleet blogissani useampaan kertaan
- Yhteishyvä 11/11
- Luova visualisointi; Shakti Gawain
- Luonnon lääkeyrtit 2, 2003; Sinikka Piippo
- Päihdehoitotyö, 2000; Toim. Airi Partanen, Mari Inkinen, Tiina Sutinen
- www.laakariliitto.fi
- www.sairaanhoitajaliitto.fi
- www.valvira.fi
- www.tilastokeskus.fi
- www.thl.fi
- www.keittotaito.com
- www.sotka.net
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
"Kun lapsi tunkee mutaa suuhunsa, niin johan alkaa tapahtua"
Kauneus ja terveys- lehdessä 12/11 oli mielenkiintoinen juttu allergioista ja astmoista. Jutussa Suomen tunnetuin allergia- ja astmalääkäri Tari Haahtela kertaa uraansa ja sitä miksi allergiat ja astma lisääntyvät niin paljon. Olen Haahtelan kanssa useammassa kohdassa samaa mieltä mm. siinä, että turha puunaus ja "steriiliys" kotioiloissa on turhaa, samoin kuin käsidesitkin. Haahtela toteaa myös että lapsi saa luontaista vastustuskykyä saadessaan olla luonnossa maistellen kaikkea. Omakohtaisena kokemuksena toteaisin tähän, että aina ei maistelukaan auta, vaan allergiat tulevat ja olevat ja pysyvät. On vain opittava elämään niiden kanssa :).
Mutta tässä tulee osa Tari Haahtelan haastattelusta kauneus ja terveys 12/11 lehdestä:
"Miksi astma ja allergiat lisääntyvät niin paljon? Miksi ihmisten immuuni- eli puolustusjärjestelmä ei enää erottanut vaarallista vaarattomasta, vaan puolustautui yhä useammalla siite- ja eläinpölyä sekä ruoka-aineita vastaan?
Ratkaisu alkoi häämöttää Kansanterveyslaitoksen eli nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa tehdyssä Karjala-tutkimussarjassa. Se vertaili Joensuun ja sen ympäristön sekä Venäjän Pitkärannan äitejä ja lapsia. Perheet asuivat vain 120 kilometrin päässä toisistaan, mutta erosivat toisistaan hämmästyttävästi: 7-15- vuotiaista venäläislapsista vain kaksi prosenttia oli herkistynyt koivun siitepölylle, kun suomalaislapsita herkistyneitä oli kymmenen kertaa enemmän. Herkistyneitä äitejäkin oli Suomessa yli kaksi kertaa enemmän kuin Venäjällä.
Perintötekijät eivät selittäneet näin isoja eroja. Sen sijaan elinympäristöt olivat eri maissa kuin yö ja päivä. Venäjällä käyttövesi tuli Laatokan pinnasta ja sisälsi hurjasti mikrobeja, kun taas Joensuun juomaveden olisi voinut pullottaa myyntiin. Myös venäläinen kotipöly sisälsi etenkin maaperän mikrobeja moninkertaisesti enemmän kuin Suomessa. Venäläinen elämä lähellä luontoa ja maaperän mikrobeja näytti suojelevan allergialta, astmalta ja muilta puolustuskyvyn häiriöiltä.
Haahtelan mukaan teollistuminen ja kaupungistuminen ovat tapahtuneet niin räjähdysmäisesti, ettei elimistömme puolustusjärjestelmä pysy elinolosuhteiden muutoksessa mukana. Kehon puolustus kehittyy yhä kosketuksessa luontoon, mutta se jää tapahtumatta, kun lapsia suojellaan tavattomasti.
- Miksi pikkulapsi panee kaiken suuhunsa tai innostuu aina heti naama ja näpit kurassa läträämään hiekkalaatikossa ja vesilätäköissä? Kyllä siihen täytyy olla biologinen syy. Lapset hakevat kontaktia luontoon luodakseen puolustusjärjestelmälleen vahvuuden- kun lapsi tunkee mutaa suuhunsa, niin johan alkaa tapahtua.
Olosuhteet muokkaavat kehon puolustusjäjestelmää koko elämän ajan, mutta vahvinta muokkaus on varhaislapsuudessa. Esimerkkinä Haahtela kertoo, miten jo syntymässä äidin emättimen mikrobisto saa lapsen puolustusjärjestelmän kehittymään kohti parempaa sietokykyä. Kun lapsi syntyy keisarinleikkauksella, hänen astmariskinsä on kouluikään mennessä jopa nelinkertainen verrattuna alateitse syntyneisiin.
Tari Haahtela toivoo, että lapset voisivat olla pienestä pitäen läheisessä kontaktissa luontoon, mutta sama pätee meihin kaikkiin.
- On loistavaa, jos lapsi voi olla kesällä paljain jaloin ja hoitaa puutarhaa, retkeillä, olla metsällä tai kalastaa vanhempien kanssa. Se kehittää lapsen luontaista puolustuskykyä ja antaa puolustuskyvylle tärkeän vahvan pohjan. Mutta kyllä 90-vuotiaankin kannattaa vielä kuopsuttaa puutarhassa, sillä puolustuskyky karaistuu ja harjaantuu läpi elämän. Onneksi meillä suomalaisilla on tälläiseen vielä aika paljon mahdollisuuksia.
Mikrobeja ei siis kannata pelätä, sillä valtaosa niistä on terveydelle hyväksi ja vaaralliset pöpöt hoituvat yleensä antibiooteilla. Puhtauteen voi suhtautua rennosti.
- Mitään tarvetta kuurata ja puunata viimeisen päälle ei ole, vaan kohtuullinen puhtaus riittää hyvin. Käsidesit ovat kotioloissa turhia. Haahtela kertoo, että myös syhtautuminen lemmikkieläimiin on vapautunut. Koira tai kissa oli ennen allergiaperheessä kauhistus, mutta nyt sen on todettu voivan olla jopa eduksi. Etenkin lapsilla, joilla on vanhempien allergian vuoksi suurempi allergiariski, kannattaisi olla lemmikkejä varhaislapsuudessa- jos voimakas oireilu ei sitä estä.
- Tässäkin suojaa tuonee tassun jälki eli se mikrobisto, jonka eläin tuo mukanaan, eivät suinkaan karvat. Lemmikkieläinkodin mikrobisto on erilainen kuin muilla, vaikka tassuja kuinka putsattaisiinkin.
Lievä oireilu ei välttämättä enää tarkoita koirasta tai kissasta luopumista, sillä valtaosalla tällaiset allergiset pikkukutinat ja -nuhat, joskus myös astma menevät ohi. Riittävä altistus muuntaa useimmiten kehon puolustusta niin, että sietokyky paranee- ainakin omalle lemmikille. Vain pieni vähemmistö oireilee niin pahasti, että joutuu sanomaan lemmikille hyvästit.
Siedätyksestä on tullut allergiahoidon päivän sana välttämisen sijaan. Suuri osa ruokavalioista, jotka perustuvat tiettyjen aineiden välttämiseen, ovat tarpeettomia. Ne ovat Haahtelan mielestä jopa voineet opettaa lapsia vääränlaiseen syömisen tarkkailuun ja altistaa heitä syömishäiriöille.
Vakavissa allergioissa välttämisestä ei päästä, mutta siedätystä voidaan koettaa asiantuntijan valvonnassa. Hoito voi pelastaa hengen, sillä vuosia jatkunut täydellinen välttäminen lisää vaarallisen allergisen reaktion riskiä tilanteessa, jossa allergian aiheuttajaa menee vahingossa suuhun. HYKSin allergiaklinikan lastenyksikössä valvotusti tehdyillä siedätysohjelmilla vaikeasti allergiset lapset ovat saaneet jo sietokykyä maidolle ja vehnälle. Seuraavaksi kokeillaan pähkinää.
Puolustuskykyä voi Haahtelan mukaan hieman treenata myös syömällä probiootteja eli maitohappobakteereja, jotka tehostavat suolistobakteerien toimintaa."
Mutta tässä tulee osa Tari Haahtelan haastattelusta kauneus ja terveys 12/11 lehdestä:
"Miksi astma ja allergiat lisääntyvät niin paljon? Miksi ihmisten immuuni- eli puolustusjärjestelmä ei enää erottanut vaarallista vaarattomasta, vaan puolustautui yhä useammalla siite- ja eläinpölyä sekä ruoka-aineita vastaan?
Ratkaisu alkoi häämöttää Kansanterveyslaitoksen eli nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa tehdyssä Karjala-tutkimussarjassa. Se vertaili Joensuun ja sen ympäristön sekä Venäjän Pitkärannan äitejä ja lapsia. Perheet asuivat vain 120 kilometrin päässä toisistaan, mutta erosivat toisistaan hämmästyttävästi: 7-15- vuotiaista venäläislapsista vain kaksi prosenttia oli herkistynyt koivun siitepölylle, kun suomalaislapsita herkistyneitä oli kymmenen kertaa enemmän. Herkistyneitä äitejäkin oli Suomessa yli kaksi kertaa enemmän kuin Venäjällä.
Perintötekijät eivät selittäneet näin isoja eroja. Sen sijaan elinympäristöt olivat eri maissa kuin yö ja päivä. Venäjällä käyttövesi tuli Laatokan pinnasta ja sisälsi hurjasti mikrobeja, kun taas Joensuun juomaveden olisi voinut pullottaa myyntiin. Myös venäläinen kotipöly sisälsi etenkin maaperän mikrobeja moninkertaisesti enemmän kuin Suomessa. Venäläinen elämä lähellä luontoa ja maaperän mikrobeja näytti suojelevan allergialta, astmalta ja muilta puolustuskyvyn häiriöiltä.
Haahtelan mukaan teollistuminen ja kaupungistuminen ovat tapahtuneet niin räjähdysmäisesti, ettei elimistömme puolustusjärjestelmä pysy elinolosuhteiden muutoksessa mukana. Kehon puolustus kehittyy yhä kosketuksessa luontoon, mutta se jää tapahtumatta, kun lapsia suojellaan tavattomasti.
- Miksi pikkulapsi panee kaiken suuhunsa tai innostuu aina heti naama ja näpit kurassa läträämään hiekkalaatikossa ja vesilätäköissä? Kyllä siihen täytyy olla biologinen syy. Lapset hakevat kontaktia luontoon luodakseen puolustusjärjestelmälleen vahvuuden- kun lapsi tunkee mutaa suuhunsa, niin johan alkaa tapahtua.
Olosuhteet muokkaavat kehon puolustusjäjestelmää koko elämän ajan, mutta vahvinta muokkaus on varhaislapsuudessa. Esimerkkinä Haahtela kertoo, miten jo syntymässä äidin emättimen mikrobisto saa lapsen puolustusjärjestelmän kehittymään kohti parempaa sietokykyä. Kun lapsi syntyy keisarinleikkauksella, hänen astmariskinsä on kouluikään mennessä jopa nelinkertainen verrattuna alateitse syntyneisiin.
Tari Haahtela toivoo, että lapset voisivat olla pienestä pitäen läheisessä kontaktissa luontoon, mutta sama pätee meihin kaikkiin.
- On loistavaa, jos lapsi voi olla kesällä paljain jaloin ja hoitaa puutarhaa, retkeillä, olla metsällä tai kalastaa vanhempien kanssa. Se kehittää lapsen luontaista puolustuskykyä ja antaa puolustuskyvylle tärkeän vahvan pohjan. Mutta kyllä 90-vuotiaankin kannattaa vielä kuopsuttaa puutarhassa, sillä puolustuskyky karaistuu ja harjaantuu läpi elämän. Onneksi meillä suomalaisilla on tälläiseen vielä aika paljon mahdollisuuksia.
Mikrobeja ei siis kannata pelätä, sillä valtaosa niistä on terveydelle hyväksi ja vaaralliset pöpöt hoituvat yleensä antibiooteilla. Puhtauteen voi suhtautua rennosti.
- Mitään tarvetta kuurata ja puunata viimeisen päälle ei ole, vaan kohtuullinen puhtaus riittää hyvin. Käsidesit ovat kotioloissa turhia. Haahtela kertoo, että myös syhtautuminen lemmikkieläimiin on vapautunut. Koira tai kissa oli ennen allergiaperheessä kauhistus, mutta nyt sen on todettu voivan olla jopa eduksi. Etenkin lapsilla, joilla on vanhempien allergian vuoksi suurempi allergiariski, kannattaisi olla lemmikkejä varhaislapsuudessa- jos voimakas oireilu ei sitä estä.
- Tässäkin suojaa tuonee tassun jälki eli se mikrobisto, jonka eläin tuo mukanaan, eivät suinkaan karvat. Lemmikkieläinkodin mikrobisto on erilainen kuin muilla, vaikka tassuja kuinka putsattaisiinkin.
Lievä oireilu ei välttämättä enää tarkoita koirasta tai kissasta luopumista, sillä valtaosalla tällaiset allergiset pikkukutinat ja -nuhat, joskus myös astma menevät ohi. Riittävä altistus muuntaa useimmiten kehon puolustusta niin, että sietokyky paranee- ainakin omalle lemmikille. Vain pieni vähemmistö oireilee niin pahasti, että joutuu sanomaan lemmikille hyvästit.
Siedätyksestä on tullut allergiahoidon päivän sana välttämisen sijaan. Suuri osa ruokavalioista, jotka perustuvat tiettyjen aineiden välttämiseen, ovat tarpeettomia. Ne ovat Haahtelan mielestä jopa voineet opettaa lapsia vääränlaiseen syömisen tarkkailuun ja altistaa heitä syömishäiriöille.
Vakavissa allergioissa välttämisestä ei päästä, mutta siedätystä voidaan koettaa asiantuntijan valvonnassa. Hoito voi pelastaa hengen, sillä vuosia jatkunut täydellinen välttäminen lisää vaarallisen allergisen reaktion riskiä tilanteessa, jossa allergian aiheuttajaa menee vahingossa suuhun. HYKSin allergiaklinikan lastenyksikössä valvotusti tehdyillä siedätysohjelmilla vaikeasti allergiset lapset ovat saaneet jo sietokykyä maidolle ja vehnälle. Seuraavaksi kokeillaan pähkinää.
Puolustuskykyä voi Haahtelan mukaan hieman treenata myös syömällä probiootteja eli maitohappobakteereja, jotka tehostavat suolistobakteerien toimintaa."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)